Tuula Karjalainen: Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta, 2013Kustantaja: Tammi
Ulkoasu ja taitto: Timo Numminen
Sivuja: 290
Mistä sain kirjan: oma hankinta, kirjakerhon kuukaudenkirja
Tuula Karjalaisen kirjoittama elämäkerta Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta on perusteellinen ja mielenkiintoinen johdatus Tove Janssonin (1914 - 2001) taiteeseen ja elämään. Ensi vuosihan on Jansson-juhlavuosi, sillä taiteilijan syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta. Juhliin on todellakin aihetta, sillä Tove Jansson on kansainvälisesti tunnetuin suomalainen kirjailija: hänen muuminsa ovat valloittaneet maailman sekä kirjoina ja sarjakuvina että tv-sarjoina ja elokuvina. Juhlavuoden kunniaksi Ateneumissa avataan suuri Tove Jansson -taidenäyttely (14.3. - 7.9.2014), jonka kokoaa elämäkerran kirjoittaja Tuula Karjalainen. Kirjabloggaajatkin ovat mukana juhlimassa: Les! Lue! -kirjablogin Reeta on haastanut kirjabloggaajat lukemaan Janssonin kirjoja.
Myönnän, että luettavaa riittää, sillä lapsena en innostunut muumikirjoista. Yritin kyllä lukea niitä useampaankin otteeseen, mutta pidin niitä liian synkkinä. Sen sijaan Muumi-sarjakuvia luin jonkin verran ja kuvakirjojakin muutaman. Nyt olen ottanut haasteen vastaan. Luulen, että olen kypsynyt kohtaamaan muumien syvällisen puolen, joka oli minulle lapsena liikaa. Japanilainen tv-animaatio, Naantalin Muumimaailma ja Tampereen Muumilaakso-muumimuseo ja sen kauniit muumitaulut ja -kuvaelmat ovat luoneet vuosien varrella vahvan pohjan, jolta ponnistaa tähän haasteeseen. Juhlavuonna aion tutustua myös Janssonin aikuisille kirjoittamiin kirjoihin. Kesäkirja tuossa odottaakin jo hankittuna.
Karjalaisen kirjoittama elämäkerta suorastaan viettelee muumien maailmaan, mutta tarjoaa myös paljon tietoa taiteilijan elämästä. Teos on erittäin sujuvaa luettavaa, joka koukuttaa mukaansa heti ensi sivuiltaan, sillä Tove syntyi taitelijaperheen esikoisena ja perheen elämä oli värikästä. Isä "Faffan", Viktor Jansson, oli kuvanveistäjä, mutta äiti "Ham", Signe Hammarsten Jansson, jätti uransa perhe-elämän myötä. Enpä ollut tiennyt esimerkiksi sitä, että Tampereen Vapauden patsas on Viktor Janssonin tekemä, enkä sitä, että nuori Tove oli usein isänsä mallina. Isästä tuli Toven taiteellinen esikuva, mutta äiti opetti Toven piirtämään. Isä toivoi tyttärestään taiteilijaa - ja millainen taitelija hänestä tulikaan! Osasikohan isä kuvitellakaan, että tytär vielä valloittaisi maailman vertaansa vailla olevana taiteilijana - kirjailijana?
Elämäkerrasta paljastuu, millaista oli Tove Janssonin elämä aloittelevana kuvataiteilijana. Hän opiskeli kuvataidetta ja suhtautui siihen vakavana elämäntyönä. Taiteen tekemisen, ja esimerkiksi rakkaan ateljeensa vuokran, hän rahoitti aluksi tekemällä kuvituksia ja pilapiirroksia, joiden tekijänä hän oli niin suosittu, että taiteelle tuntui jäävän liian vähän aikaa. Jansson oli arvostettu myös monumentaalitaiteilijana. Hän maalasi muun muassa Helsingin kaupungintalon ruokasalin freskot. Sota-aikaan Jansson alkoi kirjoittaa muumitarinoita, joiden pohjalta hän alkoi piirtää myös sarjakuvia. Nimenomaan sarjakuvat valloittivat ensin maailman. Niillä oli parhaimmillaan kaksikymmentämiljoonaa lukijaa ulkomaisissa lehdissä jo 50-luvuilla.
