Sivut

perjantai 12. helmikuuta 2016

Nadja Sumanen: Rambo

Nadja Sumanen: Rambo, 3. painos, 2015
Kustantaja: Otava
Kansi: ?
Sivuja: 238
Mistä sain kirjan: oma ostos


Nadja Sumasen Rambo on paras nuortenkirja vuosiin. Jos tarkkoja ollaan, niin se on paras lukemani nuortenkirja 30 vuoteen - ja silloin, vuonna 1986, luin Anna-Leena Härkösen Häräntappoaseen (1984), josta en ole toipunut vieläkään. Rambo kävi suoraan sydämeeni, juuri siihen Häräntappoaseen viereen, ja siellä teosten sankarit Rambo (15 v) ja Allu (16 v) saavat hyvän elämän.

Rambo tekee ilman muuta kunniaa Häräntappoaseelle: Rambo alkaa keväisestä luokkahuoneesta, kuten Häräntappoasekin. Rambo on kertomus Rambon kesästä, Häräntappoase on kertomus Allun eli Alpo Korvan kesästä. Rambolla on Liina, Alpolla Kerttu. Rambolla on mökkimaisema ja siellä turvalliset aikuiset Annikki ja Erkki; Alpolla on maalaismaisema ja siellä turvalliset aikuiset Lahja ja Svante. Molemmat pojat ovat yksinhuoltajaäitien ainoita lapsia.

Miltä näyttää nuorenmiehen elämä vuonna 1984 ja vuonna 2015? Onko mikään muuttunut? Ainakin äidit voivat nykyään huonommin. Rambon äiti kärsii masennuksesta, joka kesän kuluessa vain pahenee. Rambon pelastukseksi osoittautuvat äidin miesystävän vanhemmat, varsinkin Annikki, joka ymmärtää tarjota kasvavalle pojalle riittävästi ruokaa. Vuonna 2015 Vilkkaalle pojalle on myös saatu diagnoosi, ADHD, josta 1980-luvulla ei tiedetty mitään. Vuonna 2015 nuorukainen saa viettää mökkimaisemissa vapaa-aikaa ja purkaa levottomuutensa uimalla ja roikkumalla puussa, mutta vielä 1980-luvulla nuoret miehet pantiin töihin, raatamaan heinäpellolle. Kasvaminen on kuitenkin sekä Rambon että Allun päätyö - enkä nyt tarkoita pituuden kasvamista.

Rambo on kirjoitettu niin sujuvasti, että sen lukee kuin huomaamattaan. Silti siinä ehtii tapahtua kaikenlaista kipeää ja uutta. Mietittävää riittää, mutta Ramboa itseään lainaten: Oli turha märehtiä asioita, joille ei voinut mitään (s.197.) Juuri tästä syystä Rambo on niin hyvä nuortenkirja. Se ei vello epätoivossa, eikä jymähdä tonkimaan elämän varjopuolia. Kuitenkaan kukaan sen henkilöistä ei ole yltiöpositiivinen hymistelijä, vaan kaikilla on omat murheensa.

Rambo on elämänmakuinen ja lämminhenkinen kirja. Nauroin makeasti muutamassa kohdassa - miten mainiosti Liinan ja Rambon läheisyyttä kuvataankaan - ja tunsin kipeästi Rambon huolen äidistään. Liikunnallisen nuorenmiehen nälkäkin tuntui omassa sielussa asti.

Turhaan ei tämä kirja voittanut Otavan nuortenromaanikilpailua eikä Finlandia Junior -palkintoa viime vuonna. Kiitän kirjailijaa kirjasta ja sankarista, josta ei voi olla pitämättä ja jonka toivoisin sulattavan kaikkien ihmisten sydämet näkemään nuoret miehet sellaisina kuin he ovat.




