Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus

Sir Arthur Conan Doyle: Punaisten kirjainten arvoitus, 1982
Alkuteos: A Study in Scarlet, 1887
Suomentaja: Outi Pickering
Kustantaja: Lehtikirjakauppa
Kansi: Jaana Aarikka
Sivuja: 199
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Miten Sherlock Holmesista ja tohtori Watsonista tuli "kämppikset"? Se selviää Arthur Conan Doylen kirjoittamasta seikkailusta nimeltä Punaisten kirjainten arvoitus. Lieneekö tämä ihan ensimmäinen Holmes-tarina, sitä en saanut selville, mutta tässä nämä legendaariset miehet kuitenkin tapaavat ensimmäisen kerran.

Punaisten kirjainten arvoitus ei ole ihan sujuvinta Holmes-seikkailua sikäli, että sen rakenne on omituinen. Ensin kerrotaan, kuinka sattumien oikusta Intiasta palannut tohtori Watson asettuu jakamaan asunnon friikiltä tuntuvan herra Holmesin kanssa. Tyyppi tekee kummallisia kemiallisia kokeita ja osoittautuu tavoiltaan ja yleistiedoiltaan melko sivistymättömäksi, mutta älyltään järisyttävän ylivoimaiseksi rikosten ratkaisijaksi.

Eräästä rakennuksesta löytyy kuollut mies ja pian myös eräästä hotellihuoneesta löytyy kuollut mies. Holmes näkee heti tapausten välillä yhteyden ja marssittaa syyllisenkin poliisien käsiin. Rikos selviää oikeastaan ennen kuin lukija on ehtinyt tajuta, mitä tapahtui.

Sitten seuraakin yllättävä juonikehitelmä, jossa kerrotaan rikoksen taustoista. Siirrytään villiinlänteen, pohjoisamerikkalaiseen autiomaahan Utahiin, jossa pieni tyttö ja yksinäinen matkamies tekevät kuolemaa. Paikalle osuu aavikolla vaeltava joukko mormoneja, jotka etsivät luvattua maata ja perustavatkin sittemmin Salt Lake Cityn. Tämä joukko pelastaa tytön ja miehen, mutta he joutuvat maksamaan pelastumisestaan vielä kovan hinnan.

Kun toivuin siitä tyylihyppäyksestä, jolla brittiläinen salapoliisitarina vaihdettiin villinlännen seikkailuksi, luin kirjan vallan mieluusti loppuun. Olihan kirja jotain täysin muuta kuin olin odotanut, ja taas tuli opittua muutama uusi asiakin.

Suomennos ei tuntunut mitenkään häikäisevän hyvältä, mutta varsin pätevältä kuitenkin. Sellaiset sanat kuin palttoo ja kätönen luovat mukavasti ajan henkeä. Käsiini osunut isotekstinen painos oli myös varsin nopeasti ahmaistu.

Holmesin ylimielisyys ja vaikea persoonallisuus tulevat tutuiksi jo tässä ensimmäisessä seikkailussa. Jos kuitenkin vertaan tarinaa Baskervillen koiraan tai aikaisemmin kuuntelemiini Holmes-tarinoihin, niin Punaisten kirjainten arvoitus jää rakenteeltaan kömpelöksi ja erikoiseksi tapaukseksi. Kirjailijan kertojantaidot ilmeisesti kohentuivat vuosien myötä ja loppu on historiaa: tarinoista tuli kuolemattomia ja Holmesista kehittyi kaikkien salapoliisitarinoiden isä, joka elää edelleen elokuvina ja tv-sarjoina, joille ei loppua näy.



Kirja oli lukupiirikirjana ja keräsi varsin myönteisiä kommentteja. Yllättävän monelle tämä oli ensimmäinen Holmes-tarina, jonka he olivat ikinä lukeneet ja toisille tämä oli suurin piirtein ainut Holmes-tarina, jota he eivät vielä olleet lukeneet. Paljastuipa nimittäin sekin, että pari lukupiiriläistä oli teini-iässä ahminut Holmes-tarinoita läjäpäin. Ei hullumpaa luettavaa missään iässä.

Punaisten kirjainten arvoitus on luettu myös Pienessä kirjastossa.

Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut (osat 1 ja 2)

Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut, osa 1 ja 2, WSOY:n äänikirja, 1988
Alkuteos: The Adventures of Sherlock Holmes, 1892
Suomentaja: O. E. Juurikorpi, uudistettu suomennos
Lukija: Lars Svedberg
Pakkauksen suunittelu: Kai Toivonen
Kesto: yhteensä noin 5 tuntia
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta




Vielä ehtii hankkia pääsiäisloman automatkoille äänikirjoja kuunneltavaksi. Suosittelen lämpimästi Sherlock Holmesin seikkailuja leppoisaksi viihdykkeeksi. Näitä tarinoita voi kuunnella koko perhe, koska niissä ei ole liiemmälti seksiä eikä väkivaltaa. Tosin yhdessä tarinassa käydään paheellisessa oopium-luolassa, mutta senkin asiakkaat kuvataan niin vastenmielisinä haamuina, että lapsetkin ymmärtävät, että paikka on kammottava ja huumeet pahasta.

Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes ei esittelyä kaipaa. Kukapa ei tuntisi Baker Street 221 B:n asukasta, kaikkien salapoliisihahmojen isää ja ylivoimaista neroa, joka ratkaisee rikoksen kuin rikoksen aukottomalla päättelykyvyllään! Hahmo on aina ajankohtainen, sillä Holmesin seikkailuista otetaan jatkuvasti uusia painoksia ja syntyy uusia Sherlock Holmes -tv-sarjoja ja -elokuvia. On välillä vaikea uskoa, että nämä tarinat on kirjoitettu jo 1800-luvun puolella, sen verran nokkelasti ne on kirjoitettu ja sen verran täydellisesti ne viihdyttävät yli sata vuotta myöhemminkin. Oman glamourinsa tarinoihin tuo 1800-luvun lopun Englanti, Lontoon kadut ja arvokkaat herrasmiehet.

Äänikirja Sherlock Holmesin seikkailut (osat 1 ja 2) sisältää neljä Holmes-tarinaa, joista ainakin pari olen nähnyt myös tv-sarjan osina: Kuningas pulassa, Halkihuulinen kerjäläinen, Kirjava nauha ja Kreikkalainen tulkki. Kaikissa on kertojana tohtori Watson, joka välillä kuvaa ystäväänsä Holmesia ylistävin sanoin, välillä puolestaan suomii hänen omahyväisyyttään ja erokkomaista luonnettaan. Vaikka Watson yrittää ottaa oppia Holmesin päättelytaidoista, hän ei pääse lähellekään rikosten ratkaisua. Vain mestari pystyy selvittämään visaiset arvoitukset.

Äänikirjan lukijana on maanmainio Lars Svedberg, joka antaa Watsonille miehekkään ja miellyttävän matalan äänen, jota on helppo kuunnella. Keskusteluihin syntyy myös väriä, joten ihan pelkästä lukemisesta ei tosiaan ole kyse.

Oma suosikkini näistä neljästä tarinasta on Halkihuulinen kerjäläinen, joka on tietysti kekseliäs tarina kaikin puolin. Tarinassa etsitään rakastettua aviomiestä. Kreikkalainen tulkki puolestaan jäi mieleeni jännittävästä kuulustelukohtauksestaan, jonka Svedberg tulkitsee kiihkeästi ja saa kuuntelijankin eläytymään vaaralliseen tilanteeseen. Tarina on myös erikoinen siksi, että lopullista ratkaisua ei tulekaan.

Jokainen seikkailu kestää noin tunnin, ja sopii siksikin automatkoille, joilla kaikkien keskittymiskyky ei ehkä kestä pitempiä tarinoita. Kieli on huolellista kirjakieltä, sellaista perusteellista kerrontaa, jota kuuntelee ilokseen.

Meillä on nyt testattu rikostarinoita kahden äänikirjan verran. Joululomamatkoilla kuunneltiin nimittäin Agatha Christien Herkuleen urotyöt läpi. Välillä kuunnellaan vielä Risto Räppääjiä ja Me Rosvoloitakin, mutta ne on kuunneltu jo niin moneen kertaan, että osamme keskustella joitakin otteita niistä ulkoa tutuilla äänensävyillä ("Hiihtolomalla hiihdetään joka päivä."). On mukava löytää vaihtelua tähänkin autoviihteeseen.


Sherlock Holmesin seikkailuja on kuunnellut myös Sara, jonka blogissa P. S. Rakastan kirjoja on hieno aiheeseen liittyvä kuvasarja Lontoosta. Lisäksi Holmesin seikkailuja painettuina versiona ovat lukeneet ainakin Kirjaneito ja Jokke, jota voi pitää Holmes-asiantuntijana.