Henrik Ibsen: Nukkekoti

Henrik Ibsen: Nukkekoti, 5. painos, 1981
Alkuteos: Et Dukkehjem, 1879
Suomentaja: Eino Palola
Kustantaja: WSOY
Kansi: Kari Kotka
Sivuja: 91
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä




Henrik Ibsenin (1828 - 1906) Nukkekoti ei juuri esittelyä kaipaa. Kyseessä on maailmankirjallisuuden klassikko, joka on vaikuttanut pohjoismaiseen sukupuolten väliseen tasa-arvoon ehkä enemmän kuin mikään virallinen poliittinen puhe.

Olen joskus muinoin tenttinyt kirjan kirjallisuuden opintoihin, mutta en muistanut kaikkia näytelmän juonenkäänteitä. Intouduin lukemaan sen uudestaan luettuani ensin Taru Kumara-Moision kirjan Maan vetovoima, jossa päähenkilö Noora joutuu miettimään omaa jaksamistaan ja rooliaan. Törmäsin Nukkekotiin melko pian uudestaankin, kun luin Minna Maijalan hienon Minna Canth -elämäkerran, Herkkä, hellä, hehkuvainen, jossa tietysti sivuttiin myös Ibseniin vaikutusta suomalaisiin 1800-luvun lopun realisteihin. Eikä se merkitys ole vähäinen.

Nukkekodin alkutunnelma on petollisen onnellinen ja kepeä. Pankinjohtaja Torvald Helmerillä on suloinen Noransa, joka sirkuttaa ja hymyilee, on naisellisen viaton ja suloinen. Helmer ohjailee ja suojelee lempeästi Noransa, sillä hän tuntee vastuunsa hupakosta vaimostaan, oravaisestaan. Hänen leivosellaan kun  ei ole oikeasta elämästä mitään käsitystä.

Kulissien takana tilanne on toisenlainen. Noralla on synkkä salaisuus, joka uhkaa paljastua. Helmerillä on nimittäin alainen, Krogstad, joka tietää Noran salaisuuden. Helmer aikoo erottaa Krogstadin virastaan ja tämä alkaa kiristää Noraa.

Noran epätoivo ja kiristäjän julmuus luovat näytelmään kantavan jännitteen, joka laukeaa tunnetuin seurauksin. Jos nyt joku ei ole näytelmää vielä lukenut, jätän tämän tarkemmat juonipaljastukset tekemättä.

Näytelmä osoittaa, että naisille varattu paikka kodin sulottarena ei riitä onnellisen suhteen perustaksi. Ote näytelmän lopusta paljastaa, kuinka radikaalisti Ibsen ajatteli omana aikanaan - hänhän näkee naisen ihmisenä:
Helmer: Tämä on kuohuttavaa. Voitko sillä lailla pettää pyhimmät velvollisuutesi?
Nora: Mitä sinä pidät pyhimpinä velvollisuuksinani?
Helmer: Täytyykö minun sanoa se sinulle! Eivätkö ne ole velvollisuutesi miestäsi ja lapsiasi kohtaan?
Nora: Minulla on toisia yhtä pyhiä velvollisuuksia?
Helmer: Ei ole. Mitä ne voisivat olla?
Nora: Velvollisuudet itseäni kohtaan. (S. 86.)

Nykylukijan on vaikea ymmärtää Noran ja Torvaldin avioliittoa tai Noran dramaattista ratkaisua. Ne tuntuvat teennäisiltä asetelmilta. Nykyisin tasa-arvoinen yhteiskunta on itsestäänselvyys, naiset käyvät töissä ja ansaitsevat omat rahansa, eikä heidän tarvitse tyytyä koketeeraukseen. Nukkekoti heijastelee kuitenkin aikaansa, ja siinä on taitavasti rakennettu jännite sekä elävää henkilökuvausta. Paitsi että se on sanomaltaan järisyttävä, se on myös hyvä näytelmä.

Ibsen kuvaa Nukkekodissa yläluokan elämää, ja voi tietysti kuvitella, kuinka kaukana nukkekotinsa ahtaisiin seiniin havahtuvan Noran elämä oli työläisperheiden tai köyhän maalaisväestön naisten elämästä. Oliko heillä 1800-luvulla minkaanlaista yhteiskunnallista asemaa? Suomessa Minna Canth kuvasi työläisnaisen ankeaa arkea näytelmässään Työmiehen vaimo, joka vaikutti lähes välittömästi lainsäädänstöön, jolla naisten asemaa parannettiin. Näytelmässä, kuten monissa Canthin novelleissakin, näkyy vahvasti Ibsenin ajattelun vaikutus. Pohjoismainen tasa-arvo saa olla paljosta kiitollinen näille näytelmäkirjailijoille, siis taiteelle, joka edisti yhteiskunnallisia parannuksia.


Nukkekodista ovat kirjoittaneen ainakin Jokke, Hanna ja Morre.

Kuittaan Ibsenin klassikolla pisteet kahteenkin haasteeseen. Yksi piste Kirjallinen retki Pohjoismaissa-lukuhaasteeseen - ensimmäinen norjalainen kirja. Toinen piste kuittaantuu Kirjan vuoden lukuhaasteeseen kohta 18. Yli sata vuotta vanha kirja.