Terveiset Helsingin kirjamessuilta!
Lukuintoilijan vuoden kohokohta, Helsingin kirjamessut, on taas koettu. Kuten aikasempinakin vuosina, olin paikalla koko perheen kanssa, ja jos kuulitte jossain vaiheessa sietämätöntä pikkulapsen huutoa, niin se oli meidän kuopus.
Mainitsin etukäteen, että kaikki riippuu lasten peuhualueen juoksumahdollisuuksista. Viime vuonna Tarinalaaksossa oli aidattu alue, jonka varaan kaikki oli nyt laskettu. Tilanne kävi selväksi heti saavuttuamme: sellaista ei tänä vuonna ollut. Tuskanhiki kirpoli otsallani ja olin kääntyä samantien kannoillani, sillä kuopus huusi jo tässä vaiheessa (5 minuuttia sisätiloissa) suoraa huutoa, kuinka hänen pitäisi päästä irti rattaistaan.
Kokosin itseni, lähetin miehen kuuntelemaan Jari Litmasta ja käännyin metrilakumyyjän puoleen. Pieni aikalisä saatiin lakupussista ja muutamasta kuvakirjasta, jotka ostimme kustantamo Mäkelän pöydästä. Ja kyllähän se siitä sitten. Vaihtelin miehen kanssa kuopuksen huudatusvuoroja ja lopulta 2 vuotta ja 8 kuukautta vanha poika nukahti rattaisiin huudettuaan ja vääntelehdittyään lähes tunnin yhtäjaksoisesti. (Siis todellakin nukahti siinä messuhälinässä, johon hänen äänensä toi mukavan lisäsäväyksen.) Siitä alkoi varsinainen messuhulina, eli pääsin kuuntelemaan presidentti Sauli Niinistön ja kirjailija-kulttuuripersoona Jörn Donnerin keskustelun. Keskustelijat lämpenivät pikkuhiljaa, ja aiheita riitti. Olin aivan myyty siinä vaiheessa, kun presidentti ilmoitti, että hän olisi valmis luopumaan kuuloaististaan, jos pitäisi valita jonkin aistin menettämisen tai lukutaidon menettämisen väliltä.
Keskustelusta tuli messupäväni kohokohta, sillä olisin voinut kuunnella tätä charmanttien miesten älykästä sanailua ties kuinka kauan. Pientä leukailua ja lämmintä naurua oli ilmassa. Yleisöä oli paikalla melkoiset määrät ja kaikki tuntuivat viihtyvän erinomaisesti intensiivisestä tunnelmasta päätellen.
Koko perheelle tuli lopulta onnistunut messupäivä: mies pääsi seuraamaan Krim-keskustelua ja isommat lapset näkivät sekä Maltin ja Valtin että Siri Kolun esiintymässä. Sitten juostiin kojulta kojulle ja hankittiin kirjoja lasten toivomusten mukaan: Tiina-kirjoja, Jesse-kirjoja, uusin Lasse-Maijan etsivätomisto, Soturikissa... Onneksi suurin osa kirjoista löytyi divariosastolta, joten lasten lukutaitoa tuettiin kohtuuhintaan. 
Huomasin jossain vaiheessa, että en ollut hankkinut itselleni yhtäkään kirjaa, mutta tilanne korjaantui, kun lapset saivat uudet Aku Ankan taskukirjat (2 e/kpl) ja heittäytyivät Tarinalaakson säkkituoleihin lukemaan. Minä ryntäsin divariosastolle ja kahden euron tarjouspöytien ääreen. Ehdin kuin ehdinkin kahmia aivan kiitettävästi itsellenikin lukemista - oman lukutaitoni tukemiseen sijoitin lopulta kuitenkin vähemmän rahaa kuin lapsiin.Kaiken härdellin keskellä tapasin muutaman ystävän ja bloggaaja-kollegan. Oli aivan hurmaavaa tavata blogiensa kautta läheisiksi tulleita ihmisiä, jotka tuntuivat oikeastikin kuin vanhoilta ystäviltä. Kirjarakkaus yhdistää. Lopulta hymyilin yhtä leveästi kuin Tarinalaakson upea mörkö.
