Jo Nesbø: Pelastaja, 7. painos, 2010 (ilm. suomeksi 2007)
Alkuteos: Frelselen, 2005
Suomentaja: Outi Menna
Kustantaja: Johnny Kniga
Sivuja: 607
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä
Parahin Harry Hole,
Päätin tarttua kynään ja kirjoittaa sinulle luettuani seikkailuistasi Jo Nesbøn kirjoittamassa kirjassa Pelastaja. Norjaksi kirjan nimi on Frelselen, ehkä muistatkin? Pelastusarmeijan yhteisöön sijoittuva tapaus. Se ilmestyi jo kymmenen vuotta sitten siellä Norjassa, mutta minä luin sen nyt vasta, sillä mielestäni Nesbø on kirjoittanut seikkailuistasi sen verran hyvin, että säästelen niitä tilanteisiin, joihin kaipaan takuuvarmaa jännistystä. Kysynkin nyt heti, kun tuli tuosta jännityksestä puhe: vietätkö ihan oikeasti näin jännittävää elämää vai keksiikö se Nesbø näitä juttuja aivan omasta päästään?
Oikeastaan olen lukenut seikkailuistasi vasta viidessä kirjassa. Aloitin ihan alusta, eli kyllä: Tiedän suuresta surustasi ja perhesuhteistasi jo aika paljon. Mutta ei nyt mennä niihin tämän enempää, koska olen huomannut, että et halua niistä asioista puhua. Vaikeaahan se puhuminen on meille suomalaisillekin, joten ymmärrän tämän luonteenpiirteesi oikein hyvin.
Kirjoitan siis täältä Suomesta. Meillä ei niitä vuonoja ole, mutta muuten on samalla tavalla kylmää ja pimeää kuin siellä Norjassakin. Ajattelin vain kertoa, koska vaikka olet seikkaillut jo ympäri maailmaa, niin täällä et ole vielä käynyt. Tai enhän minä noista viimeisimmistä viidestä seikkailustasi vielä mitään voi sanoa, sillä en ole lukenut niistä arvioita, koska - kuten ehkä tiedätkin - ei ole kiva tietää rikoskirjojen ratkaisuja tai elämäsi vaiheita etukäteen. (Ehkä et kuitenkaan tiedä, koska aika kiireinen mieshän taidat olla. Siis jos olet työkunnossa. Ettet siis kauhesti ehdi lukea, tarkoitan).
Työasioistasi en oikeastaan olekaan huolissani, sillä pääsihän on kuin partaveitsi ja olet nopea toimimaan, ja rohkeakin vielä. Kirjoitan ihan muissa asioissa. Aion nimittäin vedota sinuun hyvin vakavasti: oletko harkinnut terapiaa? Jos et nimittäin ole, niin en tiedä, voinko jatkaa tarinoittesi lukemista. Alan olla itse tearapian tarpeessa, en nimittäin kohta enää kestä retkahduksiasi päihteisiin. Vaikka tässä kirjassa pysytkin suhteellisen kuivilla, on se huumepeikko siellä koko ajan taustalla väijymässä.
Tiedetään, tiedetään. Pitäisihän minun suomalaisena ymmärtää aika paljonkin päihteitten tarpeellisuudesta. Kun ei puhuta, ja on niin pimeääkin ja yksin asutaan täällä pohjoisessa kaukana muusta maailmasta (ja meillä kun ei ole edes niitä vuonoja). Sinullahan on myös vaativa ammatti. Siinä joutuu näkemään kaikenlaista. Tai enhän minä oikeasti siitäkään mitään tiedä, sillä en oikeassa elämässä tunne kuin yhden oikein kiltin poliisin, joka ei (ainakaan vielä) ole kertonut työstään julkisesti. Toisaalta olen lukenut muutamien pohjoismaalaisten kollegojesi työstä, esimerkiksi Kurt Wallanderin ja Erik Winterin jutuista Ruotsissa ja Maria Kallion tapauksista täällä Suomessa. Satutko tuntemaan? Aika rankkaa on heilläkin. Yhtä kimurantteja juttuja kuin sinullakin ja paljon on murhia ja joskus aivan hirveää väkivaltaa. En ymmärrä, miten te jaksatte.
