sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Kirjamessuhuumaa 2023



Helsingin kirjamessut on kirjabloggaajalle ja -grammaajalle jokavuotinen ilon aihe ja tänäkin vuonna sain Helsingin kirjamessuilta lipun tapahtumaan. Kiitos siitä! 

Pääsin paikan päälle kahtena päivänä, perjantaina 27.10. ja lauantaina 28.10. Instagramin tarinoihin päivitin messutunnelmia ahkerasti ja kerään tähänkin julkaisuun parin päivän parhaat palat. 

Perjantai 27.10.2023




Aamulla juna kulki kuin juna ja oli täsmällisesti Pasilassa kello 10.30. Messukeskuksessa hyppäsin Kirja hyllyssä -blogin Kaisan kanssa heti asioiden ytimeen ja kuuntelin Lari Karjulan esittelyn kirjastaan Ymmärrä uupunutta, johda uuvuttamatta. Karjulan puheen perusteella jäi sellainen olo, että aika pienillä työelämämuutoksilla ihmiset jaksaisivat paremmin töissä. Kyse on ihmisläheisestä johtamisesta ja mentalisaatiosta, eli toisen ajattelumaailmaan asettumisesta. 



Seuraavaksi ehdimmekin kuuntelemaan Petra Maisosen ja Saara Turusen sekä E. L. Karhun keskustelua kaanonista ja siitä, kuka sitä tekee. Perinteinen kirjallisuuden kaanon (kuten kaikkien taiteiden kaanonit) on ollut miesvaltaista. Maisonen ja Turunen ovat kuitenkin lähteneet aktiivisesti muuttamaan kirjallisuuden kenttää ja kutsuneet naiskirjailijoita kirjoittamaan kirjoista, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Suurteoksia-esseekokoelmia on ilmestynyt jo kaksi, ja aion mitä pikimmin tarttua tähän kakkososaan. 

Kumpula-lavan ohi juostessani ehdin bongata idolini Paula Norosen ja hänen sankarihahmonsa, Supermarsun, josta lähetin kuvan perheen Whatsappiin, koska Supermarsu on ollut lasten sankari yli 10 vuotta.  Pienestä haastatteluosasta päättelin, että Paula Noronen ihailee itse sankaristaan kertovien elokuvien tunnelmaa. 



Päivän odotetuin tapahtuma oli presidenttiehdokkaiden keskustelu, jota isännöivät Helsingin kirjamessujen toiminnanjohtaja Ville Blåfield ja Helsingin Sanomien toimittaja Salla Vuorikoski. Sari Essayah, Harry Harkimo, Li Andersson, Alexander Stubb, Mika Aaltola, Jussi Halla-aho, Olli Rehn ja Pekka Haavisto keskustelivat asialliseen ja innostuneeseen sävyyn vallasta kertovista kirjoista. He olivat valinneet tilaisuutta varten kirjoja, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen ja kirjoja, jotka ovat muuttaneet heidän maailmankuvaansa. 



Petri Tamminen on yksi suosikeistani suomalaisessa nykykirjallisuudessa. Hän on myös hauska esiintyjä. Luin syyslomalla hänen uutuuskirjansa Urheilijaelämäkerta, joka kertoo - kenestäpä muusta kuin hänestä itsestään. Kirjan nimi on monumentaalinen, vaikka sivuja on vähän ja elämäkerran aineksetkin tiivistetty hyvin ytimekkäästi. Tammisen mukaan "tekstissä tehokkainta on se, mitä ei kerrota". Kun kirjailija jättää lukijalle ajatuksen täydentämisen työn, se itse asiassa palkitsee lukijan ja herättää hänet ajattelemaan.  

Luin vastikään Ernest Hemingwayn muistelmateoksen Nuoruuteni Pariisi, jossa Hemingway kertoi etsivänsä "tosi lausetta". Yksikin sellainen riittää hänen mukaansa päivän työksi. Kuinka ollakaan Hemingwaystä puhui myös Tamminen, joka viittasi Hemingwayn niukkaan tyyliin ja kertoi myös omasta hyvän lauseen metsästyksestään. 




