Kustantaja: Otava
Kansi: ?
Sivuja: 263
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta
Cristina Sandun Valas nimeltä Goliat teki melkoisen tempun kipuamalla esikoiskirjana suoraan Finlandia-ehdokkaaksi. Saman tempun tekivät kolme vuotta sitten Tommi Kinnusen Neljäntienristeys ja Anni Kytömäen Kultarinta - hienoja kirjoja nekin.
Valas nimeltä Goliat kertoo kahden kulttuurin ja maan vaikutuksessa kasvamisesta, oman identiteetin etsimisestä ja suvun kohtaloista. Samanlaisia aiheita käsittelevät myös Ranya ElRamlyn Auringon asema ja Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, jotka molemmat ovat kirjailijoiden esikoisteoksia ja nousivat ilmestymisvuosinaan kotimaisen kirjallisuuden kärkikaartiin. Kulttuurien ristiaallokossa hioutuu kirkasta proosaa.
Sandun esikoisteos kertoo Alban elämästä ja perheestä. Alban isä on romanialainen ja äiti on suomalainen. Alba on asunut lapsuutensa ja nuoruutensa Suomessa, mutta kesät on kuitenkin vietetty Romaniassa isovanhempien luona. Sinne palataan kirjan alussa isoisän, Suden, ruumiinvalvojaisiin. Kun lähisuku on koolla Punaisessa kylässä, Alban muistot ja Romanian historia alkavat limittyä. Alba alkaa myös nähdä itsensä selkeämmin.
Teos on hyvin ehjä kokonaisuus. Se on rakenteeltaan mietitty ja tasapainoinen. Perheen tarina ja Romanian historian vuorottelevat ja historia vaikuttaa perheen elämään. Romanian historian raamit ovat tuttuja kaikkien Itä-Euroopan entisten sosialististen valtioiden historiasta: kolhooseja, puutetta, manipuloituja vaalituloksia, diktaattorin mielivaltaa ja muunneltua totuutta. Niiden ohessa ihmiset rakastuvat, perustavat perheen, rakentavat kodin, kasvattavat lapsensa ja hankkivat elantonsa.
Susi on ollut salaisen poliisin palveuksessa, ja häntä on vihattu kylässä, mutta isoäiti Flavia on hankkinut sosiaalista statusta länsitavaralla. Perhe on nimittäin ollut sen verran onnekas, että molemmat pojat ovat päässeet muuttamaan ulkomaille: "Muuttaminen toiseen maahan..." isäni aloittaa. - - "...kaikki oli niin outoa.- - Ehkä kaikkein kivuliainta on se, kun et voi ilmaista itseäsi omalla kielelläsi, et voi pukea ajatuksia kaikkine vivahteineen suoraan sanoiksi vaan joudut kääntämään ne." (S. 201.)
Oman kotimaan jättämisestä täytyy selvitä jotenkin. Alban sedän perhe on muuttanut Amerikkaan ja kehittänyt siellä oman selviytymistapansa, Alban isä on puolestaan uponnut työhönsä. Albakin on jollakin tavalla juureton. Hän matkustaa kahden maan väliä ja takertuu rakkauteen, jonka vuoksi hän on valmis olemaan mitä milloinkin.
Valas nimeltä Goliat kertoo juurettomuudesta ja sopeutumisesta, ja tekee sen hienovireisesti, alleviivaamatta. Kaikkein eniten nautin kolmesta rakkaustarinasta, jotka ovat juuri niin samanlaisia ja erilaisia kuin rakkaus aina on. Kiitän myös sitä, että Sandun kieli ei kikkaile liiallisella kauneudella, vaikka kauneutta ja tarinankerronnan taikaa kirjassa on paljon.
Tuntuu, että Alban tarina on nyt vasta alkamassa, kun hän on saanut Punaisen kylän tarinat jonkinlaiseen järjestykseen. Vaikka hän on päähenkilö ja muistelija, hänestä itsestään kerrotaan yllättävän vähän. Ehkä Alban tarina jatkuu vielä.
Kirjailija Sandu osoittaa esikoisteoksellaan olevansa aivan valmis kirjailija. Toivoisin, että satujen taika veisi hänet täysin mennessään, sillä niistä Valas nimeltä Goliat sai oman värinsä, jonka toivoisin syvenevän entisestään.
Valas nimeltä Goliat on luettu blogeissa Reader, why did I marry him, Kirja vieköön! ja Mitä luimme kerran.
