Luettua elämää 2016

Lukuvuosi 2016 oli blogissani hyvin kaksijakoinen. Muistan keväällä aloittaneeni innostuneena sekä  HelMetin vuoden 2016 lukuhaasteen että joulukirjojeni lukemisen ja molemmista tunsin suurta iloa. Vielä kesälläkin osallistuin innostuneesti sekä kirjabloggaajien dekkariviikkoon että naistenviikkoon ja klassikkohaasteeseen. Mutta sitten tapahtui jotain.

Alkoi syksy ja elämäni ehkä raskain jakso töissä. Aloitin myös pitkästä aikaa opiskelut. Nyt tavoitteenani on S2-opettajan aineopinnot. Syksy osoitti, miten paljon tarvitsen paitsi lukuharrastustani myös kirjoitusharrastustani pysyäkseni jotenkin järjissäni ja voidakseni hyvin. Ehkä jonkinlainen lupaus tälle vuodelle olisi siinä, että en luovu näistä harrastuksistani.

Yhteenveto vuoden 2016 Luetusta elämästä on tietysti taas paikallaan ja sen voin hyvin mielin tehdä, vaikka kuuden kirjan blogijono hengittää niskaan.

Lukumäärät

Bloggasin vain 49 vuonna 2016 luettua kirjaa. (Niiden lisäksi luin viisi kirjaa, jotka jäivät blogijonoon ja luin myös kuopukselle paljon kuvakirjoja, joita en aio blogata.) Blogivuosiin 2013, 2014 sekä 2015 verrattuna luin siis paljon vähemmän.

Muitakin eroja lukemisessani oli aikaisempiin blogivuosiin verrattuna, ja seuraavista luvuista olen oikeasti hämmästynyt ja vähän kauhuissanikin.

Ensinnäkin lukemistani kirjoista ulkomaisia oli 28, kun taas kotimaisia oli vain 21. Pidän itseäni ennen kaikkea kotimaisen kirjallisuuden lukijana, joten en ollut uskoa näitä lukuja.

Toinen hämmästelyn aihe on se, että luin vain 16 naisten kirjoittamaa kirjaa, kun taas miesten kirjoittamia kirjoja oli peräti 34! Voi taivas. Pidän itseäni feministinä,ja tässä sitä kuitenkin ollaan tukemassa patriarkaalista maailmanjärjestystä. Luen kuin sivistymätön mies. (Tässä viittaan nyt Maria Petterssonin kolumniin Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt (HS 20.11.2016)).

Miten tässä nyt näin pääsi käymään? Näyttää siltä, että luen entistä vähemmän ja sekin vähä edustaa vankasti valtavirtaa. Kun mietin syitä tällaiseen kehitykseen, erääksi tekijäksi paljastuu HelMetin lukuhaaste, johon olen lukenut lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja. Toisena mieskirjallisuuden lisääjänä ovat olleet lukupiirit, joissa on jostain syytä luettu tänä vuonna lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja. Myös oma lukupiiriehdotukseni oli miehen kirjoittama klassikko, Alfred Döblinin Berlin Alexanderplatz.

Tähän kehitykseen tuli nyt kuitenkin loppu. Kun suunnittelin tämän vuoden HelmMetin lukuhaasteeseen kirjoja, yritin täyttää mahdollisimman monta haastekohtaa oman kirjahyllyni lukemattomilla kirjoilla ja ennen kaikkea naisten kirjoittamilla kirjoilla. Hyppäsin mukaan myös Sivutiellä-blogin feministiseen lukuhaasteeseen, johon aion lukea mahdollisimman monta naiskirjoialijan teosta. Joulupukkikin auttoi asiaa tuomalla neljä koitmaista uutuuskirjaa, jotka kaikki ovat naisten kirjoittamia.

Luetut kirjallisuuden lajit

Suurin osa lukemistani kirjoista oli romaaneja. Luin kuitenkin myös yhden näytelmän, neljä novellikokoelmaa ja neljä runoteosta, joista yksi sisälsi oikeastaan neljä runoteosta. Lisäksi bloggasin neljästä lanu-kirjasta ja luin pitkästä aikaa paljon rikoskirjoja, peräti 8 kappaletta. Yksi tietokirjakin tuli luettua kannesta kanteen.

Suurin osa kirjoista oli hirmuisen hyviä. Jos tähtiä jakelisin, ne ansaitsisivat tähtiä vähintään kolme, suurin osa varmastikin neljä ja aika moni jopa viisi tähteä. Suurin pettymys oli John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, joka onnistui olemaan kerronnaltaan niin alleviivaava, että antaisin sille vain yhden tähden. Yleensä jättäisin mokomat kirjat kesken, mutta nyt luetin kirjaa kokonaisella 8. luokalla, joten se oli pakko lukea loppuun.

Toistuvat teemat

Huomasin lukevani taas kerran kaikista innokkaimmin historiallisia kirjoja. Kuinka ollakaan Saksa oli tämän vuoden ykkösmaa blogissani. Aika moni kirja käsitteli joko natsi-Saksaa tai oli saksalaisen kirjailijan kirjoittama.

Kaksi kirjaa käsitteli Prahan pyöveliä, Reinhard Heydrichia, ja ne molemmat olivat aivan loistavia:
Laurent Binet: HHhH, Heydrichin salamurhan jäljillä (2015) ja Terhi Rannela: Frau (2016).

