Terhi Rannela: Läpi yön

Terhi Rannela: Läpi yön, 2014
Kustantaja: Otava
Kansi: Tiina Palokoski
Sivuja: 284
Mistä sain kirjan: lainasin koulun kirjastosta





30.1.

Kun muutan tästä ahdasmielisestä ja säälittävästä kylästä kauas pois, en enää koskaan ota yhteyttä kotiin. Vaihdan puhelinnumeroni ja muutan osoitetietoni salaisiksi. Ryhdyn vapaaehtoiseksi orvoksi. (S. 186.)


Terhi Rannelan Läpi yön -nuortenkirja on ollut mielessäni jo Helsingin kirjamessuilta lähtien. Olin siellä kuuntelemassa, kun Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat haastattelivat Rannelaa tästä hänen uusimmasta kirjastaan. Jo silloin ajattelin, että kirjassa täytyy olla jotain taikaa, sillä Rannela kertoi kirjan syntyneen vaivattomasti ja sisältävän paljon häntä itseään. Kirjoittaminen oli tuntunut hyvältä. Hän on käyttänyt kirjassa omia päiväkirjamerkintöjään ja romaaninalkujaan.

Läpi yön on päiväkirjaromaani. Se on Maria Järven päiväkirja peruskoulun viimeisestä keväästä yliopisto-opiskelujen alkuun, vuosista 1996 - 2000. Kaikki alkaa maaliskuisesta päivästä, jolloin Maria avaa kirjansa itsemurhayrityksen jälkeen ja alkaa kirjoittaa.

Läpi yön ei kuitenkaan ole synkkä, vaikka alkuasetelma sellaista lupaisikin. Nuoren ihmisen ilot ja surut vaihtelevat, on paatosta ja epätoivoa, unelmia ja rakkauden huumaa, ikuista ystävyyttä ja koulutyön raskautta. Kirja on niin aito, että lukemisesta tulee nautinto. Kieli on kirkasta ja selkeää, ja sitä lukee vaivattomasti - suorastaan ahmii.

Mariaan on helppo samastua. Hän on äärettömän rehellinen ja tunteissaan vilpitön. Nuoruus on totta joka sivulla. Vaikka Marian kotiolot eivät ole helpot, hän ei jää masentumaan, vaan säilyttää unelman, jota kohti pyrkii määrätietoisesti. Se unelma on kirjailijaksi ryhtyminen.

Olen päähenkilö Maria Järveä tasan kymmenen vuotta vanhempi, mutta tunnistin hänen päiväkirjamerkinnöistään oman nuoruuteni pienessä maalaiskylässä. Mariahan asuu Sellukylässä, jossa kaikki tuntevat toisensa, muotivaatteet pitää tilata postimyynnistä ja viikonloppuisin pääsee paikkakunnan nuorisodiscoon, mutta muuta tekemistä tai harrastamista ei juuri ole.

Marian nuoruus tuntui monesta kohtaa hyvin tutulta, mutta tuttua oli myös kirjallisuuden opiskelu Tampereella. Tenttikirjalistat olivat samoja, joita selailin kahdeksan vuotta aiemmin. Opiskelijoiden suosimat ravintolatkin olivat vielä samoja. Tampereella Maria tuntuu seuraavan jo vakaasti omaa unelmaansa, mutta hän joutuu kohtaamaan myös menneisyytensä. Kirjasta jää kuitenkin hyvin toiveikas olo.

Blogissaan Terhi Rannela kertoo, että aikoo kirjoittaa jatkossa vain aikuisten kirjoja. Vähän minua harmittaa, sillä olen nyt vasta löytänyt Rannelan nuortenkirjat, joista tämä Läpi yön antoi niin hyvän kuvan, että aion lukea kaiken hänen tuotantonsa. Toisaalta jotain uuttakin kannattaa odottaa: Edellinen Rannelan kirja oli ensimmäinen aikuisten kirja, jonka hän on kirjoittanut. Sen nimi on Punaisten kyynelten talo ja se sijoittuu Kambodzaan punakhmerien aikaan. Se on aiheeltaan raskas, mutta tärkeä kirja. Rannela oli kertomassa siitä Tampereen kirjamessuilla viime keväänä ja Tampereen kirjabloggaajien tapaamisessa viime syksynä, joten kirjasta tuli minulle hyvin läheinen.

Läpi yön on luettu ainakin blogeissa Mari a:n kirjablogi, Hemulin kirjahylly, Rakkaudesta kirjoihin ja Lukutoukan kulttuuriblogi. Siitä on poikkeuksetta pidetty paljon. Kirja on selvästi kirjojen ystäville mieluinen, ja minunkin oli pakko kuvata se omien päiväkirjojeni vieressä.