keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi, 2014
Kustantaja: CrimeTime
Kansi: Jussi Kaakinen
Sivuja: 261
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta





Olin varma, että jossain varjossa on Rotta. Ei rotta, vaan Rotta. Yksityisen vartiointiliikepalvelun mies. Sana palvelu tarkoittaa sitä, että Rotta hakkaa, potkii, vääntää, rusikoi teleskooppipampulla ja suihkutta pippurisumutetta silmiin. Yleisen edun nimissä. (s. 7.)


Jari Järvelän Tyttö ja pommi on hurja dekkari. Se on niin hyvä, että puistattaa. Monestakin syystä.

Olen aikaisemmin lukenut Järvelältä teoksen Mistä on mustat tytöt tehty. Siinä ihailin kirjailijan paneutumista aiheeseen. Järvelä oli perehtynyt nuohoojan ammattiin, sen historiaan ja nykyisyyteen ja kuvasi nuohoojan työn ja työolosuhteet vaikuttavan elävästi.

Nyt Järvelä on perehtynyt graffititaiteilijoiden elämään. Hän luo henkilöistään melkoisia persoonia, taiteessaan tinkimättömiä hahmoja, joilla on visioita ja sanottavaa. Hän tuntee graffititaiteen historiaa ja suurimpia nimiä, kuvailee töitä ja työskentelytapoja hyvin tarkasti. En ole tiennytkään minkälainen verkosto intertekstuaalisuutta, yhteiskunnallisuutta ja yksityisiä viestejä graffiteihin sisältyy.

On siis kaksi leiriä. On graffitintekijät, joita vastustajat kutsuvat Bakteereiksi. He soluttautuvat kaikkialle, jättävät jälkensä julkisiin seiniin ja aiheuttavat yhteiskunnalle kuluja taiteellaan. Mutta he pysyvät piilossa, toimivat äärettömän varovasti, elävät öisin, tuntevat kaupungin hylätyt rakennukset. On vartiointiliikkeen työntekijät, Rotat, jotka jahtaavat Bakteereja. He yrittävät saada Bakteerit kiinni itseteosta ja saada heidät maksumiehiksi. Hekin elävät öisin Bakteerien kintereillä.

Kirjan kertojina ovat vastapuolien edustajat. Metro on graffititaiteilija, noin parikymppinen tyttö. Jere on vartija, nuori perheenisä. Metro edustaa lainrikkojaa, yhteiskunnan pohjasakkaa, töhrijää, rikollista. Jere edustaa vastuuntuntoista työväkeä, tunnollista keskiluokkaa, lakia ja järjestystä: Raittila sanoi, että Veeärrän kanssa on tehty täksi illaksi erikoisdiili, töissä on kolminkertainen määrä väkeä, ja jokaiselle on tulossa erikoisbonus jos töhrijät saadaan naulittua. Kantasataman ratapihalla on ollut jo kolmatta vuorokautta syöttinä tavaravaunuja, ja luotettavan vihjeen mukaan tänä yönä Bakteerit ilmestyvät paikalle. (S. 14.)

Rakenne on tehokas. Myötätunto on vuoroin kummankin kertojan puolella, kunnes alkaa tapahtua ja lukija ei oikeastaan enää osaa sanoa, mikä on oikein. Välillä mielessäni välähti Matti Yrjänä Joensuun loistava dekkari Harjunpää ja kiusantekijät. Siinäkin verkko kiristyy, kiusaaminen ahdistaa, tekee hulluksi. Järvelän asetelma toimii yhtä huimaavasti. Kuka pelkää? Kuka on uhri? Kenen käsissä on oikeus? Kuka saa kostaa? Järvelä punoo taitavasti niin ahdistavan kuvion, että lukijaa hengästyttää.

Vaikka Tyttö ja pommi on kiihkeä dekkari, täynnä toimintaa, se on myös vahvasti yhteiskunnallinen teos. Kymijokilaakson autioituvat tehdasrakennukset ja kylät kertovat karua tarinaansa nyky-Suomesta. Samaan aikaan tarvitaan yhä enemmän vartiointia turvaamaan jonkun omaisuutta. Tsernobylin ydintuhoalueen kuvaukset muistuttavat siitä, ettei globaalistikaan ole hurraamista. Taiteilijat tuntuvat olevan ainoita, joilla on jotain mielipiteitä tai yritystä vaikuttaa asioihin. Perheellinen keskiluokka on puolestaan valmis tekemään bonustensa eteen mitä vaan, eikä pysty näkemään ympärillään muuta kuin oman, pienen tonttinsa. Arvojen irvokkuus tiivistyy kohtauksessa, jossa Jeren pomo tarjoilee Jerelle äärettömän kallista konjakkia.

