Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut (osat 1 ja 2)

Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut, osa 1 ja 2, WSOY:n äänikirja, 1988
Alkuteos: The Adventures of Sherlock Holmes, 1892
Suomentaja: O. E. Juurikorpi, uudistettu suomennos
Lukija: Lars Svedberg
Pakkauksen suunittelu: Kai Toivonen
Kesto: yhteensä noin 5 tuntia
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta




Vielä ehtii hankkia pääsiäisloman automatkoille äänikirjoja kuunneltavaksi. Suosittelen lämpimästi Sherlock Holmesin seikkailuja leppoisaksi viihdykkeeksi. Näitä tarinoita voi kuunnella koko perhe, koska niissä ei ole liiemmälti seksiä eikä väkivaltaa. Tosin yhdessä tarinassa käydään paheellisessa oopium-luolassa, mutta senkin asiakkaat kuvataan niin vastenmielisinä haamuina, että lapsetkin ymmärtävät, että paikka on kammottava ja huumeet pahasta.

Sir Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes ei esittelyä kaipaa. Kukapa ei tuntisi Baker Street 221 B:n asukasta, kaikkien salapoliisihahmojen isää ja ylivoimaista neroa, joka ratkaisee rikoksen kuin rikoksen aukottomalla päättelykyvyllään! Hahmo on aina ajankohtainen, sillä Holmesin seikkailuista otetaan jatkuvasti uusia painoksia ja syntyy uusia Sherlock Holmes -tv-sarjoja ja -elokuvia. On välillä vaikea uskoa, että nämä tarinat on kirjoitettu jo 1800-luvun puolella, sen verran nokkelasti ne on kirjoitettu ja sen verran täydellisesti ne viihdyttävät yli sata vuotta myöhemminkin. Oman glamourinsa tarinoihin tuo 1800-luvun lopun Englanti, Lontoon kadut ja arvokkaat herrasmiehet.

Äänikirja Sherlock Holmesin seikkailut (osat 1 ja 2) sisältää neljä Holmes-tarinaa, joista ainakin pari olen nähnyt myös tv-sarjan osina: Kuningas pulassa, Halkihuulinen kerjäläinen, Kirjava nauha ja Kreikkalainen tulkki. Kaikissa on kertojana tohtori Watson, joka välillä kuvaa ystäväänsä Holmesia ylistävin sanoin, välillä puolestaan suomii hänen omahyväisyyttään ja erokkomaista luonnettaan. Vaikka Watson yrittää ottaa oppia Holmesin päättelytaidoista, hän ei pääse lähellekään rikosten ratkaisua. Vain mestari pystyy selvittämään visaiset arvoitukset.

Äänikirjan lukijana on maanmainio Lars Svedberg, joka antaa Watsonille miehekkään ja miellyttävän matalan äänen, jota on helppo kuunnella. Keskusteluihin syntyy myös väriä, joten ihan pelkästä lukemisesta ei tosiaan ole kyse.

Oma suosikkini näistä neljästä tarinasta on Halkihuulinen kerjäläinen, joka on tietysti kekseliäs tarina kaikin puolin. Tarinassa etsitään rakastettua aviomiestä. Kreikkalainen tulkki puolestaan jäi mieleeni jännittävästä kuulustelukohtauksestaan, jonka Svedberg tulkitsee kiihkeästi ja saa kuuntelijankin eläytymään vaaralliseen tilanteeseen. Tarina on myös erikoinen siksi, että lopullista ratkaisua ei tulekaan.

Jokainen seikkailu kestää noin tunnin, ja sopii siksikin automatkoille, joilla kaikkien keskittymiskyky ei ehkä kestä pitempiä tarinoita. Kieli on huolellista kirjakieltä, sellaista perusteellista kerrontaa, jota kuuntelee ilokseen.

Meillä on nyt testattu rikostarinoita kahden äänikirjan verran. Joululomamatkoilla kuunneltiin nimittäin Agatha Christien Herkuleen urotyöt läpi. Välillä kuunnellaan vielä Risto Räppääjiä ja Me Rosvoloitakin, mutta ne on kuunneltu jo niin moneen kertaan, että osamme keskustella joitakin otteita niistä ulkoa tutuilla äänensävyillä ("Hiihtolomalla hiihdetään joka päivä."). On mukava löytää vaihtelua tähänkin autoviihteeseen.


Sherlock Holmesin seikkailuja on kuunnellut myös Sara, jonka blogissa P. S. Rakastan kirjoja on hieno aiheeseen liittyvä kuvasarja Lontoosta. Lisäksi Holmesin seikkailuja painettuina versiona ovat lukeneet ainakin Kirjaneito ja Jokke, jota voi pitää Holmes-asiantuntijana.