Katsaus lukuvuoteen 2020

 

On taas aika tehdä katsaus edellisen vuoden luettuihin kirjoihin. Lukuvuosi 2020 oli hyvä sekä määrältään että laadultaan. Oikeastihan tässä harrastuksessa laatu ratkaisee, koska hyvä kirja on aivan järisyttävä elämys. Goodreadsin mukaan olen antanut kirjoille keskimäärin 4,3 tähteä, ja sehän tarkoittaa, että huonoja kirjoja en suostu lukemaan - ne jäävät surutta kesken. 

Sen sijaan bloggaamiseni on vähentynyt paljon tänä vuonna. Luettua elämää ei ole ajantasalla lukemisestani enää millään muotoa. Vuodesta 2017 alkoi hurja lukutahti, jonka seurauksena lukeminen on suorastaan maanistunut ja kirjoista kirjoittaminen vähentynyt. Blogijonossa on satakunta kirjaa, joten blogi ei tule koskaan enää pääsemään lukupäiväkirjan asemaan, ellen päivittäisi sitä 8 tuntia päivässä muutaman kuukauden ajan. (Olen neljän alaikäisen lapsen äiti, joten tämä ei tule tapahtumaan...) 

Sen sijaan olen tänä vuonna innostunut  muista some-kanavista, erityisesti Instagramista, johon yritän päivittää lukemiani kirjoja vähän nopeammin kuin blogiin. Tosin sieltäkin puuttuu paljon kirjoja. Kaikista parhaiten ajantasalla on Goodreads, jossa pysyvät järjestyksessä sekä luetut että keskeneräiset kirjat ja aivan erityisesti myös "Want to read" -osasto, johon on kertynyt yli 200 kirjaa - lukeminen ei tule loppumaan kesken. (Kiinnostavien kirjojen merkitseminen Goodreadsiin on helppoa, ja sieltä niitä myös löytää nopeasti. Eräs kirjastonhoitaja määrittelikin Goodreadsin kirjojen ja kirjaihmisten Facebookiksi.)

Goodreadsin hyvä puoli on myös se, että kirjavinkkaajat käyttävät sitä paljon, ja se tarkoittaa meidän perheessä sitä, että löydän kuopukselle kiinnostavaa luotettavaa juuri sieltä. Yritän myös itse tilastoida sinne lukemamme lastenkirjat, koska lastenkirjat tarvitsevat kaiken mahdollisen julkisuuden - muuten lukeminen loppuu. 

Luin tänä vuonna 86 kirjaa. (Todellisuudessa luku on paljon enemmän, sillä ihan kaikkia kuvakirjoja en ole hyvistä aikeistani huolimatta ehtinyt tai jaksanut Goodreadsiinkaan päivittää. Niitä on niin paljon, ja useat niistä ovat sellaisia, joita luen nyt 4. lapselleni, eli olen lukenut niitä 15 vuoden aikana lapsilleni kymmeniä kertoja.) 

Lukemistani kirjoista suurin osa oli kirjastosta lainattuja kirjoja (48) ja loput (38) joko omasta hyllystä tai lukupalvelusta luettuja. Olen myös taipuvainen sekakäyttöön: saatan lukea kirjaa ja kuunnella sitä äänikirjana ja lukea myös e-kirjaa - varsinkin öisin, ettei puoliso herää lukulampun valoon. 

Kirjallisuudenlajit vuonna 2020

1. Aikuisten romaanit: 31 kpl

2. Lasten- ja nuortenkirjat: 22 kpl

3. Tietokirjat: 14 kpl

4. Sarjakuvat: 9 kpl

5. Runokokoelmat: 7 kpl

6. Novellikokoelmat: 2 kpl 

7. Näytelmät: 1 kpl

Blogiaikanani lukemiseni on monipuolistunut hurjasti, ja niinpä voin todeta, että erilaisia kirjallisuudenlajeja osui tielleni aika mukavasti. Ensi vuonna haluaisin palata kuitenkin runojen äärelle enemmän kuin tänä vuonna ehdin. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin tämänvuotisesta tietokirjojen määrästä - taisi tulla blogiajan ennätys. (Vuoden 2019 lukutilastojani voi kurkata täältä. Tuolloin luin enemmän runoja ja sarjakuvia, eli tietokirjat ottivat nyt näiltä lajeilta tilaa.)

