Paula Hawkins: Nainen junassa, 2. painos, 2015Alkuteos: The Girl on the Train
Suomentja: Oona Timonen
Kustantaja: Otava
Sivuja: 381
Mistä sain kirjan: lainasin ystävältä
Mistä näitä hittidekkareita aina putkahtaakaan? Paula Hawkinsin Nainen junassa on juuri sellainen tyypillinen hittituote, joita viime vuosina on noussut myyntitilastojen kärkeen. Mieletön kohu, ja vielä isommat myyntiluvut englanninkielisillä markkinoilla Atlantin molemmin puolin. Käännösoikeudet myyty noin miljoonaan eri maahan ja monia kymmeniä ihastuneita lukijoita joka puolella maapalloa - vai miten ne hurjat luvut kuuluivatkaan? Elokuvaoikeudetkin on jo myyty, joten voi ruveta varailemaan lippuja ensi-iltaan. Näin markkinoitiin pari vuotta sitten myös Gillian Flynnin Kilttiä tyttöä.
Sitten tällainen dekkarien ystävä tarttuu innoissan kirjaan, ja mitä hän saa? Eipä paljon mitään. Tai no, viihdettä kyllä, mutta odotuksiin nähden sitäkin aika laimeasti. Onko näissä kohuteoksissa jotain uutta, joka jotenkin mullistaisi dekkarien kerrontaa? Kunpa olisikin.
Miksi sitten ihmiset Atlantin molemmin puolin ovat näistä aivan villeinä? Miksi he eivät lue oikeasti hyviä dekkareita, kuten Arnaldur Indridasonia, Fred Vargasta tai Jo Nesbotä? Niin, keskiverto Harry Hole -dekkarikin pesee nämä kohuteokset mennen tullen. Suomalaisista dekkaristeista Jari Järvelä ansaitsisi tuplamenestyksen näihin hitteihin verrattuna. Tyttö ja pommi tai Tyttö ja rotta ovat kaksi kertaa vauhdikkaampia, syvällisempiä ja aiheiltaan kiinnostavampia kuin kumpikaan näistä, mutta...
Se kielimuuri. Englanninkielisen kirjallisuuden markkinat ovat hätkähdyttävän dominoivat. Dekkarimarkkinat osoittavat sen pelottavan selvästi juuri tällaisten teosten kautta. Vastaava läpimurto maailmanmenestykseen muilta kielialueilta on lähes mahdoton, vaikka kaunokirjallinen taso olisi huikeasti parempi kuin näillä keskivertodekkareilla, jotka nousevat arvoon arvaamattomaan - siis rahallisesti.
Sekä Kiltti tyttö että nyt tämä Nainen junassa ovat kerronnaltaan hyvin perinteisiä, näkökulmakerrontaan perustuvia dekkareita. Kiltti tyttö oli arvomaailmaltaan niin perin amerikkalainen, että luin sitä satiirina, jota se ei ilmeisesti ollutkaan. Sen henkilöt olivat ilkeitä, julkisuushakuisia kiiltokuvaihmisiä, eikä heidän henkilökuvansa mihinkään syventynyt kirjan edetessä, päinvastoin - kimallekin karisi.
Nainen junassa -dekkarin henkilöt ovat puolestaan tavallisia, keskiluokkaisia ihmisiä. He joutuvat vaikeuksiin heikkouksiensa takia - sehän on perin ymmärrettävää. Niinpä jos näistä kahdesta kirjasta pitäisi valita parempi, niin se olisi ilman muuta tämä Nainen junassa. Kirjan päähenkilö (se nainen junassa) Rachel, sentään kerää vähitellen lukijan sympatiat.
Rachelissa on aineksia vaikka mihin, sillä hän on epäluotettava kertoja. Hän takertuu pakkomielteisesti päivittäiseen näkyyn, jonka kohtaa työmatkallaan. Vähitellen Rachelin sumuinen arki alkaa paljastua, eikä lukija ei kohta enää tiedä, mikä hän on naisiaan.
