Sarjakuvia: Kati Kovács: Kuka pelkää Nenian Ahnavia? ja Hannele Mikaela Taivassalo ja Catherine Anyango Grünewald: Scandorama

Kovács Kati: Kuka pelkää Nenian Ahnavia?, 2010
Kustantaja: Arktinen banaani
Sivuja: 87
Mistä sain kirjan: oma ostos


Taivassalo Hannele Mikaela ja Anyango Grünewald Catherine: Scandorama, 2018
Kuvittaja: Anyango Grünewald Catherine
Suomentja: Raija Rintamäki
Kustantaja: Teos & Förlaget
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Blogijononi alkaa olla sitä luokkaa, että on pakko alkaa paketoida kirjoja yhteisiin postauksin. Näyttää siltä, että kesälomalukemiseni ytimeen iskevät nyt sarjakuvat, ja niiden lukeminenhan on melko nopeaa. Tässä esittelen pari viime viikkojen löytöä.

Kati Kovácsin Kuka pelkää Nenian Ahnavia? tarttui mukaani Vanhan kirjallisuuden päiviltä. Se kertoo Nenian Ahnav -nimisen naisen elämäntarinan, ja tekee sen melkoisella intensiteetillä. Luin teoksen yhdeltä istumalta, sillä halusin tietää, miten tämän sinnikkään tytön lopulta käy.

Nenian Ahnav syntyy kalastajaperheeseen nuorimmaiseksi lapseksi kolmen velipojan jälkeen. Hänen isänsä langettaa hänelle kovan kohtalon antaessaan hänelle nimen Nenian Ahnav, eikä tytöllä tunnu olevan paljoakaan ihmisarvoa. Köyhyys määrittää lapsuutta, ja pian sota tuo tarinaan omat kauheutensa.

Nenian Ahnav joutuu kummallisiin seikkailuihin, mutta onhan hän eräänlainen kummajainen itsekin. Seikkailuista ei ankeutta puutu, mutta matkalle osuu myös hyviä ihmisiä, joiden läheisyydessä tytön itsetunto kasvaa. Tytöstä tulee oman tiensä kulkija, joka  saavuttaa jonkinlaisen onnen.

Keltainen väri seuraa Nenian Ahnavin elämää ja lopulta hän  kokee muutoksen keltaiseksi sukellusveneeksi (yellow submarine) - ehkä. Menneisyys välähtelee karmeina muistoina ja mielikuvitus lentää. Parin muunkiin ihmisen elmäntarinoita seurataan kappaleen matkaa.

Kovácsin tarinankerronta on lennokasta ja mustalla huumorilla maustettua. Hän kehittää kiinnostavia juonenkäänteitä ja erikoisia tyyppejä. Kuvat ovat rujoja ja värit vangitsevia.

Paikoin ahdistuin tarinasta todenteolla, enkä meinannut kestää siinä esitettyä väkivaltaa. Groteski huumori ei taida olla ihan ominta aluettani. Silti huomaan, että teoksesen vangitseva tunnelma jätti vahvan ja positiivisen jälkimaun.

Hannele Mikaela Taivassalon ja Catherine Anyango Grünewaldin Scandorama on paljon totisempi tarina kuin Kovácsin Kuka pelkää Nenian Ahnavia? Scandorama on sarjakuva-dystopia, joka on juoneltaan hyvin arvoituksellinen. Tekstiä on vähän, ja tarina etenee unenomaisina kuvina. Tunnelma on ahdistava ja kyyninen, uhkaavakin.

Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen tulevaisuuden maahan, Neoscandiaan, johon kuuluvat Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Suomen alueet: Tervetuloa Neoscandiaan. Tänne ei ole helppo päästä, mutta täältä karkotetaan helposti. Tämän kauniimpaa paikkaa ei olekaan, uskokaa pois. Eikä puhtaampaa. Kuulostaa täydelliseltä, eikö vain?

Oikeasti Neoscandia on kliininen ja kontrolloitu yhteiskunta. Täydellisen maan täydellisten kansalaisten luomiseen käytetään geeniteknologiaa. Ihmisiin istutetaan erilaisia ominaisuuksia, ja esimerkiksi aivodopingilla luodaan yliälykkäitä, mutta onnettomia ihmisiä. Tarvitaan pillereitä pitämään aivodopingin aiheuttamat päänsäryt kurissa. Hakematta tulee mieleen Aldous Huxleyn dystopiaklassikko Uljas uusi maailma, jossa ihmiset jaetaan eri arvoisiin ryhmiin ja heidät pidetään lääkkeillä onnellisina. Myös Scandoramassa ihmiset on jaettu heihin, jotka ovat kauniita ja hyödyllisiä ja heihin, jotka elävät slummeissa tai maan alla piilossa, sopeutumattomina.

Sopeutumattomien keskuudessa toimii vastarintaliike, johon päähenkilö Miskatt on yhteyksissä. Hän on epäonnistuneen, salaisen ihmiskokeilun tulos, ihmisen ja kissan risteytys. Hänelle annetaan tehtävä: hänen pitää hakea eräät siamilaiset kaksoset turvaan Arktikselta. Työparikseen hän saa vanhan tuttunsa, Gustafin, joka on huonossa kunnossa. Onnistuvatko he suojelutehtävässään? Kehen oikeastaan voi luottaa?

Catherine Anyango Grünewaldin luoma harmaapohjainen kuvitus säihkyy välillä sinistä. Väri korostaa ympäristön kylmyyttä tai teknologian ylivaltaa. Kuvitus on kokonaisuutena kaunista, kevyttä ja vihjailevaa. Tunnen lukevani enemmänkin taidesarjakuvaa kuin sarjakuvataidetta. Monesta aukeamasta syntyy lähes hypnoottinen katselukokemus, ja yksi kuva saattaa ylittää koko aukeaman tai hajota osiin kuin kaleidoskooppi.

Vaikka Scandorama sijoittuu tulevaisuuteen, se ottaa kantaa nykyiseen pakolaispolitiikkaan ja varoittaa skandinaavisesta ylimielisyydestä. Tutkimusten mukaanhan täällä Pohjoismaissa asuvat  maailman onnellisimmat asukkaat, mutta kuinka käy, jos tämä täydellinen onni yritetään eristää muusta maailmasta. Kenellä on valta määrittää kelpo kansalaisen kriteerit täällä rajojen sisäpuolella?


Scandorama on luettu ainakin blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Lukuisa ja Kosminen K. Osallistun teoksilla Hurjan hassun lukijan sarjakuvahaasteeseen. Scandoramalla kuittaan myös Helmetin vuoden 2018 lukuhaasteen kohdan 7. Kirjan tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen maahan tai maailmaan.