Järvelän Mistä on mustat tytöt tehty? -kirjassakin oli päähenkilönä nuori tyttö. Siinäkin oli jännistysromaanin aineksia, vauhtia ja rosoista elämää. Tyttö ja pommi on hiotumpi ja tehokkaampi. Päähenkilö Metro voisi olla myös Salla Simukan Lumikki-trilogian päähenkilön isosisko. Metron ja Lumikin isosiskoksi puolestaan sopisi Stieg Larssonin sankaritar Lisbet Salander. Ilmiselvästi nuorissa naisissa on ytyä.

Mutta ytyä on kyllä Jari Järvelässäkin. Tyttö ja pommi on tapaus. Se nostaa Järvelän suomalaisten dekkaristien kärkeen. Minulle tästä tuli paras kotimainen dekkari vuosiin, eikä ulkomaalaisistakaan tule mieleen montakaan parempaa. Vaikka kirja on vahvasti kotkalainen, se on myös vahvasti kansainvälinen. Veisin tätä jo kiireesti ulkomaille ja tekisin tästä jo kiireesti elokuvaa.


En ole innostuksessani yksin, sillä ainakin blogeissa Kirjakaapin kummitus, Lukukausi, Anun ihmeelliset matkat ja Lainamaailmat on kehuttu kirjaa. Kirsin kirjanurkassa on kirjan aiheesta mielenkiintoinen keskustelu.

Hendenvaara-blogissa on hieno esittely Tyttö ja pommi -kirjan maisemista Kotkassa. Kannattaa käydä kurkkaamassa miljööt ja muraalit. (Mutta ehkä vasta kirjan lukemisen jälkeen, jotta eräs tapahtuma ei paljastuisi.)

Osallistun teoksella Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -haasteeseen.

29 kommenttia:

  1. Tapaus tämä kirja tosiaan on! Postauksestasi palasi elävästi mieleen, miten hienosti kirjassa jännite kasvaa kasvamistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin kirjan lumoissa. Sen ote on tiukka ja maailmankuva monella tapaa hyytävä. Kaunokirjallisestikin hienoa jännityskirjallisuutta.

      Poista
  2. En uskaltanut lukea postaustasi. Aloitan tämän kirjan tänään illalla. Muutaman päivän päästä lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottamaan arvotasi, Omppu! Tämä oli huikea lukukokemus. Sujui aika vauhdikkaasti...

      Poista
    2. Metro, Lumikki, Lisbet - siinäpä vasta naisenergiaa (tosin Lumikkiin en vielä ole tutustunut, mutta häntä on niin paljon kehuttu, että on melkein kuin Lumikin jo tuntisin). Tyttö ja Pommi on hyvä esimerkki siitä, miten dekkari/jännityskertomus tarjoaa oivalliset raamit yhteiskuntakritiikille.

      En ole lukenut tuota Mistä on mustat tytöt tehty?, mutta sen sijaan Romeon ja Julian olen ja se oli myös hieno. Ehkä siinä voisi nähdä yhteyttä myös Metroon ja Rustiin.

      Olen samaa mieltä siitä, että Tyttö ja Pommi on hyvin elokuvamainen. Silti pelottaa, että elokuvatoteutuksesta tulee liian action-tyylinen ja tällä tarkoitan sitä, että siitä jää katsojalle päällimmäiseksi mieleen melu, räiske ja väkivalta. Nehän eivät kirjassa ole mitenkään itsetarkoituksellisia, vaan johtuvat mielestäni vaan siitä, että muita vaihtoehtoja ei jää.

      Tätä kirjaa pitäisi ehdottomasti äkkiä kääntää. Luulen, että aihepiirinsä vuoksi herättäisi paljon kiinnostusta myös ulkomailla.