Mielenkiintoisesta Rachelista huolimatta dekkarissa käy niin, että murhaaja paljastuu vähän liian aikaisin ja loppu on silkkaa saippuaoopperaa. Mutta mikäs siinä. Luin tämän ihan mieluusti, vähän valvoinkin, joten kyllä tämä viihdyttävän tehtävänsä täytti. Seuraavaksi taidan kuitenkin tarttua taas johonkin pohjoismaiseen laatudekkariin.
Lisää arvioita on ilmestynyt ainakin näissä blogeissa: Lumiomena, Rakkaudesta kirjoihin, Kaisa Reetta T, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Notko, se lukeva peikko, Kasoittain kirjoja, Kirja hyllyssä ja Lukutoukan kulttuuriblogi. Kuittaan dekkarilla HelMetin vuoden 2016 -lukuhaasteen kohdan 30. Viihteellinen kirja.
Luin tämän joskus enkuksi ja melko kuivakka oli. Tai no, periaatteessa kostea ainakin Rachelille. :D
VastaaPoistaVoin kertoa, että kyllä täälläkin (Brittilä) Nesboa luetaan, myös Indridasonia ja Vargasta. Sen lisäksi löytyy paljon muutakin käännettyä pohjoismaista ja ihastuttavan paljon lempparimaastani eli Japanista. Niiden suomikäännöksistä lienee turha edes haaveilla. Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi suomalaiset kustantamot kääntävät _vain_ ns. hittikamaa. ;)
Elegia, tätä ehkä hainkin: miksi käännetään vain hitikamaa? Luulen, että parempiakin dekkareita olisi.
PoistaHelpotuin tuosta tiedosta, että laatudekkareitakin siellä luetaan. :)
Elina, no jos puhutaan dekkareista, niin onhan Britanniasta aina tullut erittäin hyviä dekkaristeja (Dexter, Christie, Walters, P.D.James...), mutta taidatkin ehkä nyt tarkoittaa Yhdysvaltoja, jolloin tuleekin jo vähän kiinnostava olo. Kun Gillian Flynn tuli pyytämättä, olin varma, että se ei ole minun juttuni, mutta kyllä se vei. Toisaalta onkohan Flynn ollut sitten taas kuumassa ryhmässäni toisin kuin vaikkapa Åsa Larsson, jolta odotan nyt kovasti esiin tuloa. Mitään tarkkaa muistijälkeä en saa Flynnin kirjoihin ellen lähde lukemaan mitä niistä olen kirjoittanut, mutta Teräviä esineitä oli yhdestä kohtaa niin raaka, että se olisi vaatinut varoituksen takakanteensa.Siitä en unohda yhtä tiettyä asiaa ikinä ja se tulee uniini.
VastaaPoistaIhan oikeasti en aina edes muista katsoa, mistä maasta joku uusi kirjailija on, mutta nostan Yhdysvalloille ja myös Kanadalla hattuasiitä, että olen saanut elää Shieldsin, Oatesin, Shriverin, Irvingin, Hustvedtin, Austerin, MacDonaldin, Phillipsin, Carverin ja vaikka Yatesin kirjojen parissa. Varmaan monta tärkeää tästä nohtui, mutta siis sieltä tulee niin sikahyvää ja sitten sitä toista:
Nainen junassa oli tarkoitus tulla lukuun, sillä kirjan nimi oli hyvä, aihe toi mieleeni elokuvan Takaikkuna ja kaikkea, mutta sitten ajattelin, että en tilaa sitä. Voin lukea sen myöhemminkin vaikka kirjastosta, jos siltä tuntuu. Kiitos sinun ja Katjan, tiedän nyt, ettei tämä kirja antaisi minulle mitään. Kanssabloggajista on iloa ja hyötyä<3
Toisaalta Elegia sanoo sen, mitä olen itsekin ihmetellyt, että miksi ihmeessä näitä suomennetaan vai ovatko ne kuitenkin tuotteita, jotka myyvät hyvin.