Kiitän messujärjestäjäää Blogger-passistani! Päivä päättyi tyytyväisiin tunnelmiin ja merimaisemaan Kalastajatorpalla. Ensi vuonna sitten taas. Ja hei! Kuopus on silloin taas vuoden vanhempi.
Oli mukava lukea messukokemuksia lapsiperheen näkökulmasta :) Tuo Mörkö oli upea!
VastaaPoistaKiitos, Katriina! Mörkö oli upea, ja Tarinalaakso oli muuten aivan mainio, vain se aidattu alue puuttui. Eihän se toki kilttien ja rauhallisten lasten vanhemmille varmaan ollut mikään ongelma, mutta meidän villimies olisi sellaisen tarvinnut. Onneksi kaikki meni lopulta parhain päin.
PoistaKuulostaa aika lailla minun messusunnuntailtani! Kiva kuitenkin, että loppujen lopuksi te kaikki viihdyitte. Minäkin muuten kanbattaisin aitoja! Ps.harmi, että ei törmätty.
VastaaPoistaHyvä, että löytyy ymmärrystä... Alkuperäinen haaveeni oli tulla myös sunnuntaina paikalle, mutta en halunnut toistaa samaa huutokonserttia, joka vaunuihin köytetystä kaksivuotiaasta lähtee. Ehkä ensi vuonna sitten tapaamme!
PoistaOlipa hauska ja eloisa lapsiperheen messukuvaus. Ei ole niitä helpoimpia messuja yhdistää 2,5 vuotiaan ja omat intressit tuolla. Nostan hattua sille jaksamiselle, se kantaa varmasti hedelmää jatkossa ja jo ensi vuonna on helpompaa.
VastaaPoistaSanotaanko, että jälkipolven lukutaidon eteen on tehty kaikki, mitä voidaan. :) Kuopus olisi jätetty kotiin, jos olisi saatu mummoja hoitajiksi, mutta nyt ei ollut paljon vaihtoehtoja...
PoistaKiva postaus, ja voi mikä suloinen pellavapää siellä rattaissa! Moni on sanonut, että lapset ovat ihanimpia nukkuessaan ja vaikka päivä olisi ollut kuinka raadollinen, niin illalla pitää käydä kurkkimassa ja ihailemassa lapsia, kun ne ovat niin suloisia uinahdettuaan.
VastaaPoistaJust näin, Marjatta! :) Kivaa oli taas kun pahimmasta selvittiin. Tiedän myös, että joillain ihmisillä on rauhalliset lapset. Mullekin on kerrottu, kuinka "meidän lapset ei ole ikinä kiivenneet pöydälle". Sellaisiakin lapsia siis ilmeisesti on.
PoistaVoi että, oli niin ihanaa nähdä pitkästä aikaa vaikkakin pikaisesti! <3 <3
VastaaPoistaMukavaa kuulla, että Kirjamessupäivänne oli onnistunut, vaikka vilskettä onkin riittänyt. :-) Ja ihan parasta, että pääsit kuuntelemaan Niinistöä ja Donneria - olin itsekin aivan myyty!
Oli ihanaa nähdä, Kaisa! ❤ Se lohisoppa vei kielen mennessään... Mieluusti olisin jutellut kunnolla, mutta lapsi veti jo kädestä kohti uutuuskirjoja. Ei oikein päässyt keskittymään mihinkään.
PoistaJospa tulisit Tampereelle käymään pikapuoliin! ❤
Ymmärrän niin täysin, millaista messuilu voi lasten kanssa olla (vaikka omia on siunaantunut vain se yksi). Niitä metrilakuja käytettiin meilläkin messujen aikana kiristys- ja lahjontakeinoina. :)
VastaaPoistaHarmittaa, että jäi tuo Donnerin ja Niinistön keskustelu kuulematta, kuulostaa mielenkiintoiselta.
Metrilakuilla mennään pitkälle! Nythän myyntikoju oli sijoitettu aivan Tarinalaakson viereen...
PoistaNiinistö ja Donner veivät sydämeni, mutta niin olisivat varmastikin vieneet ketkä tahansa älykkäät keskustelijat, joita olisin päässyt kuuntelemaan. Ihanat, inspiroivat kirjamessut!