keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Jane Austen: Emma



Jane Austen: Emma, 1959, 6. painos

Alkuteos: Emma, 1815

Suomentaja: Aune Brotherus

Kustantaja: Wsoy

Kansi: puuttuu

Sivuja: 462

Mistä sain kirjan: Omasta hyllystä


Kokonaan ilman tanssiakin voi kyllä elää. Tiedetään nuorten ihmisten viettäneen monta, monta kuukautta kaikessa rauhassa käymättä kertaakaan missään mainittavammissa tanssiaisissa eikä siitä ole koitunut minkäänlaista vahinkoa enempää heidän ruumiilleen kuin sielulleenkaan.  - Mutta kun makuun kerran on päästy - kun kerran, vaikka vähänkin, on saatu tuntea tuon nopean liikunnan aiheuttamaa onnea - niin on varsin vaikeata olla vaatimatta lisää. (S. 235.)

Kun luin Jane Austenin Emmasta tämän ironisen kuvauksen tanssimisen iloista, oli kuin olisin saanut terveiset kahdensadan vuoden takaa sielunsisarelta. Kyllä, ilman tanssiakin voi elää, mutta kyllä vain on suloista tanssia aina, kun siihen on tilaisuus. Vuonna 1815 ilmestynyt klassikko kuvaa brittiläisen yhteiskunnan varakkaan maalaisaateliston huoletonta elämää, mutta tanssimisen ilot taitavat ylittää aika- ja luokkarajat yhä vaan.

Tänään juhlistetaan kirjabloggaajien klassikkohaastetta jo 18. kerran. Jane Austenin Emma valikoitui  tämänkertaiseksi klassikkokirjakseni, koska se sopi niin mainiosti Helmetin tämän vuoden haasteeseen (1. Kirjan kannessa on erisnimi). Teos on myös TBR100-listallani ja Me naiset -lehden sadan naiskirjailijan listalla. Oikeastaan sain siis neljä kärpästä yhdellä lukemisella (Helmet, TBR, naisklassikot ja klassikkohaaste). 

Emma ei ihan yllä Ylpeyden ja ennakkoluulon tai Järjen ja tunteen tasolle juonikuvioiltaan, mutta toisaalta Emman päähenkilöhahmo ylittää vilkkaudellaan näiden Austenin muiden teosten naispäähenkilöt. Kerronta on Emma-keskeistä, vaikka minäkertojasta ei 1800-luvun romaaneissa tiedetty mitään. Kertojanäkökulma siis pysyy tiiviisti Emmassa paria syrjähyppyä lukuun ottamatta. Niinpä Emmasta piirtyy persoonallinen ja aito henkilökuva. Kaikki Emman ajatuksen lapsellisuudet ja järjettömät järkeilyt siis tulevat lukijaa lähelle, eikä Emmaan voi olla ihastumatta, vaikka hän tuntuukin varsin höpsöltä. 

Kirjassa hypätään heti keskelle brittiläisen maaseudun yläluokan seurapiiritapahtumia, joita ei oikeastaan hirveästi ole. Emma osallistuu tapahtumiin nuoren naisen innolla, vaikka ei itse aio mennä naimisiin, koska hänen persoonallinen isänsä vaatii huolenpitoa. Emmaa naimattomuus ei tunnu huolettavana. Hän ei pidä vanhenemista ahdistavana asiana, sillä mikäpä häntä estäisi olemasta vanhana naisena sen vähempää nainen kuin mitä hän nyt on ja toteuttamasta itseään aivan yhtä vapaasti kuin mitä hän nyt toteuttaa. Hänellä on isänsä varallisuus turvanaan: " - - Vain köyhyys tekee naimattomuuden halveksittavaksi tavallisen kansan silmissä. Yksittäinen nainen, jolla on pienet tulot, on pakostakin naurettava, vastenmielinen vanhapiika - poikien ja tyttöjen pilkan aihe; mutta varakas yksinäinen nainen on aina kunnioitettu ja voi olla yhtä järkevä ja miellyttävä kuin kuka muu tahansa." (S. 83.)

Emman pohdinta pitää täysin paikkansa vielä tänäkin päivänä, ja lisäksi Emma tulee samassa puheenvuorossaan julistaneeksi myös köyhyyden vaikutukset ihmisen henkiseen pääomaan: "Tämä erittely ei kohdistu niin suuresti maailman rehellisyyttä ja tervettä järkeä vastaan kuin miltä aluksi voi tuntua, sillä hyvin pienillä tuloilla on taipumus rajoittaa mieltä ja katkeroittaa luonnetta. Ne, jotka töin tuskin tulevat toimeen, jotka pakosta liikkuvat hyvin ahtaassa ja tavallisesti hyvin alhaisessa seurapiirissä ovat usein ahdasmielisiä, saitoja ja karkeita." (S. 83)

Oma vanhanpiian vakaumus ei estä Emmaa järjestelemästä muiden rakkaussuhteita. Yksi menestystarina hänellä onkin kerrottavanaan, sillä hän on järjestänyt kotiopettajattarensa ja leskimies herra Westonin avioliiton, mutta miten käynee Emman seuraavan projektin... Näköpiirissä vilahtelee kolme nuorehkoa herrasmiestä ja Emmalla on suloinen ystävätär, joka tarvitsisi kunnollisen aviomiehen. Emma panee pyörät pyörimään. 

