perjantai 24. syyskuuta 2021

Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen


Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen, 3. painos 1994

Alkuteos: Como aqua bara chocolate, 1989 

Suomentaja: Sanna Pernu

Kustantaja: Wsoy

Kansi: Kristina Segercrantz

Sivuja: 215

Mistä sain kirjan: työkaveri lainasi


Jotain epätavallista oli tekeillä. Tita muisti Nachan aina sanoneen, että jos kaksi tai useampi ihminen riiteli tamale-kääryleitä valmistaesssaan, ne jäivät raaoiksi. Niitä sai keittää päiväkaudet eivätkä ne kypsyneet, koska ne olivat vihoissaan. Silloin niille oli laulettava, jotta ne tulisivat hyvälle tuulelle ja kypsyisivät.  (S. 190.)

Kuka muistaa 1990-luvulta Laura Esquivelin best sellerin Pöytään ja vuoteeseen? Minä muistan Cathleen Toelken maalaaman kirjan kannen, vaikken tuolloin kirjaan tarttunutkaan. Nyt Helmetin lukuhaastetta varten piti etsiä kirja, jossa olisi reseptejä, ja mainitsin asiasta ääneen työpaikan kahvihuoneessa. Työkaverini kiikutti minulle hyllystään tämän 90-luvun aarteen, ja viihdyin sen seurassa paremmin kuin olisin uskonutkaan.  

Viihtymisen syynä on Laura Esquivelin luoma sankaritar Tita, joka on silkkaa magiaa. Ihailen häntä suunnattomasti monestakin syystä: ensinnäkin hän rakastaa ruuanlaittoa ja tekee sitä pyyteettömästi, toiseksi hän on kärsivällinen rakkaudessaan ja kolmanneksi hän osaa antaa anteeksi ja elää eteen päin.

Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen on vahvojen naisten romaani, ja siksi jotenkin pyörryttävän erilainen. Eteläamerikkalainen tunnelma huokuu vastaan jo ensi sivuilla, jotka johdattelevat tunteiden pyörteisiin - itkuun ja rajuun synnytykseen. Kerronnassa on vahva veto alusta alkaen. 

De la Garzan perheen karjatilaa hallitsee Mama Elena, joka synnyttää kolme tytärtä: Rosauran, Gertrudiksen ja Titan. Nuorimmaisen, eli Titan, kohtalo on jäädä hoitamaan vanhenevaa äitiä, eikä hän saa siis avioitua, jotta pysyisi kotona äitinsä elämän loppuun asti. Tietysti juuri Tita on sisaruksista se, joka rakastuu palavasti. Asetelma on valmis.

Kirjan luvut on nimetty ruokalajien mukaan. Jokainen luku alkaa ruokaohjeella, ja kyseinen ruoka  - sen laittaminen ja syöminen  - on olennainen osa luvun tapahtumia. Ihmissuhteet, intohimot, riidat, rakkaudet, kaikki dramaattiset tapahtumat liittyvät ruokaan. 

Tita on lahjakas ruuanlaittaja, joka sitoo ruokiinsa kaikki patoutuneet tunteensa: katkeran kohtalonsa, mustasukkaisuutensa, intohimoisen rakkautensa, ilonsa ja surunsa. Kun ihmiset sitten syövät hänen ruokiaan, he joutuvat erilaisten tunteiden valtaan. 

Kirjassa on tietysti kaikuja Gabriel Carcia Marquesin Sadan vuoden yksinäisyydestä, jossa sukupolvet vaihtuvat ja maagiset tapahtumat ohjaavat ihmisten kohtaloita.  Esquivelin romaani ei kuitenkin pyöri miespolvien ympärillä, vaan suuntaa katseen keittiöön, naisten valtakuntaan, josta käsin pyöritetään arkea ja tunteita. 

En halua paljastaa kirjan juonesta liiaksi. Se on ylidramaattinen ja nerokas. Siihen on leivottu aimo annos surua mutta ennen kaikkea hillitöntä huumoria. Erotiikka tihkuu ruokien lisämausteena, ja alastomat vartalot viuhahtelevat. 

Kirjan voima on sen kepeydessä. Kerronta on ytimekästä ja toteavaa, virkkeet yksinkertaisia, ehkä jopa kömpelöitä. En epäile hetkeäkään, että yksinkertainen kerronta olisi syntynyt tahottamasti, vaan se on  tyylikeino, jolla kuvataan kouluttamattomien esiäitien ajatusmaailmaa. Suomentaja Sanna Pernu on tehnyt ansiokasta työtä vangitessaan kerronnan suomen kieleen.

Ruuanlaiton ja ruokaperinteiden oheen muodostuu erään naisen elämäntarina. Ja toisin kuin yleisesti ajatellaan, naisen tarina on kaikkea muuta kuin tylsä, vaikka sen rajoina tuntuvat olevan keittiön seinät. Miehet käyvät sotiaan, pettävät ja rakastavat, mutta ruokaa tarvitaan joka päivä ja kotia tarvitsee jokainen. Naisten valtakunta hallitsee koko elämää. 