Paitsi kaikkea hyvää, mitä kirjan henkilöistä ja optimismista voi sanoa, löysin Rambosta HelMetin vuoden 2016 -lukuhaasteen kohdan 7. Alun perin en oikein ymmärtänyt, mitä haastekohta minun maisemani tarkoitti, mutta kun luin Rambosta seuraavat rivit, ymmärsin, että se on tässä:

Jos elämän olisi voinut pysäyttää johonkin hetkeen, se olisi ollut tämä hetki laiturilla, kun kaikki oli hyvää ja kaunista. Olin elossa, ja tässä. Olin ihminen, jolla oli enemmän menetettävää kuin menetettyä. (S. 197.)


Rambon ovat lukeneet ainakin Kaisa, Kaisa V, Tuija, Mari, Ellen, Kirjahilla, Satu, Krista ja Linnea, joka ihastui vielä enemmän kirjaan perustuvaan Kansallisteatterin esitykseen, josta kuulemma jäi hirvittävän hyvä mieli. Voin uskoa sen, sillä niin jäi kirjastakin.

9 kommenttia:

  1. Tervetuloa kesällä Siilinjärvelle katsomaan, kuinka Rambo tulkitaan nuorisoteatteriporukka Vivateksen tapaan. Näytelmä esitetään kiertävällä lossinäyttämöllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kutsusta, Mari! <3 Jospa pääsisinkin. Olen nähnyt Häräntappoaseen Pyynikin Kesäteatterissa ja pidin siitäkin aivan hurjasti.

      Poista
  2. Ihan mahtava kuva, ja aah mikä teksti - aivan liikutuin arviotasi lukiessani. <3 Rambo on kyllä ihan mahtava kirja, ja ihan heittämällä minullekin paras lukemani nuortenkirja, ehkä jopa koskaan (en tosin laske tähän vanhoja tyttökirjoja, koska minusta niitä ei voi arvioida tai arvottaa yhdessä nykynuortenkirjallisuuden kanssa). Minäkin taidan ostaa tämän omaan hyllyyni, sillä tässä on kirja, jonka pariin haluaa varmasti palata vielä monen monta kertaa. <3

    VastaaPoista
  3. Kiitos kuvakehuista, Sara! ❤ Rambo olisi ansainnut kesäisen puun roikkumiselleen, mutta tällä mennään.

    Varhaisnuoruuden tyttökirjat ovat omaa luokkaansa, ahmintaikäisen aarteita! Eihän niitä voi verrata mihinkään.

    Rambo sulatti sydämeni. Hän on kerrassaan vilpitön kaveri. ❤

    VastaaPoista
  4. Hyvä vertaus tämä koskettava Rambo ja riemastuttava Häräntappoase. Pidän vieläkin Häräntappoasetta Härkösen pääteoksena ja parhaimpana.
    Näissä molemmissa on kesä, maaseutu ja nuori poika pääosassa.
    Hyvää ystävänpäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä, Mai! Häräntappoase on Härkösen paras kirja ja samalla paras nuortenkirja ikinä. Edelleenkin se sykähdyttää aitoudellaan. Rambo tekee kunniaa Häräntappoaseelle, ja molemmat ovat niiiin hyviä.

      Hyvää ystävänpäivää Sinullekin, Mai! <3

      Poista
  5. Kaunis ja koskettava maisema, sinulla ja Rambolla! Kirja on kerrassaan viehättävä, ja niin on tekstisikin. Joko on kuulunut teinipoikien kommentteja Rmabosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisema pysäytti keskelle sivua, koska se osui onneellisimpiin hetkiini ja muistoihini kirkkaista kesäpäivistä mökkilaiturilla.

      Kohta kuuluu teinipoikienkin kommentteja. Saan Rambon kohta kirjasarajalainaamosta eräälle seiskaluokalle luettavaksi. Ystävän teinipoika oli tykännyt kovasti, joten odotukset ovat korkealla. :)

      Poista
  6. Minäkin näin tämän Kansallisteatterissa (en ole lukenut kirjaa) ja näytelmässä oli ihanaa energiaa ja iloa ja nuorten taitavaa näyttelemistä/soittamista! Hieno kokemus.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!