      Poista
  3. Terve Elina,

    kiitos hienosta arviostasi, se kyllä aurinkoisti syysaamun kerralla. Kirjoitan juuri täällä Kotkassa jatkoa Tytölle ja pommille, kirjaa nimeltä Tyttö ja rotta. Metron tarina kaipaa vielä vähän jatkoa ja elää vahvasti päässäni. Yritys on, että ilmestyisi ensi vuonna. Elokuvasopimus Tytöstä ja pommista on solmittu, Kinotar tuottaa ja Samuli Valkama ohjaa. Ja ulkomailla tunnutaan olevan kirjasta kovasti kiinnostuneita. Jaoin arviosi tuonne FB:n puolelle, jonne olen päätynyt vasta kolmisen viikoa sitten kertomaan kirjoittamisestani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista, Jari! Ja ennen kaikkea: kiitos kirjasta! Olihan upea lukukokemus, ja hyvä, että on jo elokuvasopimus tehty. Mainiota. Toivon kirjallesi menestystä myös maailmalle - sen se on ansainnut!

      Jään odottamaan siis seuraavaa Metro-tarinaa. Et ole ainoa, jonka päähän tytön tarina jäi pyörimään...

      Poista
    2. Onpa loistavaa kuulla tuosta leffasopimuksesta, sillä tarina eli jo lukiessani päässäni elokuvamaisesti, positiivisessa mielessä. Ihan huippukirja, enkä vieläkään jaksa tajuta, miten tämän kirjan sanomaksi voitiin tulkita kannustus vandalismiin. Minua tarina järkytti ja kosketti ihan aidosti. Maailma näyttää edelleen erilaiselta Tytön ja pommin ansiosta.

      Poista
    3. Olen samaa mieltä, Kirsi! Ei kirjassa ole mitään, mikä yllyttäisi vandalismiin, mutta todellakin se yllyttää katsomaan ympäristöään eri silmin. Myös ympäröivää yhteiskuntaa. Lukukokemus oli monella tapaa ravisuttava.

      Poista
  4. Kuulostaa kiinnostavalta. Luin nyt tänä syksynä elämäni ensimmäisen Järvelän romaanin (uutuuden Särkyvää), josta vaikutuin melkoisesti. Monipuolinen kirjailija, jolla näyttää olevan laaja tuotanto. Tyttö ja pommi meni nyt lukemani romaanin, vaikka se lie aika erilainen, ja sinun arviosi jälkeen lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä tämäkin. Olin hyvin vaikuttunut monestakin asiasta tässä kirjassa. Mutta ilman muuta kinnostuin tuosta Särkyvää-kirjastakin, kun luin arviosi. Lisää Järvelää, ehdottomasti!

      Poista
    2. Anteeksi nyt, että tungen kommenttejani joka väliin tänne. Tuo Särkyvää on myös ehdottomasti vielä syksyn luettavieni joukossa.

      Poista
    3. Hyvä, kun innostutaan kirjoista, Kirsi! Eikö se ole vähän kuin tämän homman juju! :)

      Tuli kyllä hirveä hinku lukea lisää Järvelää.

      Poista
  5. Kuuntelin järvelän haastattelun tämän haastattelun tiimoilta ja kiinnostuin jo silloin. Nytpä innostuin vielä lisää! Lukulistalle napsahti :)

    VastaaPoista
  6. Voi tavaton, mitä ajatuskatkoksia.. siis kuuntelin J:n haastattelun tämän kirjan tiimoilta jne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ymmärsin kyllä... :) Kyllä tämä kannattaa lukea.

      Poista
  7. Terve Elina vielä! Haluan jakaa vielä sinun ja blogiasi lukevien kanssa helsinkiläisen Henden toukokuisen blogauksen Tytön ja pommin aidoista tapahtumapaikoista. Graffitintekijä Hende tuli Tytöstä ja pommista innostuneena kiertelemään päiväksi Kotkassa ja teki lopuksi 6-metrisen piissin kirjassa kuolleen Rustin muistoksi. Ohessa linkki Henden eläväiseen blogaukseen (sisältää paljon kuvia Tytön ja pommin fiiliksissä!):
    http://hendenvaara.blogspot.fi/2014/05/kotkan-graffitimaalarit-metro-ja-rust.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, Jari! Linkitän tämän arvion loppuun. Hieno bloggaus!

