perjantai 14. helmikuuta 2014

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly

Kirsi Kunnas: Tiitiäisen pippurimylly, 1991
Kuvittaja: Julia Vuori
Kustantaja: WSOY
Kansi: Julia Vuori
Sivuja: 79
Mistä sain kirjan: oma ostos


Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen pippurimylly (Ei liian pienille eikä liian isoille vaan kaikille joilla on pippurihylly.) on lastenrunokokoelma, joka on saanut Topelius-palkinnon vuonna 1992. Kirjan nimi ja sen alaotsikko muodostavat jo etusivulle runon, ja siitä voi runoseikkailu alkaa. Tämä Kirsi Kunnaksen klassikko päätyi lasteni kirjahyllyyn talven kirja-alennusmyynnistä, ja ihmettelen, miksi en ole jo aiemmin hankkinut sitä. Kirsi Kunnaksen Tiitäisen satupuu on nimittäin meillä luettu melkein puhki ja siinä on monta lasten suosikkirunoa (Ville ja Valle, Kattila ja perunat, Herra Piipoo), eikä Tiitiäisen pippurimylly kauas siitä jää. Kirja on riemukas, ja tekisi mieli sanoa, nerokas, kuten Tiitiäisen satupuukin.

Tiitäisen pippurimyllyn runot ovat lyhyempiä kuin Tiitiäisen satupuun tarinarunot. Oikeastaan pitkät, sadunomaiset runot puuttuvat lähes kokonaan eikä uusista satuhahmoistakaan runoilla kovin pitkästi. Tosin Satupuun Ville ja Valle sekä Vesirotta vilahtavat runoissa. Pippurimyllyn runot perustuvat nimensä mukaisesti (kielen) myllytykseen enemmän kuin satuiluun.

Pippurimyllyn runoissa pysähdytään johonkin elämän ilmiöön tai sanaan, josta on syntynyt oivallus. Runon kautta ilmiötä hämmästellään ja sille voidaan nauraa. Koko hassu juttu voi lähteä elämään aivan omaa elämäänsä, kiertyä mukavaksi nonsense-höpötykseksi, jossa ei ole päätä eikä häntää: Eli Lievestuoreessa tuore lipeäkala, läpikotaisin kipeä kala.; Kun sataa noita-akkoja ja hirveitä hirvenkakkoja - -; Kun kuu on puoliksi valkea ja puoliksi musta, on kumma ettei se halkea ja herätä kummastusta.

Kokoelmassa on 85 runoa, jotka on jaettu kahdeksan alaotsikon alle. Osat on koottu teemoittain, eli on muun muassa hassunhauskoja tyyppejä, kummallisia tavaroita, autorunoja, kissa- ja hiirirunoja, sääilmiöitä ja eläinrunoja. Kirjan lukeminen pätkittyy osiin luontevasti. Saman aihepiirin runot ovat hyvinkin erilaisia ja sanaleikkien lisäksi niistä saattaa putkahtaa melkoisia elämänviisauksia tai tarkkoja luonnekuvauksia. Poikkeuksena ovat autorunot, jotka ovat kaikki limerikin muotoisia.

Kirsi Kunnaksen nonsense-runosuoni on vailla vertaa. Runot ovat kauttaaltaan luontevia, hauskoja, yllättäviä ja kiehtovia. Kuten Tiitiäisen satupuussakin, tässäkin rikotaan runomittaa yllättävästi. Juuri kun lukija on päässyt loppusointuihin kiinni, runoilija käyttää valtaansa ja vie koko höpötyksen uusille urille tai yksinkertaisesti piutpaut välittää riimeistä.

Omaksi suosikikseni valitsin Mistä sinä pidät? -runon (s. 16), jonka kauniit pilkut voivat olla kauneuspilkkuja tai äidinkielenopettajan rakastamia iki-ihania välimerkkejä. Pilkut, peltotilkut ja tähtivilkut sopivat hyvin viimeaikaisiin ajatuksiini siitä, että yritän hillitä kulutusta ja päästä irti tavarasta (kirja ei ole tavara, eihän). Kauneus erottuu, kun karsii turhan pois:

Mistä sinä pidät?

Minä pidän 
   pilkuista
   vilkuista
   ja tilkuista.
Niitä ei kukaan varasta.
Se niissä on parasta.

Kukapa edes mahtaisi?
Kukapa säkkiinsä ahtaisi
pientä peltotilkkua, 
taivaan tähtivilkkua
ja kauneutta, 
   sen pilkkua!

Lasten suosikiksi valikoitui Ovela Olli -runo (s. 23), jossa Ollin tilalle kuvittelimme yksivuotiaan pikkuveljen, joka availee ja sulkee ovia koko ajan. Vähänkö meitä naurattaa tämä runo, jota pitää lukea nyt uudestaan ja uudestaan:

Ovela Olli

Ovela Olli oli ovella
olevinaan ovela.
  Sen kahdesti avasi
  ja kahdesti sulki, 
ees taas ravasi
ja selkä kenossa
  sitä mukaa kulki
  kun ei tahtonut julki
oliko tulossa vai menossa.

Ja sellainen oli lopputulos, 
  sen tähän lisään: 
hän ei päässyt enää ulos
  eikä sisään.

Tiitiäisen pippurimyllyn kuvitus on värikästä ja vauhdikasta. Julia Vuoren kuvissa on liikettä ja mainioita ideoita, esimerkiksi säätilarunot saavat parikseen lintujen päällä liehuvat värikkäät sadetakit ja kengurujen hypyt korostuvat hyppynaruilla. Vahvat värit kiinnostavat lapsia ja hivelevät aikuislukijankin silmää. Kokonaisuus on mielikuvituksellinen ja hauska.

Vaikka lasten loruja ja runoja ilmestyy jatkuvasti, on Kirsi Kunnaksen kynänjäljessä omaperäistä taikaa. Kukaan toinen ei osaa herättää suomen kieltä yhtä kutkuttaviin sanaleikkeihin eikä luoda yhtä elähdyttäviä säröjä sekä kieleen että todellisuuteen. Tiitiäisen pippurimylly on pippurista luettavaa sekä lapsille että aikuisille.


Osallistun Tiitiäisen pippurimyllyllä P. S. Rakastan kirjoja -blogin runohaasteeseen. Kirja on runokuukauteni neljäs runokirja, ja se on luettu myös Sininen keskitie -blogissa.

4 kommenttia:

  1. Oi fooni, tämä on yksi lempparini :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Piikkistä oloa, sanoi piikkisika." On tämä loistava! :)

      Poista
  2. Hieno avaus runohaasteelle, Kirsi Kunnas on mainio. Ja oi noita kuvia, Julia Vuori on kuvittajista ihan ehdoton lempparini! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi Kunnas on kyllä paras lastenrunoilija ikinä! Julia Vuoren kuvitus toimii aivan ihastuttavasti yhteen runojen meiningin kanssa. Värikäs kokonaisuus, sekä kieleltään että kuviltaan.

      Poista

Kiitos kommentista!