Nythän on niin, että perheessä on taas 8-vuotias poika. Edellisestä 8-vuotiaasta pojasta on kulunut kohta kuusi vuotta, ja tämäkin 8-vuotias on jo parin viikon päästä 9-vuotias. Aika siis rientää, mutta lapselle lukeminen on pysynyt ja sille on raivattu arjesta tilaa. Huoli poikien lukutaidosta on nimittäin aiheellinen ja aina yhtä ajankohtainen.
Aikanaan seurasin isoveljen lukutaidon kehittymistä tasaiseen tahtiin blogissani. Silloista kirjasatoa voi kurkkia näistä blogijulkaisuistani: Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan, Lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 9-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille, Lukuvinkkejä 11-vuotiaille pojille ja Lukuvinkkejä 12-vuotiaille pojille. Nyt isoveli on 14-vuotias yläkoululainen ja lukee lähinnä koulusta luettavaksi annettuja kirjoja - ei ole paljon raportoitavaa. Toisaalta hän keskustelee mielellään (niistä harvoista) lukemistaan kirjoista ja on hoksaavainen lukija. Lukeminen on siis mieluista, vaikka kirjoihin ei tule tartuttua kuin koulutehtävinä. (Juuri tästä syystä koulusta pitäisi antaa paljon luettavaa oppilaille: tunnollisimmat oppilaat tekevät kuitenkin koulutehtävänsä kunnolla ja lukevat edes koulusta annetut kirjat.)
Isoveljeä lahjoin aikanaan lukemaan: hän sai jokaisesta luetusta kirjasta peliaikaa. Kuopukselle tällainen lahjominen toimii myös, mutta paljon lyhyemmällä aikajänteellä. Hän tarvitsee peliaikaa pian. Jos isoveljelle riitti, että hän tienasi peliaikaa viikon aikana lauantaita varten, pikkuveli vaatii ja saa peliaikansa heti samana hetkenä.
Perheen kuopus on kasvanut nettipelien ja pelikoneiden keskellä, ja hänen ruutuaikansa on vähintäänkin kolminkertainen isonveljen varhaislapsuuteen verrattuna. Lukeminen taistelee siis entistä kovemmassa seurassa lapsen ajasta.
Kuopuksen saa lukemaan, kun lupaa välittömästi peliaikaa vaikkapa minuutilleen saman verran, kuin hän käyttää lukemiseen. Pelien koukuttavuutta voi siis käyttää häikäilemättä hyödyksi ja käydä peliajalla kauppaa. (Ja nyt ei tarvitse tulla kertomaan, kuinka tapan lapseni lukuinnon tällä kaupankäynnillä. Lapseni tarvitsee lukutaitoa koulunkäyntiin, ja lukutaito rakennetaan nyt, eikä sitten, kun koulut on käyty. Lukuinto kasvaa siinä ohessa, kun syntyy oivallus sanojen ja kielen voimasta, hauskuudesta ja tarinoista, eikä sitä intoa synny, jos ei kirjoista puhuta ja jos ei niitä lueta tai tuoda niitä lapsen arkeen mitenkään - vaikka sitten lahjomisen kautta.)
Isompien sisarusten tapaan myös pikkuveljelle on luettu joka ilta ääneen, ja nykyisin hän lukee iltaisin sängyssä vähintään 15 minuuttia, jonka jälkeen hänelle luetaan edelleen myös ääneen. Joitakin kirjoja hän lukee itse uudelleen sen jälkeen, kun ne on luettu hänelle. Isoin ääneenluku-urakka ovat olleet Harry Potter -kirjat, joiden lukeminen iltasaduksi kesti melkein kaksi vuotta ja oli tylsistyttää minut aivan täysin.
Olosuhteiden muutoksessa parasta ovat kuitenkin kirjat. Ne ovat entistä kiinnostavampia: hauskoja, helppoja, värikkäitä - ja niitä on entistä enemmän. Huomasin, että nykyisen 8-vuotiaan ja edellisen 8-vuotiaan kirjapinoissa on vain yksi sama tekijä: Timo Parvela. Kuusi vuotta sitten isoveli luki Ella ja kaverit -sarjaa ja hänelle luettiin Maukka ja Väykkä -kirjoja. Ne ovat myös pikkuveljen lukulistalla ja edelleen suurin sydänten suosikki perheessämme on Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen -kirja, joka särkee sydämemme aina vaan.
Kuten näistä lastenkirjojen kuvista näkyy, kirjat näyttävät äärettömän houkuttelevilta. Kirjojen kuvitukseen, taittoon, kansiin ja kirjainten kokoon ja helppolukuisuuteen on panostettu. Lasten heikkenevää lukutaitoa ei siis voi selittää kirjojen puutteella. Jos vanhemmat vaivautuvat kirjastoon tai kirjakauppaan asti, ei sieltä tarvitse tyhjin käsin poistua.
Poika lukee mielellään tuttuja kirjasarjoja, eli toisto on valttia. Kuvitus on erittäin tärkeää: kuvien täytyy olla kiinnostavia ja niitä täytyy olla paljon. Lisäksi fontin täytyy olla tarpeeksi isoa eikä tekstiä saa olla liian paljon yhdellä sivulla. Taiton täytyy olla väljää, jotta tekstiä on helppo seurata, eikä teksti tunnu vyöryvän pienen lukijan päälle ylivoimaisena tekstimassana.