Mirkka Rekola, legendaarinen tamperelaissyntyinen runoilija, ei ole vielä saanut omaa elämäkertaan. Nyt tilanne on korjaantunut, kun Jonimatti Joutsijärvi on saanut elämäkerran ensimmäisen osan julkisuuteen ja toinen osakin on loppusuoralla. Kirjailija on paneutunut antaumuksella aiheeseensa ja hän kertoikin elävästi erilaisista lähteistä, joita hänen tielleen on osunut. Myös Rekolan lapsuudesta paljastui pelkän haastattelun keskellä paljon yksityiskohtia. Kiinnostavalta kuulostaa. 


Lauantai 28.10.2023


Lauantain messupäivä alkoi haasteellisella tehtävällä: nuoriso piti herättää ja saada liikkeelle ennen puolta. Lopulta kello 11.00 meitä istui viisi henkeä autossa, jonka nokka osoitti vakaasti kohti Messukeskusta. 

Aika pian paikan päällä totesin, että minun on turha yrittää keskittyä messuohjelmaan, kun 10-vuotias kirjaintoilija kulkee omia polkujaan ihmismassassa. Hän soitteli minulle vähän väliä - ilmoitti olinpaikkansa ja kutsui katsomaan suosikkejaan tai ostamaan kirjoja. Pari hänen kirjatoivettaan päätyikin reppuuni, josta ne siirtyvät pukinkonttiin. Mutta ssshhhh, tein ostokset kuitenkin salaa. 



Lopulta siis päädyin kiertelemään kustantajien ja kirjakauppojen pisteissä ja tekemään hintavertailuja. Esimerkiksi Rosebudin osastolle olisin voinut jäädä vain hengaamaan kaikkien pokkaripinojen viereen. Kirjoista tulee niin turvallinen ja hyvä olo, että kaikki maailman messuhälinäkin häviää jonnekin. 


Jossain vaiheessa kuopus soitti innokkaana, että nyt Ernest Lawson kertoo Höpersankareista. "Hän on kirjoittanut sen kirjan! Tuu äiti kattomaan!" ja pakkohan minun oli rientää paikalle. Lawson kertoi kirjansa taustoja ja luki kerrassaan hersyvästi otteen Höpersankareiden seikkailuista. Jos tällaisia lukijoita olisi tarjolla alakouluihin, kaikki pikkupirpanat takuulla ahmisivat kirjoja. 



Edellisistä vuosista viisastuneena en tee enää mitään ostorajoituksia kirjamessuille vaan tartun tilaisuuteen, kun sellainen osuu kohdalle. Olin jopa laatinut divariosastolle etsintälistan, joka helpotti vähän etenemistä. 

Kirjamessuilla kirjat ovat oikeasti paljon edullisempia kuin arkena kirjakaupoissa ja niitä on pinotolkulla tarjolla. Ja sitten se isompi kysymys: onko enää edes olemassa kirjakauppoja? Tai: myydäänkö kirjakaupoissa enää kirjoja?

Jos siis ihminen aikoo ja haluaa ostaa kirjoja - kuten aika moni ihminen näytti haluavan - kannattaa ne kirjat mennä ostamaan messuilta yhdellä ja samalla kertaa. 

Pakkasin sunnuntaiaamun kunniaksi omat kirjahankintani sohvalle. Niiden joukossa oli jäätäviä tiiliskiviromaaneja, muutama tietokirja perheen nuorille aikuisille, kaksi runokokoelmaa, yksi sarjakuva ja yksi pamfletti. Kirjoja on yhteensä 13 ja niiden hinnat olivat edullisimmillaan 5 euroa ja kalleimmillaan 19,90 euroa. Lisäksi ostin kolme kirjaa 10-vuotiaalle pojalle. Kaksi niistä kääritään joulupakettiin ja yhden itse valitsemansa mangan hän luki jo paluumatkalla. Näiden hinta oli yhteensä 40 euroa. Seuraavaksi siirryn itsekin lukemaan. Tai ehkä kuuntelen vielä muutaman kirjakeskustelun verkossa - messulipulla sekin onnistuu. 

Kiitän Helsingin kirjamessuja pääsylipusta! Ensi vuonna uudestaan!