Elina Karjalainen: Uppo-Nalle eksyksissä

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle eksyksissä, 1984
Kuvitus: Hannu Taina
Kustantaja: WSOY, 1984
Sivuja: 136




Elina Karjalaisen Uppo-Nalle on vastustamaton karhuhahmo. Hän jatkaa maanläheisellä olemuksellaan maailmanlaajuista nalleperinnettä, mutta tekee sen suomalaiseen tyyliin.

Uppo-Nallea voi pitää kotimaisen lastenkirjallisuuden uranuurtajana, sillä Elina Karjalainen loi Uppo-Nallesta melkoisen menestyjän. Uppo-Nallet ovat myyneet kymmeniä tuhansia kappaleita ja ne ovat jääneet 1980-luvulla varmasti jokaisen suomalaislapsen mieleen. Mutta miten Uppis pärjää nykylasten iltalukemisena? Vieläkö runoileva karhu viehättää värikkäiden ja vauhdikkaiden nykysatuhahmojen seassa? 

Uppo-Nalle pääsee Uppo-Nalle eksyksissä -kirjassa Amerikkaan, sillä isoäiti voittaa kakkureseptillään kahden hengen matkan Yhdysvaltoihin. Hän valitsee matkaseurakseen Reetan, Laulavan Lintukoiran ja Uppo-Nallen. Oikeastaan heitä on siis neljä henkeä, mutta Reeta lasketaan puolikkaaksi, koska hän on lapsi, ja Laulava Lintukoira ja Uppo-Nalle saavat osakseen neljäsosahenget. Tosin Laulava Lintukoira pitää salakuljettaa lentokoneeseen isoäidin helman alla - ja isoäidin pitää esiintyä vatsastapuhujana, koska Laulavan on välillä pakko sanoa jotain.

New York on hieno kaupunki, mutta Uppo-Nalle joutuu heti eksyksiin. Eräs tyttö nappaa hänet mukaansa Kaliforniaan asti, ja muu matkaseurue lähtee etsimään häntä. Niinpä saadaankin aikaiseksi melkoinen "on the road" -meininki Yhdysvaltojen länsirannikolla. Siellä seikkaillaan San Fransiscosta Yosemiten punapuumetsiin, hylättyyn kultakaupunkiin ja Tyynen valtameren rannoille. Lopulta päädytään Uppo-Nallen uuden ystävän häihin, johon myös etsijät päätyvät. Jälleennäkeminen on riemukas, ja onnellinen Uppis mykistyy ystävänsä häissä rakkauden edessä: Nyt elettiin runoa. Ilma tuoksui runolta. Elämä maistui runolta. Sanoja ei tarvittu. Nyt elettiin runoa.

Meno on mukavan lämminhenkistä. Sopivin välein Uppista runottaa ja Laulava Lintukoirakin kimittää värssyjään. Kaiken ohessa tarjoillaan mukava tietopaketti Amerikan ihmemaasta. Nykylastenkirjallisuuteen verrattuna vauhti ei ole vielä tapissa, vaan seikkailu pysyy kohtuullisen nopeatahtisena. Uppo-Nalle eksyksissä sopii siis hyvin iltalukemiseksi. Jännitystä on sopivasti ja on lohdullista huomata, että eksynyt nalle pärjää hienosti ja saa uusia ystäviä. Lisäksi uskollinen kotiväki on koko ajan hänen kannoillaan, joten on toivoa siitä, että Uppis vielä löydetään.

Mielestäni Uppo-Nalle on kestänyt hyvin aikaa (ainoa kohta, joka paljasti, että eletään vanhaa aikaa, oli se, jossa lentokonematkustajat tumppasivat tupakkansa, kun alettiin laskeutua Helsinkiin). Oikeastaan tämän ajankohtaisemmaksi ei voi tulla, sillä mitä sanotte tästä Uppiksen runosta? Talvivaara mielessäni siteeraan suurta runoilijaa, Uppo-Nallea:
                                                               Myrkkyä pöllähtää tehtaista esiin.
                                                               Myrkkyä on päästetty ilmoihin, vesiin.
                                                               Myrkkyä asuu maassa ja puissa,
                                                               myrkkyä marjat on ihmisten suissa.
                                                               Myrkkyjä maailmassa on pakko surra,
                                                               ei voi porkkanaa rauhassa purra.
                                                               Sellainen tyhmyri myrkkyjä lykkää,
                                                               joka ei puhtaasta luonnosta tykkää.