Koska Emma unohtaa autuaasti oman viehätysvoimansa, tai kieltää sen, hän onkin kohta kummallisissa tilanteissa. Sydänsuruja, kyyneliä, väärinkäsityksiä ja suloisia sovintoja tarvitaan romanttisen tarinan rakentamiseen. 

Romantiikan ohessa Austen luo teokseensa muutaman koomisen tyypin luomaan maalaiskomedian tunnelmaa. Tällaisia ovat esimerkiksi Emman oma hysteriaan taipuvainen ja huolehtivainen isäukko, jota kaikki  kyläläiset tuntuvat rakastavan sekä lämpimikseen höpöttävä ja hössöttävä naapurin rouva.  Välillä brittiläisen maalaisyläluokan tarkkaan määritellyt sopivaisuussäännöt saavat kertojalta purevaa kommentointia osakseen. 

Lisäksi ainaisen pohdinnan ja piikittelyn aiheena Austenilla ovat sopivat ja sopimattomat käyttäytymissäännöt, joiden päivittämisestä ja koettelusta yläluokan päivät kuluvatkin rattoisasti. Käydään vierailuilla ja lähetetään kutsuja talosta toiseen. Kaikki tietysti tarkasti määrättyjen sopivaisuussääntöjen puitteissa. 

Kaikkinensa Emma viihdyttää vallan mukavasti. Taidolla luotu ihmissuhteiden ja sopivaisten tapojen verkosto, komeat perijät, kauniit neidot ja maalaisidylli luovat niin herkulliset lähtökohdat, että kumma olisi, jos ei lukijan suupieleen nousisi vino hymy. 


Ankin kirjablogin emännöimä Kirjabloggaajien klassikkohaaste on itsessään jo jonkinlainen klassikko.  Olen ollut mukana joka kerta. Tässä ovat haasteisiin aiemmin lukemani kirjat: 

1. J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin

2. Voltaire: Candide





13. Jonathan Swift: Gulliverin retket





Mukavia hetkiä klassikoiden parissa!




tiistai 2. tammikuuta 2024

Vuoden 2023 parhaat kirjat ja hämmästyttävät tilastot



Kirjavuoteni 2023 oli runsas ja tasainen: Luin viime vuonna 95 kirjaa 80 eri kirjailijalta. Luin kaikki lukemiseni suomeksi, eli kuulun niihin, joiden kansainvälinen kirjasivistys on täysin käännetyn kirjallisuuden varassa. 

Kirjailijoiden sukupuolijakauma kääntyy edelleen naisten voitoksi: Naisten kirjoittamia kirjoja oli lukemistani kirjoista peräti 59 kpl (62 %) ja miesten kirjoittamia 34 kpl (36 %). Useamman kirjailijan yhteisiä teoksia oli joukossa muutamia.

Eniten luin nykykirjallisuutta (30 kpl), sitten lastenkirjallisuutta (20 kpl) ja esseitä (7 kpl). Klassikoiksi laskin 6 lukemaani kirjaa ja saman verran luin runoteoksia. Nuortenkirjoja ja sarjakuvia kertyi 5 nimikettä molempia, tosin sarjakuvista kaksi on laskettavissa lanu-sarjakuviksi. Jännityskirjoja luin 5 kappaletta, mutta ne eivät olleet mitään huipputapauksia yksikään - ja oikeasti kuuntelin ne läpi. Äänikirjoina kuuntelin tänä vuonna peräti 19 kirjaa, tosin joitakin kirjoja ahmin hybridinä.   

Luettujen kirjojen alkuperä

1. Suomi: 52 kpl (yli 50 %)

2. Iso-Britannia 12 kpl

3. Yhdysvallat: 10 kpl

4. Ranska: 9 kpl

5. Ruotsi: 6 kpl

Ranska kiilasi englanninkielisen kirjallisuuden hännille kolmen kirjailijan voimin: Annie Ernaux'n, Édouard Louis'n ja Maylis de Kerangalin hienoilla teoksilla.  Tämä alkuperämaiden jakauma pysyi hämmästyttävän samanlaisena edellisvuoteen verrattuna. Herää kysymys, pitäisikö aktiivisesti yrittää laajentaa kirjamakuaan. Kyllä tietysti pitäisi. Tosin kukapa suomenkielistä kirjallisuutta lukisi, jolleivät suomalaiset itse, eli sen osuuden en haluaisikaan muuttuvan. Sen sijaan länsimaiden ulkopuolelta voisi edes yrittää haalia itselleen luettavaa. 

