Tammikuu on takana ja on aika kuitata luettu kuukausi jonkinlaisella yhteenvedolla. Luettua elämää oli kuitenkin, vaikka enemmän pyöritin sairastupaa ja vauvaperhearkea.
Tammikuussa luetut kirjat
Luin tammikussa vain kaksi aikuisten kirjaa. Asko Sahlbergin Herodeksen ja Kjell Westön Kangastus 38:n. Kiitän kirjoista joulupukkia. Herodesta luin kauan ja hartaasti - nautiskelin 2 000 vuoden takaisesta maailmasta ja kiinnyin Herodekseen. Kirja oli siis vaikuttava. Ja enemmänkin - se oli aikamatka.
Toisenkin aikahyppäyksen tein, mutta "vain" vajaan sadan vuoden taakse, 1938 vuoden Helsinkiin Kjell Westön mukana. Luin Kangastus 38:n nopeasti, sillä se oli juoneltaan vetävä. Molemmat historialliset teokset siis saivat kirjasydämeni sykkimään ja vakuuttivat minut taas sitä, että historialliset romaanit ovat aivan ominta ydinlukemistani.
Alice Munron Kerjäläistytön luin jo viime vuoden puolella, mutta kirja on sen verran hyvä, että tammikuinen bloggaus kannattaa nostaa esiin. Nobelistin tuotantoon tutustuminen pääsi sen myötä hyvään alkuun.
Loput luetut kirjat ovatkin sitten lastenkirjoja, joista osa luettiin jo viime vuoden puolella, mutta bloggaaminen venyi tälle vuodelle, kuten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatun ja Patun kummat keksinnöt kautta aikojen ja Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen. Kaksi Tove Janssonin muumikirjaa, kuvakirja Vaarallinen matka ja lastenromaani Muumit ja suuri tuhotulva, aloittivat Tove Jansson -juhlavuoden vieton blogissani. Erikoisin lastenkirja oli Leo Tolstoin tarinakokoelma Kuinka hanhi jaetaan, joka oli erityisesti Matti Pikkujämsän kuvituksen ansiosta mitä mainiointa luettavaa.
Tammikuun muu kirjallinen toiminta
Tammikuuta ei voi ohittaa ilman Blogistanian parhaat kirjat 2013 -äänestystä, johon otin osaa. Äänestys oli jännittävä tapahtuma, ja tuloksista voi olla ylpeä. Kaikkiaan neljässä eri kategoriassa äänestettiin hienoja kirjoja. Finlandian voitti Pauliina Rauhalan Taivaslaulu, Globalian Haruki Murakamin 1Q84, Kuopuksen Aino ja Ville Tietäväisen Vain pahaa unta ja Tiedon Tuula Karjalaisen Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta.
Kuukauden kohokohta oli Riikka Pelon tapaaminen Tampereen pääkirjasto Metsossa. Pelo oli puhumassa uudesta kirjastaan, Jokapäiväinen elämämme, jolla hän voitti Finlandia-palkinnon viime vuonna. Aloitin kirjan viime viikolla, ja olen aivan sen lumoissa.
Tammikuussa kävin tietysti myös lukupiirikokoontumisessa ja tamperelaisten kirjabloggaajien tapaamisessa, jossa meitä oli paikalla peräti kaksi osallistujaa. Kirjoista on aina ilo puhua!
Helmikuu on runokuukausi
Päätin pitää nyt helmikuussa runokuukauden. Luen mahdollisimman paljon runoja, mutta luvassa on myös runoilijoihin liittyvää kirjallisuutta, eli Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme ja Aale Tynni -elämäkerta. Maltan tuskin odottaa.
Ihanaa, että kaikenlaista hienoa ja kirjallista on mahtunut tammikuuhusi arjen haasteista huolimatta! Minäkin olen huomannut nauttivani erityisen paljon historiallisista romaaneista, ja Herodekset ja Kangastukset ovat lukulistallani.
VastaaPoistaHaastoin sinut paljastamaan elämästäsi ja itsestäsi "kirjahyllyn kertomaa", kysymykset blogissani :)
Kiitos haasteesta, Maria!
PoistaHistorialliset romaanit ovat yleensä poikkeuksetta tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Eläydyn niihin valtavasti ja lisäksi nautin ajankuvauksen yksityiskohdista ja uudesta tiedosta.
Voi että olen innoissani runokuukaudestasi, ja otan siihen osaa ainakin muutaman runoteoksen voimin. Bloggasin taannoin siitä Jukka Itkosen teoksesta, ystävänpäivänä aion kirjoittaa eräästä ihanasta (!) uudesta runokirjasta, ja loppukuun aikana kirjoittanen vielä 1-2:sta tällä hetkellä keskeneräisestä runoteoksesta. Ihanaa!
VastaaPoistaOdotan kovasti arviotasi Riika Pelon kirjasta. Minulla se odottelee vielä oikeaa aikaa, haluan lukea sen ihan rauhassa ja niin että minulla on mahdollisuus uppoutua kirjaan moneksi tunniksi kerrallaan.
Runoja, ihanaa! Odotan ystävänpäivän bloggaustasi! Jännittävää!
PoistaJokapäiväinen elämämme etenee hiljalleen. Se on hieno, hieno kirja. Huh.