Jane Austen: Emma

Jane Austen: Emma, 1959, 6. painos

Alkuteos: Emma, 1815

Suomentaja: Aune Brotherus

Kustantaja: Wsoy

Kansi: puuttuu

Sivuja: 462

Mistä sain kirjan: Omasta hyllystä

Kokonaan ilman tanssiakin voi kyllä elää. Tiedetään nuorten ihmisten viettäneen monta, monta kuukautta kaikessa rauhassa käymättä kertaakaan missään mainittavammissa tanssiaisissa eikä siitä ole koitunut minkäänlaista vahinkoa enempää heidän ruumiilleen kuin sielulleenkaan.  - Mutta kun makuun kerran on päästy - kun kerran, vaikka vähänkin, on saatu tuntea tuon nopean liikunnan aiheuttamaa onnea - niin on varsin vaikeata olla vaatimatta lisää. (S. 235.)

Kun luin Jane Austenin Emmasta tämän ironisen kuvauksen tanssimisen iloista, oli kuin olisin saanut terveiset kahdensadan vuoden takaa sielunsisarelta. Kyllä, ilman tanssiakin voi elää, mutta kyllä vain on suloista tanssia aina, kun siihen on tilaisuus. Vuonna 1815 ilmestynyt klassikko kuvaa brittiläisen yhteiskunnan varakkaan maalaisaateliston huoletonta elämää, mutta tanssimisen ilot taitavat ylittää aika- ja luokkarajat yhä vaan.

Tänään juhlistetaan kirjabloggaajien klassikkohaastetta jo 18. kerran. Jane Austenin Emma valikoitui  tämänkertaiseksi klassikkokirjakseni, koska se sopi niin mainiosti Helmetin tämän vuoden haasteeseen (1. Kirjan kannessa on erisnimi). Teos on myös TBR100-listallani ja Me naiset -lehden sadan naiskirjailijan listalla. Oikeastaan sain siis neljä kärpästä yhdellä lukemisella (Helmet, TBR, naisklassikot ja klassikkohaaste). 

Emma ei ihan yllä Ylpeyden ja ennakkoluulon tai Järjen ja tunteen tasolle juonikuvioiltaan, mutta toisaalta Emman päähenkilöhahmo ylittää vilkkaudellaan näiden Austenin muiden teosten naispäähenkilöt. Kerronta on Emma-keskeistä, vaikka minäkertojasta ei 1800-luvun romaaneissa tiedetty mitään. Kertojanäkökulma siis pysyy tiiviisti Emmassa paria syrjähyppyä lukuun ottamatta. Niinpä Emmasta piirtyy persoonallinen ja aito henkilökuva. Kaikki Emman ajatuksen lapsellisuudet ja järjettömät järkeilyt siis tulevat lukijaa lähelle, eikä Emmaan voi olla ihastumatta, vaikka hän tuntuukin varsin höpsöltä. 

Kirjassa hypätään heti keskelle brittiläisen maaseudun yläluokan seurapiiritapahtumia, joita ei oikeastaan hirveästi ole. Emma osallistuu tapahtumiin nuoren naisen innolla, vaikka ei itse aio mennä naimisiin, koska hänen persoonallinen isänsä vaatii huolenpitoa. Emmaa naimattomuus ei tunnu huolettavana. Hän ei pidä vanhenemista ahdistavana asiana, sillä mikäpä häntä estäisi olemasta vanhana naisena sen vähempää nainen kuin mitä hän nyt on ja toteuttamasta itseään aivan yhtä vapaasti kuin mitä hän nyt toteuttaa. Hänellä on isänsä varallisuus turvanaan: " - - Vain köyhyys tekee naimattomuuden halveksittavaksi tavallisen kansan silmissä. Yksittäinen nainen, jolla on pienet tulot, on pakostakin naurettava, vastenmielinen vanhapiika - poikien ja tyttöjen pilkan aihe; mutta varakas yksinäinen nainen on aina kunnioitettu ja voi olla yhtä järkevä ja miellyttävä kuin kuka muu tahansa." (S. 83.)

