Riina Katajavuori ja Liisa Kallio: Herra Paasio

Riina Katajavuori: Herra Paasio, 2014
Kuvittaja: Liisa Kallio
Kustantaja: Karisto
Kansi: Liisa Kallio
Sivuja: 30
Mistä sain kirjan: Lainasin kirjastosta







Riina Katajavuoren Wenla Männistö oli sen verran riemullinen lukukokemus, että päätin etsiä käsiini myös Katajavuoren kirjoittamia lastenkirjoja. Herra Paasio odottikin Metson hyllyssä, joten se lähti kotiin luettavaksi.

Herra Paasio on nalle, jonka sympaattiset sukulaistädit tuovat lahjaksi pienelle Rauli-vauvalle. Aluksi Herra Paasio on isompi kuin Rauli, mutta jossain vaiheessa Herra Paasio huomaa, että Rauli onkin kasvanut hänestä ohi.

Raulin ensimmäinen sana oli: "Paasio."
Jos Raulia itketti, hän huusi: "Hella Paasio!"
Tulin apuun.
Sitten hän haroi päätäni ja nukahti. 
Minäkin nukahdin.

Tarina on kerrottu herkullisesti nallen näkökulmasta. On hellyttävää seurata nallen ja pojan ystävyyttä. Nalle tuo ensin turvaa pojalle, sitten sen kanssa leikitään ja touhutaan, käydään leirillä ja leirikoulussa. Eikä Rauli hylkää Herra Paasiota, vaikka lopuksi on jo aikuinen.

Liisa Kallion kuvitus on konstailematonta, voisi sanoa että perinteistä lastenkirjakuvitusta. Värit eivät hypi silmille, vaan kuvat ovat lempeitä ja rauhallisia ja kunnioittavat herkkää tekstiä. Pojan kasvaminen on kuvitettu kauniisti, ja Herra Paasio - no, katsokaa itse, miten elävä ja sympaattinen nalleherra hän onkaan.

Kahden pienen pojan äitiä tämä kirja hymyilytti mukavasti, mutta se myös kosketti itkuhermoa. Lapsen kasvaminenhan on paitsi toivottavaa myös haikeaa seurattavaa. Mihin katoaa se pieni pallero, jota saa rutistaa kainalossaan? Miten ikinä selviän päivästä, jolloin pojan ylähuuleen ilmestyy haituvia? Entäs se päivä, kun hän pakkaa rakkaimmat tavaransa ja muuttaa pois kotoa?

Perheen kaksivuotias poika rakastaa tätä kirjaa, vaikka hän ei tekstin syvintä tarkoitusta ymmärräkään. Hän osoittaa Rauli-vauvaa ja ehdottaa: "Tuossa on Hella Paasio." Kertojana toimiva nalle on hänelle hämmentävä ajatus, hänen mielestään kertoja on pieni poika. Hämennys ei silti haittaa ihastusta - kirjaa pitää lukea uudestaan ja uudestaan. (Tosin hän hyppää mielellään viimeiset sivut yli - niissähän Rauli on jo iso mies.)

Isommat lapsetkin ovat kirjan kuunnelleet ja katselleet. Heidän mielestään Herra Paasio pyykkinarulla oli kirjan paras kohta. Kuva toi mieleeni Uppo-Nallen, ja niin oli varmaan tarkoituskin. Kaikkinensa Herra Paasio on mitä mainioin lisä maailman nallekirjojen genreen. Ihastuttava persoona tämä Herra Paasio.


Herra Paasio on luettu myös kirjablogeissa Lastenkirjahylly, Sininen keskitie ja Sinisen linnan kirjasto.