Katsaus lukuvuoteen 2019

Elizabeth Stroutin Nimeni on Lucy Barton oli hieno aloitus vuodelle 2019.

Uusi vuosi on jo pitkällä, mutta jonkinlainen yhteenveto viime vuoden lukuhetkistä on paikallaan. Ihan vaan siksi, että hyviä kirjoja ei  koskaan voi hehkuttaa liikaa. (Kaikkia lukuelämyksiä en ole ehtinyt vielä tuoda blogiin, mutta ainakin parhaimmista yritän saada tekstit aikaiseksi.)

Goodreads-tilastojen mukaan luin viime vuonna 85 kirjaa. Lukuvuosi oli ehkä paras ikinä, mutta näin olen viime vuosina ajatellut joka vuosi. Luin paljon erilaista kaunokirjallisuutta: romaaneja 43 (joista 8 oli dekkareita ja yksi oli novelliteos), runoteoksia 8 (kaikki  kotimaisia), näytelmiä 4 ja sarjakuvia 11.

Kirkkaimmat romaanielämäykset ovat tässä siinä järjetyksessä kuin ne luin. Parhaita on paljon. Luettelosta näkyy myös, että lukuhaasteet ovat tuoneet eteeni loistavia kirjoja, joita en olisi varmasikaan ilman haasteita lukenut, vaikka suurin osa löytyi omasta hyllystäni. Helmetin lukuvuoden 2019 lukuhaasteeseen täsmäluin näistä parhaista kirjoista peräti kuusi ja Joka päivä on naisten päivä -lukuhaasteeseen neljä naisten kirjoittamaa klassikkoa:

Elizabeth Strout: Nimeni on Lucy Barton 

Yksi vuoden parhaista kirjoista ei paljon esittelyä kaipaa.

Rachel Cusk: Ääriviivat
Leena Krohn: Tainaron
Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Margaret Mitchell: Tuulen viemää
Agota Kristof: Iso vihko
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Jonathan Franzen: Vapaus
José Saramago: Kertomus sokeudesta
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen
Juha Hurme: Hullu
Taiye Slasi: Ghana ikuisesti
Pajtim Statovci: Bolla
Monica Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

Paras lukemani dekkari tänä vuonna oli ruotsalaisen Pascal Engmanin Patriootit, mutta jäin myös koukkuun Elly Griffithsin Ruth Galloway -sarjaan, jota aion lukea lisääkin.

Liv Strömquist - sarjakuvataiteilija vailla vertaa.

Sarjakuvien ykkönen on ilman muuta Liv Strömquistin Einsteinin vaimo, ja toivoisin, että tämän ruotsalaisen neron sarjakuvat kuluisivat myös suomalaisten käsissä. Kati Närhen Agnes-trilogian 2. ja 3. osat (Mustasuon mysteerit ja Seitsemäs vieras) sekä Alison Bechdellin Lepakkoelämää ilahduttivat myös suuresti. Janne Kukkosen Voro on puolestaan vauhdikas, kotimainen seikkailusarjakuva, jota voi suositella aivan kaikille ja kaiken ikäisille.

Runoteoksia luen nykyään ehkä enemmän kuin koskaan. Syynä on Reader why did I marry him -blogin toista vuotta jatkuva runohaaste, johon osallistuin taas ja aion osallistua jatkossakin. Luvassa on erikseen runohaasteen koontipostaus, mutta mainittakoon nyt tässäkin Pauli Tapion Varpuset ja aika, Maria Matinmikon Valkoinen, Silene Lehdon Kultapoika, kuplapoika sekä Catharina Gripenbergin Ottaisit käteni, kummallista ja Miira Luhtavaaran Sinusta roikkuu valoa.

Janne Saarikiven Suomen kieli ja mieli ilahdutti sielua.