      Poista
  8. Kyllä tämä oli hieno kirja, varsin päräyttävä. Itse luin tätä näemmä aika samaan aikaan kuin sinä. Perehtyminen graffititaitelijoiden maailmaan on ollut huolellista ja henkilöiden vajoaminen koston kierteeseen, aijai, hienosti kirjoitettu kirja tämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä, Linnea! Tämän jälkeen on taas vaikea tarttua dekkareihin, sillä oli sen verran laadukasta luettavaa. Toivottavasti jatko-osa saadaan pian!

      Poista
  9. Oli kiva lukea arviosi nyt, kun olen myös Tytön ja pommin lukenut ja siitä kovasti pitänyt. Vielä en ole ehtinyt siitä blogata, mutta keksin jo meiltä kotoa kivan taustan kirjalle. Mulla oli kirja hetken tauolla, sillä jouduin palauttamaan ennen matkaani sen kirjastoon ja sain sitten heti haettua uuden varaukseni takaisin, kun palasin. Silti tämä taukokaan ei katkaissut kirjan jännitettä ja vauhtia, mistä yllätyin tosissani. Moni jännäri kun tuntuu tarvitsevan sen pikaluvun. Sain myös sinulta hauskan idean kirjaparista yhtä juttua varten, joten pystyn nostamaan hyvän lukukokemuksen myös lehdessä esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosiaan vetävä dekkari ja pieni pyörremyrsky lukijan mielessä. Edelleenkin tästä tulee selkeitä kuvia mieleen!

      Poista
  10. Elina, minä luin ensin Särkyvää, sitten Mustat tytöt ja nyt tämän. Olipas mielenkiintoista lukea blogisi myötä myös kirjailijan tekstiä. Tykkäsin tästäkin kirjasta. Ihmisen sielunmaisemaan loikkaus eri tilanteissa on taito. Suosittelen kovasti Arturo Perez-Reverten kirjaa Kärsivällinen tarkka-ampuja, siinä pureudutaan mannermaiseen graffitien tekoon ja löisinpä veikkaa, että Järveläkin on sen lukenut. Sorry, että kommenteeraan taas näin myöhään, mutta tykkään lukea ensin itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma lukukokemus ennen arvion lukemista on hyvä periaate. Joskus taas on kiva lukea arvioita, jotta löytäisi hyvää luettavaa.

      Olemme lukeneet nyt samat kolme Järvelän kirjaa. Matka Järvelän tuotantoon on alkanut... Suosikkini on edelleenkin tämä Tyttö ja pommi, mutta sekä Särkyvää että Mustat tytöt olivat oikein hyviä. Veden paino odottaa hyllyssä, joten se lienee seuraava Järvelä.

      Kiitos kirjavinkistä! Kärsivällinen tarkka-ampuja kuulostaa mainiolta!

      Poista
  11. Tuo on totta, kyllä olen myös lukuvinkkejä toki paljonkin saanut, mutta silloin harvemmin kommentoinut. Teitä bloggareita pitää kyllä kiittää kirjallisuuden esille tuomisesta täällä netissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reijo! Aika paljonhan bloggarit kommentoivat toinen toisiaan, ja on aina ilo saada muitakin kommentteja. Kirjallisuuden esillä pitäminen on tärkeää!

      Lukuharrastuksen jakaminen on ollut palkitsevaa ja syventänyt kirjoihin keskittymistä. Kirjoittaminenkin on mukavaa, joten bloggaamisessa yhdistyvät monet hyvät puolet!

      Poista
    2. Joko Elina olet lukenut toisen osan Tyttö ja rotta? Siinä käydään Berliinissäkin ja vauhti ei ainakaan vähene. Erittäin jännittävä.

      Poista
  12. Hei! Haluatko auttaa minua äikän tehtävässä? :D Luin tämän kirjan ja nyt minun pitäisi kerto mitä epäkohtaa ja ongelmaa teos käsittelee. Aivot eivät halua nyt toimia , joten en keksi miten tuohon voisi vastata :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos luottamuksesta! Olen ammatiltani äikän ope, joten neuvoja kyllä piisaisi, mutta luotan myös oppilaiden omaan ajatteluun. Jos olet kirjan lukenut, niin kunhan tarkemmin ajattelet, tästä kirjasta pomppaa montakin ongelmaa esiin.

      Mietipäs, mitkä ryhmät tässä olivat vastakkain ja mitä siitä seurasi! Sieltä niitä epäkohtia ja ongelmia alkaa löytyä.

      Poista

Kiitos kommentista!