Emman pohdinta pitää täysin paikkansa vielä tänäkin päivänä, ja lisäksi Emma tulee samassa puheenvuorossaan julistaneeksi myös köyhyyden vaikutukset ihmisen henkiseen pääomaan: "Tämä erittely ei kohdistu niin suuresti maailman rehellisyyttä ja tervettä järkeä vastaan kuin miltä aluksi voi tuntua, sillä hyvin pienillä tuloilla on taipumus rajoittaa mieltä ja katkeroittaa luonnetta. Ne, jotka töin tuskin tulevat toimeen, jotka pakosta liikkuvat hyvin ahtaassa ja tavallisesti hyvin alhaisessa seurapiirissä ovat usein ahdasmielisiä, saitoja ja karkeita." (S. 83)

Oma vanhanpiian vakaumus ei estä Emmaa järjestelemästä muiden rakkaussuhteita. Yksi menestystarina hänellä onkin kerrottavanaan, sillä hän on järjestänyt kotiopettajattarensa ja leskimies herra Westonin avioliiton, mutta miten käynee Emman seuraavan projektin... Näköpiirissä vilahtelee kolme nuorehkoa herrasmiestä ja Emmalla on suloinen ystävätär, joka tarvitsisi kunnollisen aviomiehen. Emma panee pyörät pyörimään. 

Koska Emma unohtaa autuaasti oman viehätysvoimansa, tai kieltää sen, hän onkin kohta kummallisissa tilanteissa. Sydänsuruja, kyyneliä, väärinkäsityksiä ja suloisia sovintoja tarvitaan romanttisen tarinan rakentamiseen. 

Romantiikan ohessa Austen luo teokseensa muutaman koomisen tyypin luomaan maalaiskomedian tunnelmaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Emman oma hysteriaan taipuvainen ja huolehtivainen isäukko, jota kaikki  kyläläiset tuntuvat rakastavan sekä lämpimikseen höpöttävä ja hössöttävä naapurin rouva.  Välillä brittiläisen maalaisyläluokan tarkkaan määritellyt sopivaisuussäännöt saavat kertojalta purevaa kommentointia osakseen. 

Lisäksi ainaisen pohdinnan ja piikittelyn aiheena Austenilla ovat sopivat ja sopimattomat käyttäytymissäännöt, joiden päivittämisestä ja koettelusta yläluokan päivät kuluvatkin rattoisasti. Käydään vierailuilla ja lähetetään kutsuja talosta toiseen. Kaikki tietysti tarkasti määrättyjen sopivaisuussääntöjen puitteissa. 

Kaikkinensa Emma viihdyttää vallan mukavasti. Taidolla luotu ihmissuhteiden ja sopivaisten tapojen verkosto, komeat perijät, kauniit neidot ja maalaisidylli luovat niin herkulliset lähtökohdat, että kumma olisi, jos ei lukijan suupieleen nousisi vino hymy. 

Ankin kirjablogin emännöimä Kirjabloggaajien klassikkohaaste on itsessään jo jonkinlainen klassikko.  Olen ollut mukana joka kerta. Tässä ovat haasteisiin aiemmin lukemani kirjat: 

1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

2. Voltaire: Candide

3. Alfred Döblin: Berlin Alexanderplats

4. Gabriel Carcia Marquez: Sadan vuoden yksinäisyys

5. Henry James: Naisen muotokuva

6. Maria Jotuni: Huojuva talo 

7. Virginia Woolf: Mrs. Dalloway

8. Evelyn Waugh: Mennyt maailma

9. Margaret Mitchell: Tuulen viemää

10. Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

11. Volter Kilpi: Alastalon salissa 

12. Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli

13. Jonathan Swift: Gulliverin retket

14. Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies

15. Gustave Flaubert: Rouva Bovary

16. Isabel Allende: Henkien talo

17. Hélène Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia

Mukavia hetkiä klassikoiden parissa!