Tietokirjoja luin tänä vuonna ennätykselliset 8 kappaletta, tosin osan lukemistani tietokirjoista voi laskea kaunokrijallisuuden ja tietokirjallisuuden välimaastoon, kuten Michelle Obaman muistelmateoksen Minun tarinani.  Se on teos, joka herättää toivoa. Erityisesti nautin myös Janne Saarikiven esseekokoelmasta Suomen kieli ja mieli sekä Maggie Nelsonin esseetyylisistä ja omaelämäkerrallisista teoksista Sinelmiä ja Argonautit. Puhtaasti tietokirjamaisin oli Anna Kortelaisen kirjoittama Hyvä Sara! Sara Hildenin kolme elämää -elämäkerta, jota voi suositella erityisesti tamperelaisille, mutta myös kaikille kuvataiteen harrastajille. Se on voimakkaan ja menestyneen naisen elämäkerta, joka kannustaa yrittämään elämässä eteenpäin omia tähtiä kohti. Inspiroiva tietokirja oli myös nuorille suunnattu Sankaritarinoita tytöille, joka sisältää lyhyitä elämäkertoja suomalaisista, rohkeista naisista. 

Loppuvuodesta aloin merkitä yhä tarkemmin ylös myös lukemiani lasten- ja nuortenkirjoja, sillä Lastenkirjainstituutin järjestämässä koulutuksessa heräsin siihen tosiasiaan, että lanu-kirjallisuus tarvitsee näkyvyyttä. Se jää julkisuudessa usein pimentoon samaan aikaan, kun lasten lukuharrastus vähenee. Uusien lukijasukupolvien kasvattaminen on vaikeaa, jos kirjoista ei edes puhuta.

Laskin Goodreadsin tilastoista lukeneeni viime vuonna yhteensä 19 lasten- ja nuortenkirjaa. Tässä luvussahan eivät toki ole kaikki ne kuvakirjat, joita luen kuopukselle, mutta joitakin kuvakirjoja aloin merkitä tilastoihin (se näkyvyys!). Joulupukki toi pari uuttakin kuvakirjaa: Kaija Pannulan ja Netta Lehtolan Kettujuttuja ja Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissa tapaa kissan. Näitä on jo luettu useaan kertaan. Kuopuksen ja minun suurimpia suosikkejani olivat kuitenkin viime vuonnakin Timo Parvelan Maukat ja Väykät. Varsinkin Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen on meidän yhteinen voimakirjamme. Kuopus toki jaksaa kuunnella äänikirjoina myös Risto Räppääjiä - yhä uudestaan ja uudestaan - lukijana Paavo Kerosuo.

Tänä vuonna löysin myös omaksi ja oppilaitteni iloksi selkokirjat, joita itse luin pienen pinon ja joita jakelin myös oppilailleni luettavaksi. Onnistumisen ilo oli nuorilla valtava, kun kokonaisen kirjan lukeminen onnistui. Suosittelen erityisesti Mimmu Tihisen selkokirjoja (Toivottavasti huomenna sataa ja Kello tuhat) sekä Tapani Baggen Polttavaa rakkautta. Myös Harri Veistisen Kotitekoisen poikabändin alkeet -kirjan selkomukautus on onnistunut. Erityisesti ihastuin tänä vuonna Magdalena Hain Haiseva käsi -kauhunovellikokoelmaan, jota voi suositella nuorille luettavksi, mutta joka nostatti hiuksia pystyyn myös aikuislukijalle.

Kaikista lukemistani kirjoista 59/85 oli naisten kirjoittamia kirjoja. Tämä on tietoinen valinta, sillä tilastojen  mukaan naisten kirjoittamia kirjoja lukevat lähinnä naiset. Tämä tosiasiahan puolittaa naisten kirjoittamien kirjojen lukijamäärän. Samasta syystä yritän suosia myös kotimaista kirjallisutta  - suomenkielisen kirjallisuuden lukijoita on maailmassa vain 5 miljoona, joten jokainen lukija on tärkeä. Lukemistani kirjoista yli puolet olikin suomalaisia, 48/85. Kotimaisuusaste oli 100%  runokirjoista ja 95% tilastoimistani lanu-kirjoista.

Tämän kuluvan uuden vuoden lukusuunnitelmat ovat jo täydessä vauhdissa. Aikomuksenani on lukea keskeneräiset kirjat pois, osallistua lukuhaasteisiin ja jatkaa bloggaamista ja kirjapuhetta. Luettua elämää on aktiivinen Instagramissa ja Facebookissa, mutta omalla nimelläni päivittelen myös Goodreadsissä ja Twitterissä. Tulkaa mukaan lukemaan kirjoja ja puhumaan kirjoista!

Hyvää lukuvuotta kaikille!