Sanna Pelliccioni: Onni-pojan seikkailut

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan seikkailut, 2015 (sisältää kirjat Onni-pojan puuhakas päivä, 2007; Onni-pojan mahtava matka, 2008; Onni-pojan kierrätyskirja, 2008)
Kuvittaja: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Minerva
Kansi: Sanna Pelliccioni
Sivuja: 81
Mistä sain kirjan: oma ostos




Saanen esitellä tämän kevään riemastuttavimman tuttavuuden: tässä on Onni! Onni on päähenkilö Sanna Pelliccionin Onni-poika -kirjoissa. Tänä vuonna ilmestynyt Onni-pojan seikkailut sisältää Onnista kertovien kirjojen kolme ensimmäistä osaa.

Meidän perheen kaksivuotias kuopus on saanut Onnista ihastuttavan kaverin. Onni-pojan seikkailut luetaan päivittäin vähintään kerran kannesta kanteen. Oikeastaan poju lukee sitä ulkoa itsekseenkin.

Kirjan ensimmäisessä osassa, Onni-pojan puuhakas päivä, seurataan hetki hetkeltä alle yksivuotiaan pojan päivää. Sanasto on tuttua: on isä ja äiti, pukeminen, syöminen, leikkiminen, kylpeminen, itkeminen ja nukkuminen. Näistä muodostuu tuttu ja turvallinen päivä. Virkkeet ovat lyhyitä ja selkeitä: Onnista on mukavaa katsella kirjoja. Onni-poika leikkii.

Toisessa osassa Onni-poika pääsee matkalle. Hän on kirjassa noin kaksivuotias taapero. Onnin kasvaessa tekstiä tulee lisää, sanasto monipuolistuu ja virkemuodot vaihtelevat: Kaikki odottavat lentokonetta. Miksi se ei jo tule? Onni ei jaksa odottaa.

Lopulta kolmannessa osassa eli Onni-pojan kierrätyskirjassa ollaan jo mukana ekologisen elämän touhuissa ja tekstissä kerrotaan kirpputorista ja rakennetaan pahvilaatikosta laiva: Kyllä Onni tietää: likaiset astiat kuuluvat tiskipöydälle, banaaninkuori biojätelaatikkoon ja viilipurkki sekajätelaatikkoon.  Onni on tässä osassa noin kolmevuotias.


Kirjasarjan idea on siis kasvaa lapsen mukana, ja niin se todella tekeekin. Onnin elämänpiiri laajenee ja sanasto karttuu mukavasti joka osan myötä.

Kirjan kuvitus hivelee silmää ja ihastuttaa kaksivuotiasta. Kuvat ovat värikkäitä, mutta värit eivät hypi silmille. Kuvissa kaikki hymyilevät (paitsi kun itkettää, niin itkettää), eli tunnelma on iloinen ja arki on turvallista. Tikkukirjaimilla kirjoitettu teksti sopii kuvien piirrosjälkeen saumattomasti. Lisäksi kuvissa on pieniä yksityiskohtia, joista saa mukavasti lisää jutunjuurta lapsen kanssa: verhoista voi laskea leppäkerttuja, lattialta voi nimetä leluja, unesta voi kerrata tarinan tapahtumat.


Kirjan tyyli on mukavan retro. Tapahtumat ovat realistisia, tavallisen nykyperheen arkea 2000-luvulle päivitettynä. Mieleen tulevat 1970-luvulta Gunilla Wolfen Sanna- ja Teemu-kirjat ja 1990-luvulta Kristiina Louhen iki-ihanat Tomppa-kirjat.

Minulta tämä Onni-sarja on mennyt jostain syystä ohi, vaikka olisin voinut seurata sarjan kehittymistä edellisen pojan (synt. 2007) kanssa alusta alkaen. Nyt löysin ilokseni Onni-pojan seikkailusarjan kuopukselle. Kirjoja on lainattu kirjastosta lisää, ja luulenpa, että tonttu kääräisee kuopuksen pakettiin seuraavan Onni-pojan elämästä kertovan kirjan.



Onni-pojan seikkailut on luettu myös blogissa Sininen keskitie ja Onni-pojan kierrätyskirja on luettu blogissa Järjellä ja tunteella ja Kirjavinkit.