perjantai 23. toukokuuta 2014

Rascal ja Sophie: Tinka

Rascal ja Sophie: Tinka, 2013
Teksti: Rascal
Kuvitus: Sophie
Alkuteos: Moun, 1994
Kustantaja: Basam Books
Suomentaja: Hannele Pohjanmies
Sivuja. 35
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta







Vähitellen pitkät, unettomat, pelon täyttämät yöt alkoivat häipyä ja Tinka alkoi nukkua syvää ja lempeää unta. Sitten koitti päivä jolloin Tinka hymyili ensimmäisen kerran. (S. 18.)

Joskus käteen osuu pieniä aarteita. Tinka on juuri sellainen pieni, vaatimattoman näköinen kirja, jonka helposti vain ohittaisi. Onneksi kirja oli nostettu uutuushyllyyn kirjastossa ja onneksi tartuin siihen.

Yhtäkkiä katsottuna kirjan kansi näyttää valjulta, eikä kirjan kuvituskaan näytä kovin houkuttelevalta tällaiselle värikylläisiin suomalaiskuvituksiin tottuneelle lukijalle. Mutta tarkempi tutustuminen palkitsee lukijan: Mikä tarina! Ja mitkä kuvat!  Pieni laatikosta kurkistava kissanpentu on suloinen ja sen elämäntarina on sydäntäsärkevä. Kuvituksen rauhallisuus hivelee sielua.

Kirjan tekijöinä on belgialainen aviopari, Rascal ja Sophie. Sophie on adoptoitu 7-vuotiaana Etelä-Koreasta Belgiaan, ja Tinkan tarina mukailee hänen kokemuksiaan. Kirja on syntynyt sen jälkeen, kun hän vieraili alkuperäisessä kotimaassaan.

Kun Tinka kasvoi suuremmaksi, vanhemmat kertoivat hänelle, miten hän oli eräänä kevätaamuna saapunut heidän luokseen ja miten he olivat ottaneet hänet omaksi lapsekseen ja rakastaneet häntä. (S. 26.)

Kirja henkii lopulta sellaista rauhaa, jonka voi saavuttaa, kun pysähtyy ajattelemaan tärkeitä asioita. Tinka on pieni kissatyttö, joka lähetetään sodan jaloista maailmalle. Tinkan käy hyvin, mutta hän joutuu elämässään miettimään menneisyyttään ja alkuperäänsä. Voisin kuvitella, että kirja auttaisi adoptiolapsia käsittelemään taustaansa, mutta herättelee myötätuntoa kaikissa lukijoissa. Luulenpa, että kirja kasvattaa suvaitsevaisuuteen kaikkia maahanmuuttajia kohtaan, sillä tekee hyvää kurkistaa maailmalle ja huomata, että kaikilla ei ole yhtä turvallista lapsuutta kuin suomalaislapsilla. Kirja opettaa, että rakkaus ja huolenpito voivat kuitenkin korjata paljon.

Teos on taitettu siten, että kuva jää aina aukeaman oikeanpuoleiselle sivulle ja teksti on vasemmalla. Tekstiä
on vähän, mutta kuva puhuu paljon lisää. Kuvitus on näennäisen pelkistettyä ja sävyltään herkkää. Meri, hiekka ja linnut on saatu eläviksi pienin viivoin ja murretuin värein. Kuvissa on aasialaista siroutta ja mangan henkäys.

Meillä kirja piti lukea moneen kertaan, sillä se kosketti kaikkia 6-8-vuotiaita kuuntelijoita. Jo kirjan alku sai lapseni hiljaisiksi. Siinä on kuvia perheestä sotaa käyvässä maassa. Alistuneista hahmoista näkee sodan vaikutusen, vaikka varsinaisia sotakuvia ei olekaan. Tinka-vauva herättää heti kiintymyksen. Pieni haikeus säilyy kirjan loppuun saakka, vaikka tarina onkin lopulta onnellinen.

Olen lukenut aika vähän käännettyjä kuvakirjoja lapsilleni, sillä tuntuu, että kotimainen kuvakirjallisuus on niin laadukasta, että sillä pärjää hyvin. Mutta tielleni on osunut myös näitä pieniä helmiä. Irlantilainen Chris Haughton valloitti sydämeni hupaisilla hahmoillaan ja nyt tämä pienikokoinen belgialaisaarre liikutti syvästi. Kannattaa siis pitää silmänsä auki ja tsuumailla näitä käännöksiäkin, sillä kansainvälinen tuulahdus avaa kummasti ajattelua.


Tinka on arvioitu myös Lastenkirjahyllyssä.

8 kommenttia:

  1. Oih! Vaikuttaa ihanalta kirjalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tinka on juuri niin hyvä ja ihana, että sitä voi suositella kaikille. Se ei silti ole mitenkään alleviivaava, vaan vaatii ajattelua.

      Poista
  2. Kuulostaapa ihanalta - ja ihanasti kirjoitit. Minäkin saattaisin sivuuttaa tämän kirjan, mutta nyt osaan pitää silmäni auki kirjastossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja on pienikokoinen, joten silmät on todella pidettävä auki. Kirjasta ei voi olla pitämättä, sillä niin kauniisti se oli toteutettu.

      Poista
  3. Nyt minulle tuli pakkomielle Tinkaan, sillä siinä yhdistyy niin monta tärkeää, koskettavaa asiaa. Kiitos arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi! Mutta kannattaa lukaista kirja ensin itse, jos lapset ovat kovin pieniä tai herkkiä. Kirja on puhutteleva.

      Poista

Kiitos kommentista!