Sivut

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Minna Rytisalo: Lempi

Minna Rytisalo: Lempi, 2016
Kustantaja: Gummerus
Kansi: ?
Sivuja: 230
Mistä sain kirjan: arvostelukappale



Minna Rytisalon Lempi ilmestyy ensi viikolla, ja arvostelukappaleiden sivuja on käännelty ahkerasti kirjablogeissa, sillä tieto hienosta esikoisteoksesta on levinnyt Blogistaniassa kuin kulovalkea. Minna on tuttu kirjabloggaaja, ja hänen esikoisteoksensa on otettu innostuneesti vastaan. Samanlainen tarina bloggaajasta kirjailijaksi, tai oikeastaan runoilijaksi, ilahdutti viime vuonna, kun Poplaarin Pekka Kytömäki julkaisi esikoisrunokokoelmansa Ei talvikunnossapitoa. Nyt saan onnitella Minnaa esikoisteoksen julkaisemisesta! Hieno saavutus - ja ilo lukijalle!

Lempi sijoittuu Lappiin jatkosodan ja Lapin sodan aikoihin, vuosiin 1941 - 1945. Varsinaisista sotatapahtumista ei kuitenkaan kerrota, vaan tarina keskittyy rakkauteen, erään nuorenparin kohtaloon sodan jaloissa. Historiallinen miljöö on taiten kuvattu, ja kun kirjassa rovaniemeläisen kaupan kello kilahtaa, se kilahtaa myös lukijan mielessä. Taiten on kuvattu myös lappilainen maisema ja luonto, ja kun suopursu tuoksuu, se tuoksuu lukijalle asti: Sulan osaksi vaivaiskoivun jäykkää lehteä, saraheinän heiluvaa liikettä, järvenselän sinisyyttä minä olen ja tähän jään. On koko ajan hyvä ilma, ei sadakaan, ja heinät varmaan on saatu tehtyä. Sekin muisto sinun kanssasi, Lempi, tulevien kesien etukäteen kadotetut hetket. (S. 59.)

Kerronnan keskiössä on Lempi, rovaniemeläisen kauppiaan tytär. Lempi ei kuitenkaan itse pääse ääneen, vaan hänestä kerrotaan kolmen henkilön kautta. Kertojina ovat nuori aviomies Viljami, piikatyttö Elli ja Lempin kaksossisko Sisko. Heidän kauttaan Lempistä tulee lihaa ja verta, ja hänen luonteensa ja intohimonsa tulevat eläviksi.

Kerrontaratkaisu on toimiva, ja tarina on yllätyksellinen, salaperäinenkin. Kirja etenee rakenteeltaan selkeänä ja kielellisesti sujuvana, niin että sen suorastaan hotkaisee. Kirjan kieli myös johdattelee sota-aikaan, eli on uskottavasti ajan omaa kieltä.

Kertojana Sisko oli minulle kaikista vaikuttavin. Hänen kauttaan Lempiin tutustutaan yhä syvemmin ja kaksossisarusten välinen side tulee hyvin liki. Pidän siitä, että tarinaan tulee uusia sävyjä koko ajan, ja Siskon kertomus todellakin tuo niitä vielä lisää tähän rakkaustarinaan. Kaupan kellon kilahdus saa Siskon kertomuksessa aivan uuden soinnin.

Entäpä Sisko itse? Hänessä on särmää ja rohkeutta. Hän on saksalaissotilaan morsian, eikä oikeastaan edes morsian, koska sormusta ei ole. Silti hän lähtee rakkautensa matkaan, kun Lapin sota alkaa. Sota-aikana rakkaussuhteet aseveljien kanssa vielä suvaittiin jotenkin, mutta kun rauha solmittiin Neuvostoliiton ja Suomen välillä, saksalaisista tuli miehittäjiä. Samalla hetkellä heidän morsiamistaan tuli huoria, hylkiöitä omassa maassaan. Tuskinpa heidän elämänsä sodan raunioilla Saksassakaan oli helppoa - siitäkin kertoo Siskon oma tarina.

Sisko ja hänen tarinansa oikeastaan varastivat mielenkiintoni täysin. Viljami, Elli ja jopa Lempi jäivät taustalle. Viljami on täynnä rakkautta ja Elli täynnä vihaa ja Lempi on kaikkea sitä, mitä hänestä kerrotaan. Siskossa on kuitenkin paljon muutakin kuin nuoruus ja intohimoiset tunteet. Hänen kauttaan myös Lempin elämä jatkuu.

Rytisalon esikoiskirja on koukuttavaa luettavaa, ja luin sen melkein yhdeltä istumalta. Lempi vei mukanaan, ja toivon hänelle menestystä matkaan!

Kiitos kirjasta, Minna!



Lempi on luettu muun muassa näissä kirjablogeissa: Kannesta kanteen, Lumiomena, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kaikki päivät tulevat, Sinisen linnan kirjasto, Kirjojen keskelläKujerruksia,  Rakkaudesta kirjoihin, Villasukka kirjahyllyssäMari A:n kirjablogiPieni kirjastoAmman lukuhetkiLukuisa, Hemulin kirjahyllyLillin kirjataivasKaisa Reetta T ja Kulttuuri kukoistaa.

Naistenviikolla on ilo esitellä naisesikoiskirjailijan teos. Viikkoa juhlistavat blogit voi käydä kurkkaamassa emäntäblogista Tuijata. Kulttuuripohdintoja.

Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta!

6 kommenttia:

  1. Oi, tämä oli niin, niin hieno... Rytisalon taitavuus on hengästyttävää!

    VastaaPoista
  2. Aivan mielettömän ihana teos, ja mikä kirja naistenviikolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä sopi naistenviikolle aivan erityisen hyvin: kolme naista ja yksi mies sekä intohimoisia tunteita.

      Poista
  3. Todellakin natsaa naistenviikolle - ja mille viikolle vain. Myös minä pidän Siskon osuutta jutun juurena, se avaa menneet eri tasolle, ja mikä hienointa, pakottaa lukijaa sepittämään rinnakkaisromaanin asioista, joista ei kerrota. Hieno kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siskon tarina oli hieno päätös kirjalle. Se toi uusia sävyjä tarinaan ja oli itsessäänkin mielenkiintoinen.

      Poista

Kiitos kommentista!