Roddy Doyle: Hihittäjähoito

Doyle Roddy: Hihittäjähoito, 2001
Alkuteos: The Giggler Treatment, 2000
Kuvittaja: Brian Ajhar
Suomentaja: Jaana Kapari
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 105
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Herra Mack odotti innolla työpäivää, sillä tänään hän testaisi kaikkien aikojen suosikkikeksejään, viikunatyynyjä. Tehdas valmisti 365 keksilajia, eri keksiä vuoden jokaisena päivänä. Herra Mack piti niistä useimmista, ja joitain hän aivan rakasti. Mutta viikunatyynyt olivat ehdoton huippu. - - (S. 6 - 7.)

Herra Mackin päivä on kuitenkin muuttumassa painajaiseksi, sillä hihittäjät ovat järjestäneet hänelle kauhean koston. Kun selviää, että kostoon ei olisikaan aihetta, seuraa hirvittävä hössötys, että kosto saadaan peruttua. Kaikkeen tähän saadaan kulumaan muutama sekunti. (Oikeasti kirjan tapahtuma-aika on ehkä maailmanhistorian lyhin kirjaksi ikuistettu hetki.)

Roddy Doylen Hihittäjähoito on hulvaton lastenkirja. Ennen joulua luin lapsille ääneen Doylen kirjan Rover pelastaa joulun, joka on Hihittäjähoidon jatko-osa. Nyt selvisikin moni asia, joita joulukirjassa vähän ihmettelin. Kirjat toimivat täysin itsenäisinäkin, mutta suosittelisin silti lukemaan molemmat - tosin sillä varoituksella, että hyvän maun rajoja koetellaan molemmissa.

Hihittäjähoidon idea on päätön, mutta ehkä juuri siksi (lapsia) huvittava. Voin kertoa kaikille aikuisille, että kannattaa todellakin kohdella lapsiaan oikeudenmukaisesti, sillä jos aikuinen ylittää sopivan käytöksen rajat ja huutaa ja räyhää lapsilleen tai rankaisee heitä syyttä suotta, hän saa kokea armottoman koston. Ja se kosto on astuminen koirankakkaan, jonka hihittäjät asettavat aikuisen jalan alle.

Hihittäjähoidossa on monta napakymppiä: Ensinnäkin herra Mack on ammatiltaan keksinmaistaja. Lapset alkoivat heti haaveilla maistajan urasta karkkitehtaassa tai jäätelö- tai keksitehtaassa. Toiseksi aikuisten ruma käytös tulee kirjassa rangaistuksi. Lapset varoittavat edelleen minua siitä, että jos suutun turhaan, tulen astumaan koirankakkaan. Kolmanneksi kirjassa on vauva, joka juttelee "Tät-täh". Lapset muistavat vieläkin, miten pikkuveljen (silloin 11 kk) silmät alkoivat loistaa aina, kun kirjasta luettiin "tät-täh" ja miten hän alkoi jutella meille omaa "tät-täätään". Voisin sanoa, että Hihittäjähoito on monella tapaa aktivoiva ja mieliinpainuva kirja.

Sitten ovat vielä ne älyttömyydet, jotka kutkuttavat mukavuusrajoja. Eihän kirjassa tokikaan ole miljoonia lukuja, eihän koira - edes Rover - voi juosta Egyptistä Pariisiin sekunnin murto-osassa, eihän lokki osaa puhua... Mutta sadussa voi ja oikeudenmukaisessa maailmassa voi.

Vietän blogissani irlantilaisten klassikoiden kuukautta ja olen haalinut irlantilaisia lastenkirjojakin luettavaksi. En tiedä, luetaanko Doylen lastenkirjoja vielä Irlannissa, eli en tiedä, ovatko Hihittäjähoito ja Rover pelastaa joulun nousemassa klassikkoasemaan kotimaassaan. Mutta yhtä kaikki, varsin viihdyttävää tekstiä Doyle on kynästään taikonut. Kaparin suomennos tukee viihtymistä. Jos en Rover pelastaa joulun -kirjasta aivan vakuuttunut ollutkaan, niin Hihittäjähoito on jo klassikko tässä perheessä.

Ja lopuksi, jos olet aikuinen ja astut joskus koirankakkaan, mieti tykönäsi: "Miksi jouduin hihittäjähoitoon?" Mutta muista, ettei se ehkä olekaan hihittäjähoito. Se voi olla pelkkä kakka. (S. 104.)