Paitsi että nuo päihteet, niin minua on ruvennut harmittamaan rakkauselämäsi. Voisitko kertoa sille Nesbølle, että lukijan sydäntä särkee, kun rakkaus lipuu käsistäsi? Tarkoitan, että onko Nesbøn pakko kertoa yksityiselämästäsi niin realistisesti. Voisihan hän jättää raastavat naissuhteesi vähemmälle huomiolle ja antaa sinulle niin sanotusti tilaa rakastua ja ehkä löytää elämällesi uuden suunnan. Tiedänhän minä, että se yksi kerta oli ylitse muiden, eikä siitä tosiaan sen enempää, mutta pelkään, että ilman rakastavaa naista kuljet kohti loppuasi. Ehkä jotain toivoa on kuitenkin luvassa, sillä olihan tässä kirjassakin nainen, johon jo rakastuit, ja ilmeisesti olet myös säilynyt hengissä viimeiset 10 vuotta, koska seikkailusi jatkuvat edelleen vuonna 2015.
Suomeksi tämän seikkailusi on kääntänyt Outi Menna, joka osaa hommansa aivan huippuhyvin, sillä täytyy sanoa, että tuntuu kuin olisin itse mukana, kun joudut kaikenmoisiin jänniin tilanteisiin. Nytkin se Nesbø on kirjoittanut yli 600 sivua tästä arvoituksestasi, ja luin ne yhdessä hujauksessa. Minulle on myös suositeltu erityisen jännittävänä tapaustasi Lumiukko, ja olen sen jo hankkinut hyllyyni, kuten aion hankkia kaikki elämästäsi kertovat kirjat, joita toivon paljon lisää. Pidäthän siis itsesi hengissä, Harry Hole!
Ystävyydellä, Elina
Ps.1. Jos satut tänne Suomeen joskus piipahtamaan, niin voit ottaa yhteyttä blogini osoitteen kautta. Ehtisin varmaankin kahville tai jotain.
Ps.2. Myös Kirjavinkit- ja Iltaluvut-blogeissa on tästä tapauksesta juttua.
Ps. 3. Sain elämäsi avulla pisteen erääseen lukuhaasteeseen, mutta olen minä sinusta muutenkin kiinnostunut.
Hih! Hauska teksti! Harry on todellakin terapian tarpeessa, mutta mehän tiedämme miten hän sellaiseen suhtautuisi :) Aloitin tässä eräänä päivänä Nesbøn teosta Verta lumella I, joka ei ole enää Harry-sarjaa. Jätin kesken jo muutaman sivun jälkeen. En innostunut enää yhtään. Voihan se silti olla hyvä.
VastaaPoistaVoi, eikö se olekaan Harry kirja! Miten Harrylle siis käy? Nyt on pakko ruveta kiirehtimään sarjan lukemista.
PoistaNesbö kyllä kirjoittaa vetävästi, sillä pidin (odotusteni vastaisesti) myös Kukkulan kuninkaasta. Katsotaan, miten käy noitten uutuuksien kanssa, jahka sinne asti etenen.
Kannattaa, Elina, kannattaa. Ja Kaisan kannattaa lukea kirja loppuun. Hyvät oli terveiset Nesbölle (miten se norjalainen ö taas tulikaan), hän kuljettaa Harrya vielä monissa liemissä.
VastaaPoistaNo okei, yritetään nyt vielä, kun kerran käsket :D
PoistaHyvä, Kaisa, alku on hieman...hmph...pureskeltava, mutta se lutviutuu, vaikka ei helpolla päästäkään.
PoistaKiitos kannustuksesta, Reijo! Vähän aina hirvittää tarttua seuraavaan Hole-tarinaan, koska välillä niin harmittaa miehen sekoilut. Toisaalta juuri miehen särmikkyyden takia näitä kirjoja luen. Monet liemet on siis vielä edessä, epäilemättä.
PoistaVoi miten mainio kirje, Elina! :)
VastaaPoistaItse en ole lukenut vielä yhtäkään Nesbon kirjaa, mutta täytyy korjata asia. Ne kiinnostavat kyllä, mutta sopivaa hetkeä aloitamiseen ei ole löytynyt...
Kiitos, Kaisa Reetta! <3
PoistaLuulenpa, että Harry Hole saisi sijan myös sinun sydämessäsi. Raastavaahan hänen leämänsä seuraaminen välillä on, mutta karismaakin hänessä on vaikka muille jakaa. Jännitys on kyllä välillä lähes sietämätöntä. Punarinta-kirja on tähän mennessä suosikkini, mutta Lepakkomiehestä kannattaa aloittaa.