sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Lukuvinkkejä 10-vuotiaille pojille

Perinteisesti olen Lukuviikolla kirjoittanut poikani lukemisesta, sillä poikien lukuinnon hiipuminen alkaa olla valtakunnallinen ongelma. Miten käy äidinkielenopettaja-lukuintoilija-äidiltä oman pojan kasvattaminen lukijaksi? Ei mitenkään helposti.

Olen bloganut aiheesta tähän mennessä otsikoilla Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan?,  Lukuvinkkejä 8-vuotiaille pojille ja  Lukuvinkkejä 9-vuotiaille pojille. Nyt ollaan siis jo 10-vuotiaita.

Tähän asti olen lahjonut poikani lukemaan: hän on saanut lukemistaan kirjoista peliaikaa. Joku kommentoikin blogiini, että hän ei itse missään nimessä lahjoisi lasta lukemaan, sillä lapselle ei silloin synny omaehtoista intoa lukemisharrastukseen. Jaahas. Tilastojen  mukaan näyttää siltä, että suomalaispojat on jätetty sankoin  joukoin odottamaan oman lukuinnon syttymistä, ja odottelun tulokset näkyvät poikien lukutaidon romahtamisena. Kannattaisiko vanhempien kuitenkin yrittää tehdä jotain?

Jos nyt olen mennyt pilaamaan poikani lukuinnon hänen loppuelämäkseen, niin kannan siitä täyden vastuun. Kuten nyt kannan vastuuni hänen lukutaitonsa kehittymisestä lahjomalla häntä lukemaan.

Sitä paitsi, jos en vaatisi pojalta mitään kehittävää toimintaa, hän pelaisi koko ajan Minecraftia tai katsoisi YouTubesta videoita siitä, kun joku toinen pelaa Minecraftia. Niissä hommissa lukutaito ei kehity pätkän vertaa.

Lahjominen on kannattanut. Sitä ei enää tarvita, vaan poika lukee, koska kirjat ovat niin hyviä. Hän lukee joka ilta ennen nukahtamistaan, hän lukee aina, kun häneltä on viety kännykkä käsistä, hän lukee autossa, vessassa, ruokapöydässä... Eniten hän lukee Aku Ankan taskukirjoja, mutta hän lukee myös muuta. Kannattiko siis lahjoa? Kyllä. Kannattaa myös luottaa siihen, että ajan myötä kirjat ovat niin hyviä, että pojan omakin into syttyy. Siihen asti - lahjo!

Vuosi sitten päätin ruveta ottamaan kuvia pojan lukemista kirjoista, mutta enhän tietysti muistanut kuvata kuin touko-kesäkuun kirjoja. Tuolloin luettiin koulun lukuhaastetta varten aika erilaisia kirjoja, ehkä suurimpina löytöinä David Walliamsin kirjat Gansterimummi ja Poika ja mekko, jotka molemmat tuntuivat herättävän melkoisesti tunteita pojan päässä. Ihan mahtavaa!

Myös Jari Mäkipään Masi Tulppa. Pääsy kielletty -kirja maistui viime vuonna. Timo Parvelan ja
Björn Sortlandin Kepler 62 -sarjaakin poika luki, mutta into hiipui jostakin syystä. Pitänee yrittää uudestaan...

Eoin Colferin Legenda maailman tuhmimmasta pojasta ja Legenda Pottu-Mäkisestä tuli myös luettua. Ne olivat sopivan ohuita, kuulemma. Samoin Timo Parvelan muutama Ella-kirja luettiin samasta syystä. Ohuista kirjoistahan sai nopeasti ansaittua peliaikaa...

Koulun lukudiplomi uudistui tänä keväänä, ja painostin pojan tekemään sen. Siihen sai valita kirjoja eri aihepiireistä, ja poikani luki muun muassa Aapelin Koko kaupungin Vinskin ja Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun. Selvästikään klassikoiden lukeminen ei sujunut niin ketterästi kuin uusien kirjojen tavailu. Sen sijaan lukudiplomiin luettu tietokirja, Raili Mikkasen ja Laura Valojärven Suomen lasten linnakirja kiinnosti poikaa ihan aidosti. Meidän pitäisi kuulemma kesällä lähteä retkeilemään Suomen linnoissa.

Vuoden luetuimpia kirjoja ovat kuitenkin olleet viime vuoden tapaan Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat, joita poika lukee uudestaan ja uudestaan. Ne on hankittu omaan hyllyyn ihan kaikki, ja seuraavaa suomennosta odotellaan kieli pitkällä. Myös perheen tyttäret lukevat näitä kirjoja edestakaisin, joten hankinta on joka euron arvoinen.

