Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet

Paula Nivukoski: Nopeasti piirretyt pilvet, e-kirja, 2019
Kustantaja: Otava
Kansi: Päivi Puustinen
Mistä sain kirjan: Bookbeatista




Paula Nivukosken Nopeasti piirretyt pilvet on vahva esikoisteos. Se on vahva sekä aiheeltaan että kieleltään, mutta toisaalta: voisiko pohjalaistarina muuta ollakaan!

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Isoonkyröön ja päähenkilönä on Liisa, ison talon tytär. Liisa kasvaa turvallisesti omassa kodissaan, kunnes isä kuolee aivan liian aikaisin ja jättää Liisalle rankan perinnön: Pirä sinä talo suvus.

Kaikki näyttää ensin käyvän toteen kaiken hyvän mukaisesti. Omalta kylältä löytyy Kalle, jonka kanssa rakkaus syttyy tulisesti ja jonka kanssa isän työtä jatketaan. Kun kova työ alkaa painaa molempien harteita, Kalle alkaa haaveilla helpommasta elämästä rapakon takana Amerikassa, kuten niin moni muukin suomalainen 1900-luvun alussa. Sinne hän myös lähtee, mukanaan lupaus palata rahakirstun kanssa takaisin. Liisa jää pitämään kotitaloa pystyssä.

Liisahan selviytyy, vaikka äidille ei mikään riitä ja kolme lasta kiskoo helmoja. Lehmänsä kylkeen Liisa saa itkeä monet kyyneleet: ikävänsä, pettymyksensä, väsymyksensä ja kyläläisten ilkeät sanat.

Nivukoski kertoo Aamulehden haastatttelussa, että Liisan tarina on hänen isoäitinsä tarina ja sijoittuu kirjailijan kotitaloon Isoonkyröön. Juuret ovat syvällä Pohjanmaan lakeuksilla, ja multa hönkii lukijan nenään asti. Työn kuvaus sekä rakkauden ja tunteiden kuvaus sujuvat esikoiskirjailijalta häikäisevän hienosti. Kun Liisa käy kaupalla ja tarkistaa vaivihkaa, onko postin puolella Kallelta tullutta kirjettä, jännitys ja odotus tuntuu lukijankin sydänalassa. Lukija elää harvasanaisten kirjeiden sävyjä Liisan mukana, ja Kallea odotetaan kotiin.

Lukijana olin pakahtua ensimmäisten 50 sivun aikana, kun tiesin Kallen olevan lähdössä. Oman pappani isä on nimittäin tehnyt aikanaan saman tempun: lähtenyt Amerikkaan ja jättänyt vaimonsa tänne selviytymään viiden lapsen kanssa. Kun perheen äiti kuoli, pappani ja hänen sisaruksensa joutuivat huutolaislapsiksi. Perheen isää ei kuulunut silloinkaan takaisin.

Huomasin, että minun oli melkein vaikea hengittää, sillä niin vihainen olin Kallelle jo ennen kuin Kalle oli tehnyt oikeastaan mitään - ollut vaan hurmaava prinssi. En pystynyt lukemaan kirjaa kuin 10 sivun mittaisissa osissa ja märehdin oman sukuni tarinoita.

Sitten pääsin mukaan Liisan askeliin ja hengitykseni alkoi tasaantua. Toisin kuin isoisoäitini, tämä nainen selviäisi. Liisalla on ison talon voima takanaan, ja sieltä hän työllään ponnistaa eteenpäin.

Dialogeissa käytetty pohjalaismurre on kirjan suola. Se on mehevää ja vie lukijan mukaan pohjalaiseen ajatusmalliin. Aina saa hävetä, hokee Liisan äiti, mutta Liisa ei häpeä. Hän tuntee lujaa, vaikka osaa pohjalaiseen tapaan piilottaa tunteensa ja suoristaa selkänsä polttavien sanojen ja silmäysten keskellä.

Jossain vaiheessa aloin puutua kirjan kerrontaan, jossa tykitetään päälauseita toisensa perään. Ehkä niillä tavoiteltiin pohjalaista suoruutta, mutta minua ne alkoivat etäännyttää tunnelmasta. Suomalaisessa nykykirjallisuudessa päälauseista on tullut tyyli, joka kaatuu lukijan päälle. Ehkä siinä on mukana nykymaailman tahti, ja lukijan täytyisi vain suostua siihen.

Nopeasti piirretyt pilvet oli lukupiirikirja, ja siitä oli pidetty paljon. Pohjalaismurteen käyttöä kehuttiin, ja suurin osa piti sitä luontevana, sillä useammankin lukupiiriläisen juuret on revitty irti Pohjanmaan jokien mutkista. Kielenkäyttöä toisaalta myös moitittiin muun muassa teennäisen tuntuisista kielikuvista ja liiallisesta kauneuden tavoittelusta. Teksti on ikään kuin pakattu täyteen taituruuden osoittamisen tarvetta.

Suurin osa piiriläisistä oli kuitenkin tyytyväisiä kokonaisuuteen, ja varsinkin kirjan tunteiden kuvaukseen. Liisan tarina kantaa hienosti kirjan loppuun saakka, vaikka jonkun mielestä loppu oli turhan siirappinen. Suurin osa oli kuitenkin sitä mieltä, että näin sen piti mennä. Kirjaa verrattiin jopa Tommi Kinnusen teoksiin, ja se vertaus asettaa teoksen kovaan kastiin. Kinnunenhan kirjoittaa selviytyjänaisista, ja niin kirjoitti muuten myös Heidi Köngäs uusimmassa teoksessaan, Sandrassa.

Väitän, että jokainen nykysuomalainen löytää Nivukosken kirjasta tarttumapintaa. Sen aihe koskettaa monia, sillä jokaisessa suvussa on varmasti "Ameriikan sukulaisia", mutta vielä enemmän rehellisen työn sankareita. Yleensä nuo raivaajat ja raivopäiset raatajat - voidaan aloittaa vaikka Koskelan Jussista - ovat tietysti olleet miehiä, jotka ovat saaneet toteuttaa järjettömiä urakoitaan, koska vaimot ovat laittaneet eväät mukaan ja hoitaneet sillä välin kotona kaiken muun. Nyt Liisa tarjoaa miehille naispuolisen vastuksen, sillä häneltä hoituvat lasten ja eläinten ruokkoamisen lisäksi kylvöt ja korjuut siinä missä miehiltäkin. Hänestä piirtyy tuntevan ja sinnikkään naisen muotokuva, eikä naisten muotokuvia suinkaan ole tässä maassa vielä liikaa kirjoitettu.


Nopeasti piirretyt pilvet on luettu ainakin näissä blogeissa: Kirja vieköön!, Kirjarikas elämäni, Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Kirsin kirjanurkka, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Mrs Karlsson lukee ja Kirjarouvan elämää. Kuittaan teoksella Helmetin lukuhaasteeseen kohdan 49. Vuonna 2019 julkaistu kirja.