Missä vaiheessa kuvataiteilija Tove Janssonista tuli ennen kaikkea kirjailija Tove Jansson - vai tuliko milloinkaan? Voiko näitä uria edes erottaa toisistaan? Jansson alkoi kirjoittaa muumikirjoja paetakseen sodan kauheuksia omaan satumaailmaansa. Sodan vaikutus nuoren aikuisen elämään tulee elämäkerrassa koskettavasti esiin. En voinut olla vertaamatta Tove Janssonin elämänkaarta oman pappani elämään. Molemmat syntyivät vuonna 1914 ja elivät pitkän elämän (Pappani eli 96-vuotiaaksi, eli melkein 10 vuotta vanhemmaksi kuin Jansson - mutta pappani ymmärsikin lopettaa tupakoinnin jo 60-vuotiaana.) Sota-aika oli synkkää ja raskasta, pelko läheisten puolesta oli valtava ja menetykset suuria. Janssonin kirje paljastaa rauhan tuoman helpotuksen: Wolle (Weiner) soitti keskellä yötä ja sanoi: nyt on rauha. Menin takaisin sänkyyn ja mietin pimeydessä yhtä ainoaa asiaa: Per Olov [veli] saa tulla kotiin. Me saamme pitää hänet, hänen tyttöystävänsä saa pitää hänet. Lassen [veli] ei tarvitse mennä rintamalle. Kaikki, jotka ovat taistelleet siellä neljä vuotta, saavat tulla kotiin. Tuli valoisaa. Vasta sitten tuli ilon aalto. Ja sen mukana kaiken kattava ilo, halu ja voima. Tiesin, etten koskaan saa unohtaa. En koskaan unohtaa. (S. 99)
Tee työtä ja rakasta -otsikko on peräisin Tove Janssonin ex libriksestä ja kertoo Karjalaisen mukaan Janssonin elämän tärkeysjärjestyksen. Työ oli Tove Janssonille tärkeintä elämässä. Mietin, että tärkeysjärjestys oli ehkä tämä koko hänen sukupolvelleen. Työ toi sisällön elämään, ja sitä oli paljon. Myös elämäkerrassa Janssonin ura on pääsosassa - sekä kuvataide että muumit esitellään perinpohjaisesti. Silti myös rakkaus saa osansa: Tove Janssonin perhekeskeisyys ja viisi suurta rakkaussuhdetta limittyvät luontevasti osaksi elämäkertaa. Esimerkiksi muumihahmot on esitelty "kuka kukin on" -periaatteella. Myös Janssonin rakkaus luontoon, erityisesti mereen, Pellingin saaristoon ja rakkaimpaan saareen, Klovharuun, näkyvät hänen tuotannossaan.
Tuula Karjalaisen teoksen kuvitus on kauttaaltaan laadukasta ja valaisevaa. Mukana on sopivasti valokuvia Janssonin elämästä ja läheisistä, mutta ennen kaikkea kuvituksena on Janssonin taideteoksia ja muumikirjojen kuvitusta. Karjalainen esittelee taideteokset kauniisti ja innostuneesti, ja on hienoa katsoa kuvia, kun osaa etsiä niistä erilaisia yksityiskohtia. Teoksen pohjalta voi valmistautua juhlanäyttelyyn - oikeastaan ei malttaisi millään odottaa sen avautumista...
Tove Janssonin elämänurasta tulee mieleen toinen suomalainen lahjakkuus, nimittäin kuvataiteilija-kirjailija Hannu Väisänen. Väisänenhän on luonut kansainvälistä uraa nimenomaan kuvataiteellaan, mutta on Suomessa tunnettu myös kirjailijana. On ihmeellisen hienoa, että on olemassa tällaisia taiteilijoita, jotka pystyvät luomaan sekä visuaalista että sanallista taidetta ja molemmat taiteenlajit tuntuvat ruokkivan toisiaan.
Tove Janssonin satumaailmasta, muumien maailmasta, tuli heti kansainvälisesti suosittu. Karjalaisen elämäkerta paljastaakin hämmästyttävän tosiasian: muumikirjat käännettiin englanniksi paljon ennen kuin ne ilmestyivät suomeksi. Olen vielä viime vuosinakin törmännyt ihmettelyyn, onko Tove Jansson todellakin suomalainen ja onko hän todellakin nainen - miten suomalainen naiskirjailija voi menestyä näin hyvin! Tuntuu, että menestystä ei ole osattu ottaa kovin vakavasti, sillä muumit luokitellaan lastenkirjallisuudeksi, jota ei Suomessa arvosteta läheskään yhtä paljon kuin aikuisten kirjallisuutta. Toivoisinkin, että Tove Jansson -juhlavuosi tekisi Janssonin elämäntyön tunnetuksi meille suomalaisille ja nostaisi samalla myös lastenkirjallisuuden arvostusta.
Tove Jansson -elämäkertaa voi suositella luettavaksi (tai vaikka joululahjaksi) kaikille kuvataiteen tai kirjallisuuden ystäville. Miten monipuolinen taiteilija Tove Jansson olikaan! Teoksen on lukenut ainakin Kirjojen Keskellä -blogin Maija, joka on aloittanut jo muumikirjojen lukemisenkin. Perässä tullaan! Veikkaanpa, ja toivonkin, että aika monen kirjabloggaajan jouluun kuuluu tämä kirja.