Kirja on luettu ainakin blogeissa P. S. Rakastan kirjoja ja Tarukirja

perjantai 10. syyskuuta 2021

Simone de Beauvoir: Erottamattomat

 

Simone de Beauvoir: Erottamattomat, 2021

Alkuetos: Les inséparables, 2020

Suomentaja: Lotta Toivanen

Kustantaja: Kosmos

Kansi: Sanna-Reetta Meilahti

Sivuja: 165

Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta



Miksi hän keinui niin pitkään? Kun hän hujahti ohitseni luotisuorana valkoisessa leningissään, hänen silmissään oli hurja tuijotus ja suu oli pelkkä viiva. Ehkä hänen päässään oli naksahtanut, eikä hän voinut lopettaa.  - - Andrée jatkoi lentoaan kohti puunlatvoja. 

        "Hän tappaa itsensä", minä ajattelin.  (S. 64.)

Simone de Beauvoirin Erottamattomat on pienoisromaani tyttöjen välisestä ystävyydestä. Beauvoir kirjoitti teoksen aikoinaan omien kokemustensa pohjalta. Romaani on kirjoitettu jo vuonna 1954, mutta se on julkaistu vasta nyt, sillä Beauvoir ei halunnut julkaista sitä elinaikanaan juuri sen henkilökohtaisuuden vuoksi. 

Kirjan päähenkilöinä ovat ystävykset Sylvie (Beauvoir itse) ja Andrée (Élisabeth Lacoin eli Zaza). Kun rohkea Andrée ilmestyy katoliseen tyttökouluun ja Sylvie istuu hänen viereensä, yhteys syntyy heti heidän välilleen. Tytöt ovat 9-vuotiaita. Andrée käyttäytyy villisti, ja Sylvie on entistä ihastuneempi ystäväänsä. Andrée on kiehtova ja älykäs persoona. 

Tyttöjen kasvaessa heidän perheidensä ja kasvatuksensa merkitys korostuu entisestään. Sylvien kodissa suositaan henkistä vapautta ja ollaan liberaaleja. Sylvie hylkää uskon, ja elää henkisesti itsenäistä nuoren tytön elämää, kun taas Andréen koti kiristää otettaan tyttärestään. Andréella on paljon sisaruksia, joista hänen täytyy pitää huolta. Katolisuus puristaa tyttöjen käytöksen rajoja, mutta siinä missä Sylvie kasvaa kohti vapaata ajattelua, Andrée kilvoittelee uskonsa kanssa. 

Erottamattomat on muotokuva rakkaasta ystävästä. Ajankuvana se on viehättävä mutta myös raadollinen. Tytöt teitittelevät toisiaan ja pärjäävät ankarassa koulussa. He uskovat toisilleen salaisuksiaan, kuten tytöt ovat aina tehneet. Silti he eivät voi mitään sille, että heille on määrätty elämässä tietynlainen rooli. Andréen isosisko on menossa naimisiin, ja Andréen täytyy ottaa hänen paikkansa perheen vanhimpana tyttärenä. Se tarkoittaa velvollisuuksia hoitaa pienempiä sisaruksia ja osallisua taloustöihin. Ennen kaikkea paineet avioitumiselle kasvavat: Sisarensa tavoin Andréella olisi vaatimattomat myötäjäiset, mutta hän oli paljon kauniimpi ja älykkäämpi kuin Malou, äidillä oli hänen varalleen varmasti suuria suunnitelmia. 

Anréen vastaus kaikkiin seurapiiripaineisiin on iskeä itseään kirveellä jalkaan, jolloin hän saa pysytellä kotona: "Minut on määrätty petiin loman loppuun saakka!" hän sanoi voitonriemuisesti. Kapina elää, mutta ristiriidat Andréen elmässä käyvät murskaaviksi, eikä Sylviekään tunnu pääsevän ystäävänsä lähelle. Siitä yrittää myös Andréen äiti pitää huolen.  

Andréella on raastavia rakkaussuhteita, ja hänen elämänsä on monin tavoin monimutkaisempaa ja jännittavämpää kuin Sylvien. Sylvie tuntee itsensä tuiki tarpeelliseksi tukiessaan häntä. Silti Andréen uusi rakkaussuhde lyö yli ystävysten voimavarojen, ja jotain traagista on pakko tapahtua.  

Kirjan lopussa on julkaistu autenttisia Simone de Beauvoirin ja Élisabeth Lacoinin kirjeitä ja valokuvia. Kirjassa on myös Beauvoirin ottotyttären laatima esipuhe, josta selviää pienoisromaanin yhteys tosielämään.  

Lotta Toivasen suomennos on sujuvaa. Erottamattomat on kerronnaltaan kaunista ja puhuttelevaa luettavaa. Historialliset olosuhteet paljastuvat siinä hienosti, ja sen tunnelma vie mukanaan.


Erottamattomat on julkaistu ainakin näissä kirjablogeissa: Kirjakaapin kummitus, Kirja vieköön! ja Books wine and nonsense. Kuittaan kirjalla Helmet-lukuhaasteen kohdan 30 Kirja on julkaistu kirjailijan kuoleman jälkeen.