Kustantajat: 

Eniten luin Wsoyn julkaisemia kirjoja (32 kpl) ja seuraavaksi eniten yhtä monta Otavan ja Tammen julkaisemaa kirjaa (molempia 14 kpl). Nämä kolme suurinta kustantamoa kustansivat siis 60 lukemaani kirjaa, eli noin kaksi kolmasosaa niistä. Eri nimisiä kustantamoja oli kuitenkin listoillani 24, ja toivon totisesti, että pienimmätkin kustantamot selviävät hengissä hallituksen kulttuurikurituksesta huolimatta. 


Luetut kirjallisuudenlajit ja niiden parhaat kirjat 


Nykykirjallisuus

Kotimainen: 

Tiina Lehikoinen: Punelma (2022)

Petra Rautiainen: Meren muisti (2022)

Elina Hirvonen: Rakkauksien lokikirja (2023)

Maria Turtschaninoff: Suomaa (2022)

Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta (2023)

Kalle Päätalo: Huonemiehen poika (1971)


Käännetty: 

Maylis De Keragal: Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät (2016)

Ia Genberg: Yksityiskohdat (2023)

Édouard Louis: Ei enää Eddy (2019) ja Muutos: Metodi (2023)

Colson Whitehead: Maanalainen rautatie (2021)

Oksana Vasjakin: Haava (2023)

Kate Atkinson: Elämä elämältä (2014)

Benjamin Labatut: Maailman kauhea vihreys (2023)

Tessa Hadley: Vapaa rakkaus (2023)


Nuortenkirjallisuus

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän (2022) ja Bengtskär itä kahdeksan (2023)

Magdalena Hai: Sarvijumala (2023)


Lastenkirjallisuus

Jonna Björsnstjerna: Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä, Setä surkeus (2022)

Tomi Kontio: Isäni on hipsteri (2022)

Taru Viinikainen ja Oili Kokkonen: Tiltu ja Lettu, Leikkimökin asukas (2017)

Tiina Nopola ja Mervi Lindman: Siirin jouluyllätys (2009)

Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja (2003)

Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Merimonsterit (2019) (Suosittelen myös Tampereen työväen teatterin esitystä Merimonsterit!)

Astrid Lindgren: Mio, poikani Mio (1955)


Sarjakuvat

Liv Strömqvist: Peilisalissa (2023)

Alice Oseman: Heartsopper II (2022)

Di Gregorio ja Barbucci: Sisarukset Gremillet I, Sarahin uni (2022)

Marjane Satrapi: Pistoja (2010)


Runot: 

Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien, Kootut runot 1972-2000 (2022)

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta (1987)


Tietokirjallisuus ja esseet: 

Benjamin Carter Hett: Demokratian kuolema - Kuinka Hitler nousi valtaan (2019)

Liisa Huhta: Uupuneet nuoret pärjääjät (2022)

Petra Maisonen ja Saara Turunen(toim.): Suurteoksia I (2021)

Matti Mörttinen ja Yanick Lahti: Populismin anatomia (2023)

Tuomas Aitonurmi: Ruumiin ylittävä ääni (2023)


Nämä kaikki kirjat ovat sellaisia, joille toivoisin valtavasti lukijoita, koska ne auttavat ymmärtämään maailmaa. Ne eivät ole missään nimessä ole tendenssikirjallisuutta (paitsi muutama ehkä vähän), mutta niiden lukeminen tekee elämästä taas hiukan enemmän elämisen arvoista. (Kiitos Jorma Uotiselle tästä havainnosta!)


Vuoden pettymykset: 

Juha Seppälä: Oikku ja vapaus (2001)

Élisa Shua Dusapin: Sokcho talvella (2023)

Ricardas Gavelis: Vilnan pokeri 82022)

Vuoden pettymykset pääsivät pettymysten joukkoon naiskuvansa ansiosta. Voin pahoin niiden maailmankuvan edessä, koska se oli niin perin naista esineellistävää, etten saanut happea. 


Vuoden yllättäjä:

Nicole Krauss: Rakkauden historia (2006)

Tämä oli kirja, josta en ollut kuullutkaan, ja jonka kansi oli suorastaan vastenmielisen romanttinen. Kirja oli kuitenkin kaikkea muuta kuin siirappinen rakkausromaani. Se kertoo kyllä rakkaudesta mutta myös Puolan juutalaisten historiasta ja vainoista, ja haastaa lukijansa rakenteellaan. 


