Lukemisen sietämätön keveys

 

Lukemisen ilo


Rakkauteni kirjallisuuteen syttyi alle kouluikäisenä, kun äitini luki meille ääneen - ja sitä hänen piti tehdä paljon. Paras kaverini osasi lukea jo 4-vuotiaana, ja niinpä sain hirvittävän halun opetella itsekin lukemaan. Lukemisen oppimisen hetken muistan vieläkin: muistan kirjan, jota luin ja muistan huikaisevan oivalluksen tunteen, kun osasinkin lukea.

Siitä lähtien olen lukenut ja lukenut. Lukeminen on ollut rakkain harrastukseni, vaikka muutakin harrastan. Kirjallisuuden opiskelu oli yhtä juhlaa, mielenkiintoista ja mukavaa alusta loppuun. Parasta olivat tietenkin opiskelukaverit, joita kaikkia kiinnosti kirjallisuus ja joiden kanssa aina riitti puhuttavaa.

Olen sietämättömän onnellinen, kun saan luettua kirjan ja kun saan tarttua uuteen kirjaan. Hyvä kirja tekee onnelliseksi, saa ahmimaan, vie yöunet ja koukuttaa. Kirja tempaa mukaansa ja vie aivan jonnekin muualle. Mikä nautinto!


Lukemisen taakka


Olen hidas lukija, mikä on aina harmittanut minua. Olen kateellinen ihmisille, jotka saavat vaivatta luettua kirjan päivässä. Ensinnäkin a) en nykyelämässäni pystyisi mitenkään käyttämään kokonaista päivää lukemiseen ja b) vaikka saisinkin päivän pelkkään lukemiseen, en pystyisi varmaan paljon yli 300 sivun kirjaa lukemaan yhdessä päivässä.

Minulla on jatkuvasti huono omatunto siitä, että luen, vaikka huusholli ympärillä huutaa tarttumaan kotitöihin. Tai jos valvon yöllä kirjan takia, minulla on huono omatunto, koska olen väsynyt äiti ja työntekijä seuraavana päivänä. Silti luen, koska minun on pakko.

Olen käyttänyt pienen omaisuuden kirjoihin. Kirjahyllyni on täynnä koko ajan, vaikka myös lahjoitan kirjoja eteenpäin. Eksyn jatkuvasti kirjakauppoihin, divareihin ja jopa markettien pokkarihyllyjen ääreen. En voi kävellä kirjojen ohi vilkaisematta, löytyisikö vielä jokin kiinnostava kirja, ehkä jopa edulliseen hintaan.

Jos joskus erehdyn lainaamaan kirjastosta jonkin kirjan, joudun yleensä maksamaan sakkoja siitä ja niinpä olen laskenut, että yhtä hyvin voin ostaa tarjouskorista pokkarin kolmella eurolla, kuin maksaa siitä myöhästymismaksuja kirjastoon ainakin saman verran. Puolustelen kirjaostoksian myös sillä, että yleensä kirjoillani on useita lukijoita, koska lainaan ja lahjoitan niitä mielelläni, ja tietysti toivon, että omat lapseni aikoinaan lukevat ne kirjat, jotka jätän kirjahyllyyni.


Siispä...


Vaikka lukeminen vie yöuneni ja rahani ja aiheuttaa ajoittain huonon omantunnon, jatkan sitä - se on sietämättömän ihanaa.










 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!