Luin yhden dekkarin viime vuonna (Niklas Natt och Dagin 1793), mutten yhtäkään kauhukirjaa enkä puhtaasti romanttista kirjaa. Viihdekirjallisuus melkeinpä loistaa poissaolollaan. Nobelisteja osui listoille vain kaksi: Herta Müller ja Toni Morrison, joten enpä voi kehuskella olevani korkeakirjallisuudenkaan suurkuluttaja. Kotimainen nykykirjallisuus on kirjallisuudenlaji, jota luen kaikista eniten. Toisaalta tällöin tuen myös pienen maan ja pienen kielikunnan ominta kirjallisuutta.  

Klassikkokirjojen asemassa lukemistani kirjoista on n. 20, tosin lasken klassikoiksi jo kaikki Harry Potter -sarjankin kirjat, ja niitä luin kuopukselle ääneen 5 osaa tänä vuonna. Samoin nimeän klassikoksi yhdysvaltalaisen Louis Sacharin Paahde-nuortenkirjan sekä Will Eisnerin sarjakuvaklassikon Näkymättömät ihmiset. Klassikkohan on myös Anne Frankin päiväkirja, josta luin vuonna 2019 ilmestyneen sarjakuvaversion. Tietokirjojen klasiikkona voitaneen pitää puolestaan bell hooksin teosta Vapauttava kasvatus.

Kotimaisista klassikoista ykkönen on tietenkin Volter Kilven Alastalon salissa, joka on ollut lukulistallani ja hyllyssäni jo pitkään. Lukemista siivitti kahden ystävän liittyminen luku-urakkaan. Kotimaisia klassikoita olivat myös nämä runoteokset: Pentti Saarikosken Mitä tapahtuu todella? ja Uuno Kailaan Runoja. Klassikkonäytelmä oli puolestaan Eeva-Liisa Mannerin Poltettu oranssi. Näiden lukemiseen sain inpiraation Maria Laakson mainiosta nuorten tietokirjasta Taltuta klassikko. Lisäksi lasken jo klassikoksi Sofi Oksasen Puhdistus-romaanin. 

Kirjojen alkuperämaat  

1. Suomi: 46 kpl

2. Yhdysvallat: 10 kpl

3. Ruotsi: 8 kpl

4. Iso-Britania: 8 kpl

5. Puola, Irlanti, Hollanti ja Unkari: 2 kpl 

6. Tanska, Ranska, Unkari, Romania, Viro, Israel, Australia ja Japani: 1 kpl 

Edelleenkin lukemiseni pitäisi suuntautua reippaammin muualle kuin Eurooppaan, mutta viime vuonna luin yllättävän paljon kuitenkin yhdysvaltalaista alkuperää olevia käännöskirjoja. Toni Morrison, Jean Hegland, Jennifer Clement sekä bell hooks jäivät heistä erityisesti mieleen. 

Kirjailijoiden sukupuoli 

1. Naiset: 50 kpl

2. Miehet: 37 kpl

Olen feministi, jolle on kunnia-asia lukea enemmän naisten kuin miesten kirjoittamia kirjoja. Tällä pienellä teollani haluan nostaa esiin naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, jota lukevat lähinnä naiset. Tutkimusten mukaan miehet kun eivät naisten kirjoittamia kirjoja lue, kun taas naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja. Tämä hullunkurinen asetelma tarkoittaa, että naisilta jää puolet lukijoista pois jo pelkän sukupuolensa takia. 

