Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, 13. painos, 1994
Alkuteos: Muumipappas braveder, 1950
Kustantaja: WSOY
Suomentaja: Laila Järvinen
Kansi: Tove Jansson
Sivuja:133





Muumipapan urotyöt on ilmestymisjärjestyksessä 4. Muumiromaani. Siinä Tove Janssonin Muumien tarusto saa historiaa ja henkilögalleria sen kuin laajenee.

Nyt päähenkilöksi nousee Muumipappa, joka alkaa kertoa nuoruuden seikkailuistaan. Välillä palataan nykyaikaan, jossa Muumipeikko ystävineen kommentoi isänsä tarinoita ja kyselee niistä lisää. Seikkailuissahan ovat mukana myös Nipsun ja Nuuskamuikkusen isät.

Muumipapan urotöissä on monta klassista hetkeä. Urheat seikkailijat, eli Muumipappa, Fredrikson, Hosuli ja Juksu, lähtevät merille. Komea alus, Merenhuiske, varustetaan lähtöön ja aalloille heittäydytään drontti Edwardin avulla. Matkalla Muumipappa tulee muun muassa pelastaneeksi Hemulin tädin Mörön kynsistä, mutta sattuneesta syystä kukaan ei ole pahoillaan, kun tahmatassut myöhemmin ryöstävät tädin. Kirjassa myös perustetaan siirtokunta, eräänlainen onnellisen elämän valtio, sydämenmuotoiselle saarelle.

Tuula Karjalainen kirjoittaa Tove Jansson elämäkerrassa Tee työtä ja rakasta, kuinka Tove Jansson haaveili milloin minkäkinlaisesta taiteilijaelämästä kaukana Suomesta. Merenhuiske on kuin hänen oma toteutumaton haaveensa asuntolaivasta ja Muumipapan ja hänen ystäviensä siirtokunta on haave paratiisisaarelle muuttamisesta. (S. 154 - 155.) Karjalainen myös muistuttaa, kuinka Muumipapan kaipaus merelle heijastelee Tove Janssonin isän, Viktor Janssonin, rakkautta mereen, ukkosiin ja myrskyihin. (S. 160.)  Muumipapan esikuvana voi ilman muuta pitää Tove Janssonin omaa isää.

Muumipappa on näiden muistelmiensa perusteella hyvin miehinen ja taiteellinen persoona. Lopuksi tahdon kiittää lämpimästi kaikkia, jotka vaikuttivat aikoinaaan siihen, että elämästäni on tullut taideteos, kirjoittaa Muumipappa muistelmiensa johdannossa (s. 6). Lämmin ymmärrys, jolla Muumipapan omahyväisiin muisteloihin suhtaudutaan, värittää koko kirjan. Muumipappa on syntynyt nerouden tähtien alla ja selviää ankarasta lapsuudestaan vahvan itsetuntonsa siivittämänä. Nuoruus näyttäytyy villinä ja vapaana aikana, elämän parhaina päivinä, jolloin ystävyys on vilpitöntä ja maailma avoimena. Arjen kahleita ja yksitoikkoisuutta ei vielä näy missään.

Ja nyt vihdoin, vihdoin, tässä muumikirjassa tarinaan hyppää pikku Myy, joka syntyy juhannusyönä. Myy, joka tarkoittaa"pienin-mikä-on-olemassa" ja joka on Mymmelin lukuisan lapsijoukon kuopus. Lopulta kuullaan sekin romanttinen - ja totta kai sankarillinen - tapaus, kun Muumimamma ja Muumipappa kohtaavat.

Omalla Muumi-ranking-listallani Muumipapan urotyöt ei yltänyt Taikurin hatun tasolle, vaikka hauskoja tapahtumia ja lämmintä huumoria riittää tässäkin kirjassa. Ehkä kyse on siitä, että Muumipappa ei ole Muumilaakson asukkaista lempihahmojani. Teoksessa on kuitenkin muitakin teemoja kuin miehinen nostalgia ja vapauden kaipuu. Muumimaisesti koti on lopulta paras paikka maailmassa ja kaiken kruunaavat uskolliset ystävät. Niin, ja lopuksi on taas aihetta juhlaan - kuten Muumilaaksossa aina!


                                    

Osallistun kirjalla Opuscolon Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen.

Muumipapan urotyöt on luettu myös blogeissa Kirjakaapin avain, Lukuisa, Jokken kirjanurkassa, Lukutoukan kulttuuriblogissa, Kirjojen keskellä
ja Sallan lukupäiväkirja.