Sivut

tiistai 15. syyskuuta 2015

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa

Pekka Kytömäki: Ei talvikunnossapitoa, 2015
Kustantaja: Sanasato
Kansi: Anna Kytömäki
Sivuja: 91
Mistä sain kirjan: oma ostos



On olemassa riemullista runoutta, ja sitä on tässä kokonaisen kirjan verran. Luin Pekka Kytömäen tuoreen kokoelman Ei talvikunnossapitoa yhdeltä istumalta ja hymyilin koko ajan suu korvissa. Kerrottakoon heti, että minulla on kunnia tuntea runoilija Pekka Kytömäki, tamperelainen kirjabloggaaja, jonka Poplaari-blogiakin kannattaa käydä kurkkimassa. Arvioni on siis tuplasti hehkuttava, sillä iloitsen paitsi runokokoelman hyvyydestä myös blogiystävän onnesta. Hän on nyt runoilija!

Pekan Facebook-kaverina olen jo jonkin aikaa seurannut runoilijan kehittymistä. Runoja alkoi putkahdella Pekan seinälle noin vuosi sitten, ja ne saivat aina hyvälle tuulelle. Nyt ne ovat kansissa.

Ei talvikunnossapitoa esittelee hyvin tutun oloisen, vaatimattoman, mutta terävän runoilijahahmon, joka pukee ajatuksiaan haikuihin:

Elämästähän
en paljon tiedä, vähän
kirjoitan tähän. (S. 9.)

Vähän, lupaa runoilija, ei enempää - mutta siinä on juuri sopivasti. Maailman voi nähdä sanojen kautta, ja maailmankuvansa voi istuttaa muutamaan sanaan. Tämä runous toimii, ei ole vaikeaa, eikä hienostele. Runo puhuu, lukija kuulee.

Jos Pekka Kytömäen siskon, Anni Kytömäen esikoisteos Kultarinta on tuttu ja mieluinen teos, voin vakuuttaa, että silloin kannattaa lukea myös velipojan runot. Nämä sisarukset tuntevat luonnon ja antavat sen tulla liki:

Paju aukaisee
uniset silmunsa ja
kevät naukaisee. (S. 22.)


Pinta värähtää.
Särki kuiskaa ilmoille
salaisuutensa. (S. 15)


Runoihin on usein kätketty yllätys. Yllätys voi olla ajatuksellinen tai kielellinen leikki, joka herättää lukijan. Asioita voi katsoa hiukan vinosti ja nähdä niissä taas vähän enemmän. Haikuun kätketty riimi tai kielellinen oivallus hymyilyttää:

Ihminen hyvä,
älä jyrää heikkoja.
Suvaitse vaisuus. (S. 39.)


Luontokuvaajana Pekka Kytömäki astelee Risto Rasan ja Arto Lapin poluilla, mutta jättää omat askelmerkkinsä hyvin vahvasti polun varteen. Nämä runot käyvät suoraan suomalaisen sieluun.

Kaikki Kytömäen runot eivät ole haikuja, ja niissä voi aavistella jo jotain tulevaa. Toivon runoilijalle täyttyviä runovihkoja paljon lisää!





Kuittaan Pekan runoilla HelMetin Kirjan vuoden 2015 -lukuhaasteen kohdan 23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä.

12 kommenttia:

  1. Noiden esimerkkien - ja tietysti hehkutuksesi! - perusteella runot vaikuttavat aivan ihanilta! En ole kovin tuttu runouden kanssa, mutta tämä täytyy lukea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekan runoja voi suositella aivan kaikille. Näistä tulee hyvä mieli. Tähän tuli nyt valittua näitä luotorunoja, jotka riemastuttivat minua erityisesti, mutta on tässä vähän vakavampiakin sävyjä ja paljon kauneutta.

      Poista
  2. Vau, ensimmäinen arvioni, ja miten hieno se onkaan! Kiitos Elina! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähänkö olen ylpeä, että ehdin ensimmäisenä!

      Kiitos aurinkoisesta lukuhetkestä! ❤ Jään odottamaan lisää!

      Poista
  3. Ei talvikunnossapitoa on ihana kirja! Ihana-sanaa huomaan yliviljeleväni, mutta tähän se sopii: riemukas ja leikkisä, mutta oikeissa kohtaa myös haikea ja kaunis. Olen nauttinut Pekan runokirjan lukemisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tämä juuri on! Runoilijan kynä on kohdallaan luontokuvissa, mutta myös muistoissa ja elämän tuntemuksissa.

      Pekan runojen lukeminen oli ilo! Toivottavasti moni tarttuu tähän kokoelmaan. Paljon kuulee, että runous on liian vaikeaa. Ei ole, sillä runous voi olla juuri näin riemukasta ja suoraa puhetta. Eläköön Pekka!

      Poista
  4. Luulenpas että tämä täytyy lukea, ehkä peräti hankkia omaksi! Sanoilla leikittely on parhautta, ja muutenkin vaikuttaa juuri sellaiselta keveän ilmavalta mutta ajatuksentäyteiseltä runoudelta josta pidän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen varma, että pitäisit tästä, Satu! Kukapa ei pitäisi! Suosittelen hankkimaan omaksi, sillä tämän voi lukaista aina synkkänä päivänä ja saa varmasti iloisen mielen, mutta myös ajattelemisen aihetta.

      Poista
  5. Pekka Kytömäen blogi on tuttu, joten kylläpä alkoi tämä runoteoskin kiinnostaa!

    Sitä paitsi hyvän mielen runous on ihanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän mielen runoutta tämä nimenomaan on, Kaisa Reetta! Pekan runoja voi suositella kenelle vain!

      Poista

Kiitos kommentista!