Lukeminen ei näköjään ole mikään staattinen harrastus. Sitä luulisi, että kun lukee kirjoja, niin siinä se koko harrastus sitten on. Mutta ei. Oma lukemiseni on muuttunut elämäni aikana suuntaan jos toiseenkin. Opiskeluajan parhaita asioita oli herääminen naisten kirjoittaman kirjallisuuden marginaaliseen asemaan ja sen ainutlaatuiseen merkitykseen minulle, naiselle. Feminismi jäi lukuharrastukseeni.Lukupiirien jäsenyyden myötä ja kirjablogin perustamisen jälkeen olen herännyt lukemisen sosiaalisuuteen. Miten hienoa on vaihtaa ajatuksia kirjoista toisten lukutoukkien kanssa! Miten hienoa on löytää uusia lukuvinkkejä blogeista tai Facebook-ryhmistä!
Viimeisin lukemisvillitykseni on Storytel-lukuaikapalvelu, jonka minulle esitteli P. S. Rakastan kirjoja -blogin Sari. Kokeilin Storytelin asiakkuutta ensin kuukauden verran ja jäin pysyväksi asiakkaaksi. Alkuvuosi on ollut täynnä intoa tästä uudesta löydöstä, jossa on tarjolla lähes rajaton määrä kuunneltavaa tai luettavaa. Palvelu tarjoaa paljon uutuuskirjoja sekä e- että äänikirjoina, ja kun on kuukausimaksaja, ei haittaa vaikka aloittaisi miljoona kirjaa ja antaisi niiden roikkua omassa kirjahyllyssään keskeneräisinä, kunnes taas on oikeassa fiiliksessä jollekin tietylle kirjalle.
Erityisen hauskaa on ollut automatkoilla, joilla lapset ovat kuunnelleet Supermarsuja, Harry Pottereita tai Mauri Kunnaksen kirjoja. Miten kätevää, ettei tarvitse pelätä hukkaavansa perinteisen äänikirjan CD-levyjä! Kuopuskin rauhoittuu kuuntelemaan tarinoita, ja toistelee parhaita paloja meille muille vielä kauan aikaa jälkeenpäinkin. Esiteineille kelpaavat jo joskus aikuisten dekkarit.
Storytelin palvelussa onnistuu sekin, että vaihtaa kirjan formaatin kesken kaiken. Jos äänikirjaa haluaa lukea e-kirjana, se jatkuu kuunnellusta kohdasta. Yhtäkään kirjaa en tosin ole vielä kokonaan lukenut e-kirjana, sillä en jaksa tihrustaa kirjaa puhelimen näytöltä. Äänikirjat ovat olleet palvelun paras anti minulle.
Alkuvuoden lukuintoni on ollut suorastaan lukemisen hurmaa. Helmetin uusi lukuhaaste on hyvässä vauhdissa, viime vuoden runohaaste on kesken, mutta uusikin on jo aloitettu. Osallistuin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen ja äänestin Blogistanian parhaat kirjat -äänestyksessä. Yritän kaiken ohessa pienentää blogijonoani, joka on nyt 31 opuksen korkuinen. En millään tunnu pääsevän ajantasalle luettujen ja blogattujen kirjojen kanssa. Viime vuoden hurja lukutahtini (joka johtui pitkästä sairaslomasta) kasvatti blogijononi melkoiseksi vuoreksi, jota valloitan vähitellen.
Viime vuonna innostuin myös Sivumennen-kirjapodcastin kuuntelemisesta. Odotan aina kuumeisesti uutta jaksoa ja nautin suunnattomasti älykkäästä ja inspiroivasta kirjakeskustelusta, jota Jonna ja Johanna siellä käyvät sujuvaan tyyliinsä. Kirjablogien ohella Sivumennen-podcast on nykyään suuri lukukannustajani.
Alkuvuoden ehdottomia helmiä ovat olleet Elena Ferranten Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia, Maria Jotunin Huojuva talo, Koko Hubaran Ruskeat tytöt, Zadie Smithin Swing Time, Anni Kytömäen Kivitasku ja Anja Erämajan Töölönlahti. Jos vuosi jatkuu samaan tahtiin, tästä on tulossa kaikkien aikojen lukuvuosi. Lukeminen on yhtä juhlaa!
Ihania kirjallisia kuulumisia! Minäkin kokeilin viime vuonna Storyteliä ja Bookbeatia, joista jälkimmäisen asiakas olen edelleen. En ole vielä lukenut yhtäkään e-kirjaa, mutta palvelun äänikirjat ovat ahkerassa käytössä. Minustakin tuntuu juuri nyt, että lukeminen on yhtä juhlaa! Bloggaamista odottavien kirjojen pino huojuu, mutta ei lukutahtiakaan voi (tai siis halua) hidastaa :)
VastaaPoistaMinulla on aivan sama tilanne. Automatkoilla, lenkkeillessä... nyt on kaikkialla mukana äänikirja. Bussissa luen perinteisiä kirjoja ja joka paikassa on kirjoja ja kirjoja... ;) Onkohan tämä vähän kuin lähtenyt lapasesta?