Silti minusta sekä julkaisu- että suomantamiskynnystä voisi vähän hinata ylöspäin. Se olisi laadukkaampien kirjojen etu. Nytkin näen silmissäni myyntiluvut, että mitä jos kirja, joka jättääkin minut tyhjäksi, onkin kovakin myyntihitti!
Sentään viihdyit ja sehän on kirjan äärellä edelleenkin sallittua!<3
Leena, minun kommenttini viittasi ainoastaan alkuperäisen tekstin tähän kohtaan:
Poista"Miksi sitten ihmiset Atlantin molemmin puolin ovat näistä aivan villeinä? Miksi he eivät lue oikeasti hyviä dekkareita, kuten Arnaldur Indridasonia, Fred Vargasta tai Jo Nesbotä?"
Ja vastasin, että Brittilässä kyllä luetaan noitakin jne. En siis esittänyt, etteikö Brittilästä tulisi hyviä dekkareita. Se on jo ihan toinen aihe. :)
Christie on ikisuosikkini. Dexteriäkin olen lukenut, mutta P. D. James jäi yhteen kirjaan. Olen myös samaa mieltä Leenan kanssa, että ilman Shieldsiä, Irvingiä ja Carveria, tai vaikkapa nyt viimeksi John Williamsin Stoneria elämä olisi tylsempää. Hemingwayn, Steinbeckin ja Atwoodinkin lisäisin omalle listalleni. Saati L. M. Montgomeryn.
PoistaOates, Phillips ja MacDonald ovat minulle vielä tuntemattomia. Odotan kovasti, että pääsen heidän kirjoihinsa jossain vaiheessa käsiksi. Toni Morrisonkin tuossa odottelisi. Paljon hyvää siis. On vain jotenkin sääli, että hittituotteiksi nousevat keskinkertaiset dekkarit, mutta ehkä laatukirjallisuus myy sitten puolestaan vuosia, kunhan nousee klassikon arvoon.
Toki silkka viihdekin on paikallaan. Lähtökohtaisesti luen dekkareita viihteeksi, mutta näköjään odotan kuitenkin aina jotain enemmänkin.
Tämä oli kyllä ennemminkin hyvin markkinoitu kuin hyvä. Kiinnostuin tästä vahvan ennakkomarkkinoinnin ja aika kiehtovan kuuloisen kehyksen vuoksi, mutta kirja itse osoittautui keskinkertaiseksi ja ennalta-arvattavaksi. Vetävä tämä toki oli, ei siinä mitään.
VastaaPoistaSaa nähdä, tuleeko tänäkin vuonna vastaavanlainen ilmiö.
Luin arviosi, Katja, ja huomasin, että olimme lukeneet ja kokeneet kirjan lähes samoin. Ei tämä mitenkään turha kirja ollut, ihan viihdyinkin, mutta odotukset olivat ehkä tuon markkinoinnin myötä liian korkealla.
PoistaPiti käydä etsimässä oma bloggaus ja palauttaa mieleen, mitä olin tästä lokakuussa kirjoittanut. Taas esimerkki siitä, miksi on hyvä, että blogi on olemassa. ;)
VastaaPoistaIhan ok dekkari, mutta parempiakin on eteen tullut. Muistan lukeneeni kirjan aika nopeasti, vetävästi tarina eteni, mutta viimeinen silaus jäi puuttumaan.
Nopeasti minäkin tämän hotkaisin, joten oli tämä koukuttava, kuten dekkarin pitääkin olla. Hyvää viihdettä, mutta kaikki tuo suitsutus ihmetyttää. Blogiin jää kuitenkin merkintä tästäkin, hyvä niin.
Poista