Pieniä huomioita vuodesta 2023

Listaan tähän vielä kuriositeetteja. Ensinnäkin on tärkeää, että kirjoja palkitaan. Kirjoistani peräti 10 % oli palkittuja tai palkintoehdokkaina olleita. Määrä nousee, jos listaisin nobelistit (3) ja Pulitzerin (1) mukaan listalle. 

Finlandia-voittajia: 

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandiat: 

Sofia Chanfreaun ja Amanda Chanfreaun Kirahvin sydän on tavattoman suuri (2022)

Magdalena Hain Sarvijumala (2023) 

Lisäksi ehdokkaina ovat olleet mm. Pasi Pitkäsen Kadonneiden eläinten saari (2017), Tomi Kontion Isäni on hipsteri (2022) ja Elina Isoaron ja Mira Malliuksen Kaksi tätiä nimeltä Veera (2023) 

Tieto-Finlandia: 

Ville Juhani Sutisen Vaivan arvoista: esseitä poikkeuskirjallisuudesta (2022)

Ehdokkaana on ollut myös Tuomas Kyrön Aleksi Suomesta (2023). 

Kaunokirjallisuuden Finlandiat: 

Sirpa Kähkösen 36 uurnaa - Väärässä olemisen historia (2023)

Arto Mellerin Elävien kirjoissa, Myöhempien aikojen historia (1991) 

Helvi Hämäläinen: Sukupolveni unta (1987)

Ja ehdokkaina on ollut ainakin Jari Järvelän Kosken kahta puolta (2018)


Toisekseen, ihminen on tapojensa orja ja välillä se, että löytää uusia kirjailijoita, on aivan välttämätöntä: 

Luetuimmat kirjailijat: 

1. Agatha Christie: KurpitsajuhlaRouva McGinty on kuollutVaarallinen talo ja Kellot (4 kpl, kaikki äänikirjoina automatkoilla)

2. Jean M. Untinen-Auel: Maan lapset I - III (3 kpl, kaikki äänikirjoina salilla tai kotitöitä tehdessä)

3. Èdouard Louis: Muutos: metodiVäkivallan historia ja Ei enää Eddy (3 kpl)

4. Mauri Kunnas: Onnin paras joululahja ja Joulupukin jouluoma (2 kpl)

5. Eeva Kilpi: Perhonen ylittää tien: Kootut runot 1972-2000 sekä Animalia (2 kpl)

6. Hélène Cixous: Medusan nauru ja muita ironisia kirjoituksia ja Sisään kirjoittamiseen (2 kpl)

7. Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän ja Bengtskär itä kahdeksan (2 kpl)

8. Jonna Björnstjerna: Kertomuksia kummallisesta kaniperheestä I - II (2 kpl)

9. Laura Ruohonen ja Erika Kallasmaa: Merimonsterit ja Kummalla kammella (2 Kpl)

10. Juha Seppälä: Oikku ja vapaus sekä Suomen historia (2 kpl)

11. Petri Tamminen: Urheilijaelämäkerta ja Mitä onni on? (2 kpl)


Ennen lukemattomia kirjailijoita (muun muassa), löytöjä kaikki:

Jean M. Untinen-Auel

Isabel Allende

Colson Whitehead

Maria Turtschaninoff

Anita Brookner

Petra Rautiainen

Kate Atkinson

Kalle Päätalo


Kokonaisuutena kirjavuosi oli mainio. Osallistuin Helsinki Lit -tapahtumaan, Helsingin kirjamessuille ja Tampereen kirjafestareille. Kävin kolmen lukupiirin kokouksissa sekä tapasin Tampereen seudun kirjabloggaajia säännöllisesti. Osallistuin Helmet-lukuhaasteeseen ja sain luettua kirjoja sekä TBR100-listaltani (4 kpl) ja Me naisten 100 naiskirjailijan listalta (3 kpl). Osallistuin myös kirjabloggaajien perinteisiin klassikkohaasteisiin, joiden 18. (!) kerta koittaa taas pian (ja olen tietysti mukana).

Ig-tilini Luettua elämää päivittyy nykyään useammin kuin tämä rakas blogini, josta en millään haluaisi luopua. En edelleenkään omista omaa läppäriä enkä työhuonetta, joten kännykällä on helpompi hoitaa sosiaalista lukuharrastusta. Silti toivon, että vielä pääsen bloggaamaan säännöllisesti. Ajantasaisin lukutilastoni on kuitenkin Goodreadsin puolella - tervetuloa kaveriksi!

Uusia lukusuunnitelmia on taas pää täynnä. Kirjastosta hain juuri viisi uutta kirjaa, enkä palauttanut yhtäkään  - tosin viisi kirjaa on kesken. Apua! Sama meno jatkuu kuin ennenkin... 

Oikein ihanaa kirjavuotta teille kaikille!