PoistaStorytellissä on kyllä loistavaa se, että kirjan formaattia voi vaihtaa ja jatkaa kuunneltua luettuna tai päinvastoin. Todella hyvä ominaisuus. Äänikirjat laajentavat mukavasti lukuvalimoimaa - tai ainakin lisäävät lukuaikaa, kun voi liikkeellä ollessa kuunnella kirjaa.
VastaaPoistaIhanaa kirjakevättä! ♥
Lukuaika on tosiaan lisääntynyt Storytelin myötä. Automatkojen parasta viihdettähän noista äänikirjoista on tullut koko perheelle. Mainio palvelu!
PoistaHyvää kirjakevättä Sinullekin! ❤
Minustakin tuntuu, että tästä on tulossa todellinen lukuvuosi. Niin upeita kirjoja, että tekee vain mieli lukea. Ihanaa, että sinullakin vaikuttaisi näin olevan.
VastaaPoistaOlen ollut jotenkin tosi huono äänikirjojen ja podcastien kanssa. Vaikka äänikirjasta saisikin puhenopeutta muutettua, olen tyyliltäni sen verran poukkoileva lukija, etten pysty nauttimaan äänikirjoista. Palailen jatkuvasti sivuja taaksepäin, mikä ei äänikirjassa onnistu. Tuntuu myös, että useimmissa podcasteissa ei voi kelata mihinkään suuntaan, joten jos tulee jokin kohta, joka ei kiinnosta, ei voi hypätä yli. Ja jos joutuu jättämään kesken, joutuu jatkaessaan sitten aloittamaan alusta. Tosin löysin tänä vuonna alle kahdenkymmenen minuutin mittaisia radio-ohjelmia, jotka ehdin sopivasti kuunnella julkisen liikenteen matkalla. Tällä hetkellä menossa ohjelmasarja antiikin metafysiikasta. Nautinto!
Wau! Antiikin metafysiikka kuulostaa kiinnostavalta!
PoistaSivumennen-podcastin saa kyllä siirrettyä mihin kohtaan haluaa. Kannattaa kokeilla! Äänikirjoihin myös jotenkin oppii ajan kanssa keskittymään paremmin, mutta kyllä minäkin otan välillä pätkiä uudestaan. Storyteliä pystyy myös siirtelemään. Epäilen kuitenkin, jaksanko kuunnella 20 tunnin mittaisia kirjoja... Olen tähän asti kuunnellut maksimissaan n. 8 tunnin kirjoja. Täytyy kokeilla.
Monta päivää nyt pähkäillyt tuon äänikirjajutun kanssa. Jotenkin epäilen, että en saa kuunneltuna samoja fiiliksiä kuin lukemalla tai siis yhtä syviä fiiliksiä saati että kirja jäisi yhtä lailla mieleeni ja pysäyttäisinkö sitten kuuntelun tehdäkseni muistiinpanoja? Lukiessa muistiinpanot on mulle ehdottomia.
VastaaPoistaHurja on tuo sun bloggausjonosi. Onneksi sitä ei ole pakko selättää, jos siltä ei tunnu.
Kokeile ihmeessä lukuaikapalvelua! Mielestäni Storytelissä voi merkata kirjanmerkillä tärkeitä kohtia (en tiedä, voiko jopa tehdä omia muistiinpanojakin), ja kun kesken kaiken voi vaihtaa e-kirjaksi, niin voi palata tärkeisiin kohtiin myös tekstinä. Itse kuuntelen joitain kohtia moneen kertaan, jos huomaan, että keskittyminen on kadonnut. Blogatessa selasin e-kirjaa, vaikka olin nimenomaan kuunnellut äänikirjan.
PoistaAloitin myös vähän helpommilla kirjoilla, eli lyhyillä tai kevyillä. Nyt kuuntelen Ane Rielin Pihkaa, joka on ensimmäinen vähän haastavampi kirja ja olenkin joutunut palaamaan muutaman kerran takaisin tarkistaakseni joitain kohtia. Ei se silti haittaa. On ihanaa kuunnella tarinoita erityisesti autoradiosta tai lenkillä.
Bloggausjononi on valtava, mutta aion purkaa sitä pikkuhiljaa. Joskus toivoisin, että lukisin niin huonoja kirjoja, ettei tee mielikään kirjoittaa niistä. ;)
Storytel on aivan mahtava! Mulla kyllä paljon vaihtelee se, minkä verran ehdin äänikirjoja kuunnella, mutta siellä on niin hyvä tarjonta, että aina löytyy jotakin mielenkiintoista. :)
VastaaPoistaMelkoinen blogattavien vuori sulla kyllä! huh.
Myös minulle tämä alkuvuosi on ollut todella mahtavaa lukuaikaa. En muista koskaan aiemmin lukeneeni näin paljon. Mutta sitten luin/kuuntelin niiiin huonon kirjan, että se latisti lukuintoa ihan hirveästi. Nyt tuskailen kiinnostavien kirjojen kanssa, joihin en vain saa oikein tartuttua sen lukupettymyksen jäljiltä.
Lukupettymyksiä osuu kohdalle silloin tällöin, eikä niillä sinänsä ole väliä, mutta juuri tuo haittaa, jos niistä jää lukujumi jälkeen. Joskushan lukujumi syntyy myös täydellisen kirjan jälkeen.
PoistaToivottavasti olet taas päässyt lukemisen vauhtiin! Hyvää pääsiäistä! ❤