Lukeminen on poliittinen teko siinä missä kaikki ihmisen teot ovat, halusimme sitä tai emme. Kukaan meistä ei valitse lukemiaan  kirjoja itse, jossain tyhjiössä, vaan valintaan vaikuttavat kustantajien valinnat, kirjojen markkinointi ja kirjallisuuden kaanon, joka on miesten kaanonia edelleen. Tämä on asia, joka muuttuu vain lisäämällä naisten kirjoittamien kirjojen näkyvyyttä.

Parhaat kirjat

Romaanit 

Volter Kilpi: Alastalon salissa 

Toni Morrison: Minun kansani, minun rakkaani

Antti Rönkä ja Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen

Olga Tokarczuk: Aja aurasi vainajain luitten yli 

Laszló Krasznahorkai: Saatanatango

Jonas Hassen Khemiri: Isän säännöt

Jennifer Clement: Rakkaudesta aseisiin

Peter Hoeg: Sinun silmiesi kautta

Hassan Blasim: Allah99

Alex Schulman: Polta nämä kirjeet

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

Sally Rooney: Normaaleja ihmisiä

Jari Järvelä: Klik

Jean Hegland: Suojaan metsään siimekseen

Herman Koch: Suomen päivät

Sofi Oksanen: Puhdistus

Parhaat lanut 

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu - kovaa menoa kiskoilla

Mikka Pörsti ja Anne Vasko: Gorilla

J. K. Rowling: Harry Potter -sarja (1 - 5)

Nadja Sumanen: Terveisin Seepra

Kaisa Happonen ja Anne Vasko: Mur ja tähti

Parhaat tietokirjat

Juhani Brander: Miehen kuolema

Claes Anderson: Luova mieli

Simone de Beauvoir: Toinen sukupuoli I, Tosiasiat ja myytit

Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti

Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen

bell hooks: Vapauttava kasvatus

Emilie Pine: Tästä on vaikea puhua

Parhaat runot

Jouni Teittinen: Sydäntasku

Catharina Gripenberg: Ottaisit käteni, kummallista

Parhaat sarjakuvat

Liv Strömqvist: Prinssi Charlesin tunne

Don Rosa: Don Rosan parhaat, Mestarin omat suosikit

Will Eisner: Näkymättömät ihmiset

Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Ari Folman ja David Polonsky: Anne Frankin päiväkirjat

Tiitu Takalo: Memento mori

Miltä näyttää lukuvuosi 2021?

Uusi lukuvuosi on alkanut melko maltillisesti: Kesken on kaksi lukupiirikirjaa, joita kuuntelen tai luen Bookbeatistä. Pari lastenkirjaa on jo luettu kuopuksen kanssa yhdessä ja erikseen ja jatkettu tietysti Harry Potter -saagaa, eli sarjan 6. osaa. Harry Potteria minä luen hänelle ääneen, mutta hän lukee myös minulle ääneen jotain lastenkirjaa joka ilta vähintään 15 minuuttia. Ekaluokkalaisen lukutaitoa siis prepataan ahkerasti.

Osallistun innokkaasti Helmetin vuoden 2021 lukuhaasteeseen, kuten olen osallistunut Helmet-haasteisiin jo vuodesta 2015 lähtien. Vuoden 2019 haasteen sain valmiiksi marraskuussa, eli poikkeuksellisen aikaisin, vaikka pidin sitä vaikeana. Aion myös yrittää lukumaratonia, joka onnistui viime vuonna pitkästä aikaa, sekä tietysti osallistun kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, johon osallistuin viime vuonna Harper Leen Kuin surmaisi satakielen -teoksella ja tietysti Volter Kilven Alastalon salissa -teoksella. 

Kirjapinossa on paljon hyviä kirjoja, joten ei muuta kuin lukemaan.

Hyvää kirjavuotta 2021 itse kullekin!