Kolmas natsi-Saksaan liittyvä kirja oli edellä mainittu Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, joka ei sykäyttänyt. Näiden lisäksi luin Döblinin Berlin Alxanderplatzin, jonka päähenkilö Franz Biperkopf ujuttautui sydämeeni ja oli eräänlainen kärsivä opas 20-luvun lopun Berliiniin. Toinen saksalaiskirjailija, jonka tuotantoon tutustuin tänä vuonna oli nobelisti Günter Grass, jonka muistelmateos Taikalaatikko oli makoisa ja persoonallinen kokemus. Kirjat valikoituivat luettavakseni lukupiirien kautta, jossa ensin luimme Grassia, joka nimeää suureksi kirjalliseksi vaikuttajakseen Döblinin, siksi siis teema jatkui Döbliniin.

Ikisuosikkini John Steinbeck oli tämän vuoden kuuminta hottia blogissani. Luin häneltä loistavat kirjat Hiiriä ja ihmisiä ja Routakuun aika. Hiiriä ja ihmisiä tuli eteeni Olli Jalosen kirjassa Miehiä ja ihmisiä ja kirjat täydensivät mukavasti toisiaan. Tämä kirjakaksikko täydentyi vielä Hämeenlinnan Teatterin liikuttavalla esityksellä Miehiä ja ihmisiä.

Routakuun aikaa en ollut aiemmin lukenutkaan. Se kertoo nimeltä mainitsemattoman maan pienestä kaivoskaupungista, jonka nimeltä mainitsematon vihollinen valloittaa. Teos ilmestyi II maailmansodan aikana ja oli kielletty natsi-Saksassa ja sen miehittämissä maissa. Steinbeck halusi tukea kirjallaan liittoutuneiden  politiikkaa ja osoittaa tukensa miehitetyille maille. Steinbeckin kirjasta tuli neljäs natsi-Saksa-aiheinen kirja, jonka luin viime vuonna.

Ainut kokonaan lukemani tietokirja viime vuonna oli Mikko-Olavi Seppälän ja Riitta Seppälän kirjoittama Aale Tynnin elämäkerta, Aale Tynni, Hymyily, kyynel laulu. Se oli ehtinyt olla jo muutaman vuoden lainassa ystävältä, ennen kuin sain sen luettua. Samaan syssyyn luin Aale Tynnin runoja, hänen pääteoksensa Ylitse vuoden lasisen. Nämäkin lukukokemukset täydensivät hyvin toisiaan. En ollut aiemmin tiennytkaään, miten vaikuttava kulttuuripersoonsa Aale Tynni oli aikanaan, ja kuinka hän sijoittui perinteisen ja modernin runon "taistelukentälle" suomalaisessa kirjallisuudessa.

Aale Tynnin lisäksi toinenkin runoilija pyöri kuvioissa vuonna 2016. Hän oli Lauri Viita, jonka syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Tamperelaiskirjailijan juhlavuoden kunniaksi luin lukupiiriin Viidan esikoisrunoteoksen Betonimylläri ja innostuin sitten lukemaan koko Kootut runot uudestaan. Luin siis häneltä lopulta neljä runoteosta, jotka kaikki sykähdyttivät, kuten joskus nuoruudessa

Parhaat lukukokemukset vuonna 2016

Huomasin, että parhaat lukukokemukseni linkittyivät toisiinsa melkoiseksi verkostoksi. Onko niitä edes mahdollista käsitellä erillisinä teoksina? Yritän nyt kuitenkin:


Vuoden parhaat, TOP5:

Nyt on myös myönnettävä, että vuoden viisi parasta kirjaa olivat tänä vuonna ulkomaisia:

Svetlana Aleksijevits: Tsernobylista nousee rukous (2015, 1997)
Laurent Binet: HHhH (2015)
Gaute Heivoli: Etten palaisi tuhkaksi (2012)
Dag Solstadt: Ujous ja arvokkuus (2014,1994)
Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia (2015)

Parhaat ulkomaiset kirjat (TOP5:n lisäksi):

Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (2016)
Ian McEwan: Lapsen oikeus (2015)
John Steinbeck Hiiriä ja ihmisiä
John Steinbeck: Routakuun aika

Parhaat kotimaiset kirjat aakkosjärjestyksessä (eivät vielä paremmuusjärjestyksessä):

Hassan Blasim: Vapaudenaukion mielipuoli (2012)
Tommi Kinnunen: Lopotti (2016)
Terhi Rannela: Frau (2016)
Peter Sandström: Laudatur (2016)
Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut (1968)
Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista (2016)
Hannu Väisänen: Elohopea (2016)

Parhaat dekkarit:

Jari Järvelä: Tyttö ja seinä, (2016)
Jari Järvelä:  Tyttö ja rotta (2015)
Agatha Christie: Herkuleen urotyöt (1947)

Parhaat lanut (kaksi vielä bloggaamatta):

Jukka Itkonen: Tiira tiiraa tiiraa (2016)
Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen: Merenkulkija (2015)
Nadja Sumanen: Rambo (2015)

Parhaat runot:

Lauri Viita: Kootut runot (1966)


Paljon hyvää jäi vielä näiden listojen ulkopuolella, mutta siellä ne ovat onneksi blogiin tallennettuina.

Vuoden 2017 lukusuunnitelmia

Tänä vuonna on niin paljon kirjapöhinää tiedossa, että mieli virkistyy tulevasta lukuilosta. Olen mukana niiden 81 kirjablogin joukossa, jotaka bloggaavat Ylen Kirjojen Suomi -listan 101 kirjaa. Lisäki on HelMetin lukuhaaste, jota olen jo aloittanut, sekä pari muuta haastetta, joihin olen jo ilmoittaunut mukaan. Tammikuun lopussa äänestetään taas Blogistanian vuoden kirjoja ja pyöräytetään klassikkohaasteeseen kirja-arvio.

Ei muuta kuin lukemaan!

Lukuiloa tähän vuoteen!