Elokuun lukumaraton - päivittyvä raportti

31.8.2019 kello 13.10

Nyt näyttää siltä, että pääsen kuin pääsenkin mukaan elämäni toiselle lukumaratonille. Lukumaratonilla siis luetaan 24 tunnin aikana niin paljon kuin ehditään. Tämänkertaista lukumaratonia emännöi Yöpöydän kirjat -kirjablogi.

Edellisen kerran osallistuin 6 vuotta sitten aivan erilaisissa tunnelmissa. Silloin maraton-kaverinani oli 5 kuukauden ikäinen kuopukseni. No, on hän kyllä nytkin seuranani, mutta nyt hän on 6-vuotias ja viettää pelipäiväänsä pleikan ääressä.

Koko perhe on nyt kotona. Lauantaisiivous on tehty, ensi viikon ruokaostokset hoidettu, perhe ruokittu ja iltaruuat jääkaapissa. Evääksi on varattu irtokarkkeja ja cappuccinoa. Perhe tarkoittaa kuitenkin 6 liikkuvaa osaa, joten tässä voi nyt käydä ihan miten vaan.

Tavoitteenani on lukea keskeneräisiä kirjoja niin pitkälle kuin suinkin, mutta lisäksi myös novelleja ja runoja. Sivumäärätavoitteeni on 400-500 sivua, mutta vähempikin riittää.

Aloituskirjani on perjantaina aloittamani Volter Kilven Alastalon salissa, jota siirryn lukemaan ulos, koska tänään juhlitaan myös Suomen luonnon päivää. Kuulumisiin.

Lukeminen alkaa NYT!


Kello 15.35

Vähän hitaasti tämä etenee. Vasta 50 sivua luettuna Alastalon salissa -klassikkoa. Teksti on kyllä herkullista.

Kello 18.20

Jaksoin "paahtaa" Alastalon salissa -järkälettä vain 70 sivua  ja vaihdoin Eve Enslerin feministiseen klassikkoon Vaginamonologeja. On vähän suorasukaisempaa tekstiä ja lyhyempiä virkkeitä. Nyt luettuna yhteensä 125 sivua.

Kello 19.54 

Ene Enslerin Vaginamonologeja luettu loppuun. Feministinen klassikko vuodelta 1998 muistuttaa tyyliltään paljon Svetlana Aleksijevitsin teoksia, jotka on myös kirjoitettu haastattelujen pohjalta. Aleksijevtsin kirjoitus on kuitenkin vähemmän paatoksellista. Joka tapauksesa Enslerin teos on varmasti ollut tärkeä ja muistanhan minäkin, kuinka Vaginamonologeja esitettiin Suomessa ja niitä pidettiin rohkeina. Tuskin pidettäisiin enää.

Nyt on luettuna yhteensä 210 sivua. Seuraavaksi aion palata taas Alastalon saliin, jossa piipunvalinta käy kuumimmillaan...

Kello 22.20

Alastalon salissa on edennyt melkein sivulle 100. Iltapalat on hoidettu ja lauantaisaunat saunottu. Seuraavaksi käyn lukemassa iltasadun 6-vuotiaalle ja palaan vielä hetkeksi Alastaloon. Hyvää yötä!

1.9.2019 kello 9.50

Huomenta! Heräsin jo kello 7.11. ja aloitin saman tien lukemisen. Lapset olivat vielä unessa, joten parhaat lukuhetket olivatkin juuri siinä.

Jatkoin hetken Volter Kilven parissa, mutta ei... Vaihdoinkin Catharina Gripenbergin runokokoelmaan Ottaisit käteni, kummallista, joka tuntui suorastaan vetävältä. Runot käyvät vuoropuhelua kuolleiden kirjailijoiden ja runoilijoiden, myyttien ja lukijan kesken. Taas jotain uutta ja kiinnostavaa runoutta, kuten tuntuu olevan vähän jokainen suomalaisen nykyrunouden teos.

Välillä tartuin Elly Griffithsin Korppikuninkaaseen, joka on ollut kesken nyt pari viikkoa. Griffithsin kirjojen sankari, Ruth Galloway, on arkeologi, jonka henkilökohtainen elämä sekoittuu sujuvasti kaikenlaisiin kummallisiin kuolemantapauksiin menneisyydessä ja nykyisyydessä. Nyt Ruthin opiskelukaveri on kuollut, juuri kun hän on ehkä löytänyt kuningas Arthurin haudan...

Luettuna on nyt noin 320 sivua. On aika ottaa toinen kupillinen cappuccinoa ja lukea taas muutama runo.

Kello 13.38

Lopetin lukemisen kello 13.13. Korppikuningas jäi vielä kesken, mutta nyt on kai palattava todellisuuteen. Lähden ulkoilemaan 6-vuotiaan kanssa, kyselemään saksan sanoja 11-vuotiaalta, jumppaan, laittamaan ruokaa, korjaamaan oppilaiden kirjoitelmia...

Luettua elämää kertyi yhteensä noin 470 sivua, eli ei mitenkään valtava määrä, mutta olen tyytyväinen. Töiden alkamisen jälkeen keskittymiskyky on ollut vähän kateissa, ja nyt se tuntui palautuvan edes hetkittäin, ja lukeminen alkoi maistua. Tätä olen kaivannut.

Tässä vielä lukemani kirjat aakkosjärjestyksessä:

Eve Ensler: Vaginamonologeja (kokonaan, 147 sivua)
Elly Griffiths: Korppikuningas (osittain, n. 130 sivua)
Catharina Gripenberg: Ottaisit käteni, kummallista (kokonaan, 92 sivua)
Volter Kilpi: Alastalon salissa (osittain, n. 100 sivua)

Hyvää sunnuntaipäivää kaikille!