Riina Katajavuori: Wenla Männistö

Riina Katajavuori: Wenla Männistö, 2014
Kustantaja: Tammi
Kansi: Markko Taina
Sivuja: 268
Mistä sain kirjan: oma ostos


Alli. - - Mutta nuoruus, nuoruus on vain kerran elämässä. Wenla on juuri siinä kohtaa elämää, ja pelaa nyt minun poikieni kanssa polttopalloa. (S. 62.)

Wenla Männistö on riemastuttava kirja. Se on Riina Katajavuorelta taidonnäyte ja herkkujen herkku. Nautin joka sivusta - välillä hohotin ääneen, välillä itkin. Kokonaisuus hykerrytti.

Wenla Männistö on niin hottis. Hänen peräänsä kuolaavat ne kaikki naapurin veljeksetkin: Jukolan Jusa, Aapo ja Tommi, Simppa, Timi ja Late sekä Eppu, vähiten kuitenkin Late ja Eppu. Wenlan nuoruus on häpeämätöntä ja aitoa, se ei meinaa kuoressaan pysyä, vaan pursuilee anteliaana tissivakona kaikkien eteen, säteilee kainostelematta lupauksiaan. Kyse on vain siitä, kenet hän ottaa.

Entäs Ansku Seunala, enkeleihin uskova herkkis? Hän sanoittaa laulut, katsoo kaiken vähän syvemmältä, pohtii, tuo Wenlalle parhaat seksikohtaukset luettavaksi. Hän on Wenlan bestis, hyvä sellaisena kuin on, tuumii Wenla.

Nuoruuden vastapainoksi on elämänkokemusta: Alli Jukola, veljessarjan äiti, jonka rakkaus hohtaa pilvenlongaltakin ja sydän ymmärtää kaikkia miehiä - poikia ja heidän isiään, isiä ja heidän poikiaan; Rajamäen Kajsa, saunottaja Luojan armosta, antaa verensä viedä, on sopivasti ylpeä ja levoton, tuntee sormissaan ihmiset ja parantaa heidät; Ja sitten on Marja Männistö, Wenlan tunnollinen ja kunnollinen mami, jolla on salaisuus.

Näistä naisista Aleksis Kivikin kertoi Seitsemässä veljeksessään. Vai kertoiko? Tässä he nyt kuitenkin ovat 150 vuotta myöhemmin, ja saavat olla. Jokaisen sydän avara kuin taivas ja jokaisen sydämessä mies, miehiä, lapsi, lapsia, enkeleitä ja elämää.

Kiitän kirjailijaa erityisesti äitiyden avaruuksista ja halun havainnollistamisesta. Paljosta muustakin kiitän, mutta näistä löysin eniten itseäni:

Alli. Se pitäisi muistaa joka kerta kun lastaan halaa. Että tämä pehmeä kakkupulla katoaa käsistäni ja niin on määrä (s. 13).

Alli. Olimme monin tavoin eri kokoiset, eri muotoiset, eri paria ja eri kansallisuutta, mutta tunsin itseni vapaaksi ja täydeksi hänen kanssaan (s. 158).

Katajavuori tuntee Kivensä. Hän antaa suomen kielen lentää, ryydittää tekstin sananparsilla ja puhekielellä. Muotokin on Kiveltä, on ensimmäisen suomenkielisen romaanin hapuilu ja vapaus: näytelmämuotoinen dialogi, runot (laulut) siivittämässä tuntoja ja kansantarinat (tv-sarjat) ajanvietteinä. Veljekset sekoilevat, kasvavat ja ovat yhtä raivostuttavia ja tunnistettavia kuin alkuperäisessäkin tarinassa.

Miten se onkin niin, että vaikka miehet ovat kuinka hulttioita, naisissa on viisaus ja voima rakastaa heitä vaikka vain hetken! Naisilla on tilikirjansa, omat konstinsa pitää jalat maassa ja koota särkyneet sydämensä, silitellä lapset uneen.

Nyt on pakko myös vähän selittää. Wenlahan oli käsissäni jo viime syksynä. Olin Hämeenlinnan Taiteiden yössä kuuntelemassa Riina Katajavuoren haastattelua. Silloin kavahdin ajatusta Seitsemän veljeksen päivittämisestä. Miksi täydellistä pitäisi mennä sorkkimaan? Olin juuri opettanut peruskoulun opetussuunnitelman mukaisesti kansalliskirjailijan elämänvaiheet ja käsitellyt merkkiteoksen, luettanut otteita, huumaantunut taas kielestä ja tarinasta. Ei kai siihen nyt mikään naisnäkökulma sovi!

Mutta onhan siinä naisille tilaa! Kyllä vaan. Onneksi kuluvan vuoden tammikuussa pääsin kuuntelemaan Katajavuorta jo toisen kerran. Nyt tartuin kirjaan uteliaana - ja sehän oli menoa! Riina Katajavuoren Wenla Männistö on iloleikki!

Katajavuori on kirjoittanut aikaisemmin sellaiset romaanit kuin Hevikimmat ja Lahjat. Molemmat löytyvät hyllystäni. Olen myös blogannut eräästä hänen lastenkirjastaan, Mennään jo kotiin!, jonka hän on tehnyt yhdessä Salla Savolaisen kanssa. Aikoinaan Hevikimmat sanallisti nuoruuttani ja Lahjat sanallisti tuoretta äitiyttäni. Molemmat kirjat ovat olleet minulle tärkeitä, rakkaita lukukokemuksia. (Lahjat on myös lähtenyt käsistäni lahjaksi monelle äiti-kollegalle.) Nyt Riina Katajavuori teki sen taas: hän iski suoraan sieluuni. Olisi pitänyt tajuta se heti, kun Wenlasta puhuttiin ensimmäisen kerran.

Wenla Männistö on luettu ainakin näissä blogeissa: Mari a:n kirjablogi, Kirjakko ruispellossa, Kirjojen keskellä, Rakkaudesta kirjoihin, Lukutoukan kulttuuriblogi,  Booking it some more, Morren maailma, Ilselä, Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia ja Annelin kirjoissa.