Meidän perheessä ehkä suurin mullistus kuopuksen lukuharratuksessa ovat olleet äänikirjat. Hän on kuunnellut kirjoja satoja ellei peräti tuhansia tunteja elämässään. Kun ruutuaika on käytetty loppuun, hän alkaa piirtää ja kuuntelee samalla äänikirjoja. Pienempänä hän kuunteli kaikki Risto Räppääjä -kirjat useita kertoja. Loistava lukija Paavo Kerosuo sopi koko perheen kuuloluille. Viimeisin löytö ovat Star wars -kirjat, joista Star Wars. Voiman pimeä puoli -kirjaa (Jedin paluu -seikkailu) on nyt kuunneltu parin viime viikon aikana ehkä 10 kertaa. Hän osaa siitä otteita ulkoa, kuten muistakin kuuntelemistaan kirjoista.
Taannoin kuopus pääsi lyömään meidät ällikällä, kun pohdimme isompien lasten kanssa elämän tarkoitusta. "Elämän tarkoitus on sen jakaminen muiden kanssa", paukautti tuolloin 5-vuotias kuopus enempiä miettimättä. Lausahduksesta tuli lähipiirissä pienoinen hitti ja osoitus lapsen viisaudesta. Kunnes vähän aikaa sitten kuuntelimme taas kerran Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen -kirjaa ja paljastui, että kuopuksen viisaushan on suora laina Karhu Murhiselta, eli siis Timo Parvelalta. (Kiitos viisaudestasi, Timo!)
Kuopuksen koulussa pienet oppilaat vinkkaavat kirjoja toisilleen ja suorittavat lukudiplomin. Vinkkaaminen on kuopuksenkin mielipuuhia, sillä hän rakastaa esiintymistä. Opettaja joutuu kylläkin välillä vähän hillitsemään hänen intoaan, sillä eihän nyt koko aikaa voi esittää hauskimpia pierujuttuja Mestarietsivä Peppusista. Viimeisin kuopuksen vinkkaama kirja on Käsikirja supersankareille -sarja, jonka kaikki kuusi suomennettua osaa hän luki parissa viikossa. Koukuttava sarja sekin!
Kaikki lukemiseen innostavat konstit on tietysti otettu tässä perheessä käyttöön, ja niinpä haastoin viime vuonna kuopuksen tekemään Pienen Helmet-lukuhaasteen (25 kirjaa). Se tuli melko vaivatta tehtyä ja palkinnoksi kävimme kavereitten kanssa Subissa syömässä. Tämän vuoden haasteesta on luettuna jo 8 kirjaa ja ollaan vasta helmikuussa, eli hyvältä näyttää.
Erityisen innoissani olen siitä, että kuopus tarttui vihdoin Neropatin päiväkirjoihin. Hän sai joulupukilta omaksi Jeff Kinneyn kulttisarjan uusimman osan Neropatin päiväkirja, Tähtiainesta ja lukee sitä nyt aivan itse. Kotona on nimittäin isompien lasten jäljiltä hyllyssä koko sarja, joten luettavaa riittää hetkeksi aikaa.
Toivottavasti joku löytää tästä vinkkausjutusta jonkin innostavan kirjan omalle pojalleen (tai tytölleen) luettavaksi. Minulla ei ole ruusuisia kuvitelmia lasten lukutaidon pelastamisesta. Se onnistuu vain siten, että lukemiselle raivataan aikaa. Innostavia kirjoja on kyllä pilvin pimein.
Tässä vielä lista kuopuksen itse lukemista kirjoista tai kirjasarjoista:
Timo Parvela: Ella ja kaverit Papanavanassa, Maukka ja Väykkä ja mieletön lumipallo, Pate-sarja
Roope Lipasti: Lätkä-Lauri-sarja
Dav Pilkey: Koiramies-sarja, Kisuli-sarja
Troll: Mestarietsivä Peppunen -sarja
Miina Supinen: Rosmariini. Tulta ja mehujäätä ja Kokkiklubi-kirjat
Anders Sparring ja Per Gustavsson: Vorosen perhe -sarja
Magnus Ljunggren: Ritarikoulu-sarja
Paula Noronen ja Kati Närhi: Yökoulu-sarja
Elias Våhlund & Agnes: Käsikirja supersankareille -sarja
Blabey Aaron: Hurja jengi -sarja
Marvel: Supersankari-kuvakirjat
Barbara Cantini: Mortina-sarja
Juhani Känkänen: Apo Apponen -sarja
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu -sarja
Ja tässä muutamia kuopuksen rakastamia äänikirjoja:
Zone VD: Kiehtovan tiedon jäljillä (lukijana Zone VD)
Tom Angleberger: Star wars. Voiman pimeä puoli sekä muut Star Wars -kirjat (lukijoina Joonas Soutamo ja Joonas Kuakoranta)
Miina Supinen: Rosmariini: Tulta ja mehujäätä sekä Rosmariini: Mättömadon salaisuus (lukijana Emma Louhivuori)
J. K. Rowling: Harry Potter -sarja (lukijana äiti tai Vesa Vierikko)
Lisää kirjavinkkejä kannattaa käydä kurkkimassa Lukemosta (Lukemo.fi)!