Toinen jatkuvasti kesken oleva kirjasarja on Harry Potter -sarja, josta poika on lukenut kolmea ensimmäistä osaa vuorotellen ja yhä uudestaan. Jim Kayn kuvittamat painokset ovat hänen suosikkejaan, vaikka kuvittamattomatkin painokset hän on lukenut. Juuri viime viikolla kuulin hänen huokaavan Kayn kuvittaman kirjan äärellä, miten hieno eräskin kuva oli. Harry Pottereita ovat myös perheen tyttäret lukeneet siihen tahtiin, että kuvittamattomista painoksista irtoilevat jo kannet. Myös tämän kirjasarjan hankkiminen omaan hyllyyn on ollut joka euron arvoista.

Edelleen siis pojan kirjoissa pitäisi olla kuvia, ja parasta olisi, jos kirjat olisivat myös hauskoja. Mikäs siinä. Kirjastosta löytyy, kun vähän malttaa etsiä.

Seuraava suunnitelmani on palata lahjonnan pariin, ja luvata jotain tosi kivaa, jos poika malttaa lukea pari kuvittamatonta kirjaa, nimittäin Jack Chengin Kosmoksessa tavataan -kirjan, jonka olen itse hyväksi todennut, ja Jacob Wegeliuksen Merten gorilla -kirjan, joka vaikuttaa kunnon seikkailuromaanilta.

Näillä mennään.

8 kommenttia:

  1. Vanhimman tyttäreni poika on nyt 7 vuotta. Tilasin hänelle Aku Ankan, jota hän innokkaasti katselee/pyrkii lukemaan. Lukutaito karttuu koko ajan, vielä ei pysty kirjoja lukemaan. Mutta jo vuoden päästä on kiva päästä vaikuttamaan kirjavalintoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aku Ankka on ihan paras sijoitus poikien lukutaitoon (miksei tyttöjenkin). Mutta kyllä kannattaa panostaa myös omiin kirjoihin. Ainakin meillä poika lukee kirjojaan uudestaan ja uudestaan.

      Poista
  2. Hyvä postaus! Meillä on ollut sama metodi käytössä 10-vuotiaan kohdalla: mitä kauemmin hän lukee, sitä pitempään saa myös pelata. Joskus tunnen jotain epämääräistä omatunnon kolkutusta tästä lahjomisesta, mutta ajattelen että mikä tahansa keino saada lapsi lukemaan on hyvästä. Lukemisesta tulee rutiinia ja toivon, että lukeminen tällä tavalla kasvaa osaksi arkea.

    Kuvissasi näkyvät Walliamsin kirjat ja Neropatit ovat täälläkin suosiossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä tunne huonoa omaatuntoa, Katja, en minäkään. Kyllä meilä ainakin saa ihan tarpeeksi kuunnella pelikoneiden ääniä, joten aivan hyvin voi käännellä lahjottuna sivuja välillä.

      Lukutaito on arvokas omaisuus. Poikkeuksetta ne oppilaat, joilla on hyvä lukutaito, menestyvät koulussa, joten kyllä kannattaa käyttää kaikkia keksimiään keinoja lukutaidon edistämiseksi.

      Poista
  3. Meilläkin lahjonta toimi. Aika pian lukeminen alkoi maittaa muutenkin. Nykyään meilläkin luetaan lukemisen ja tarinoiden itsensä vuoksi. Pieni motivointi ei minustakaan ole pahitteeksi lukuinnostuksen herättelemisessä. :) P.S. Monta samaa lukusuosikkia täälläkin (mm. Masi Tulppa ja Neropatit). Pitääkin hommata kuvalliset Potterit luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen noita Kayn kuvittamia Pottereita. Kuvat ovat hienoja! Pottereissahan on paitsi jännitystä myös huumoria, joka vetoaa poikiin(kin).

      Lukutaidon eteen pitää kyllä nähdä vaivaa, taito ei synny itsestään. Jossain vaiheessa tarinat vievät mennessään.

      Poista
  4. Kiitos monista hyvistä kirjavinkeistä! Meillä 9-vuotias poika on nyt innostunut Kepler 62 -sarjasta ja Suomen lasten linnakirja on meidänkin lasten suosikki. Jack Chengin Kosmoksessa tavataan -teoksen lisään samantien omalle lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsin blogisi omassa blogissani. Kiitos inspiraatiosta! https://lapsenmaailma.fi/blogit/kiikkuva-kirjapylly/lukeva-poika-on-kansallisaarre/

      Poista

Kiitos kommentista!