Blasim Hassan: Irakin Purkkajeesus, 2013
Alkuteos arabiankielinen, 2013; englanninkielinen laitos: The Iraqi Christ, 2013
Suomentaja: Sampsa Peltonen
Kustantaja: WSOY
Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 192
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta
Hassan Blasimin Irakin Purkkajeesus on ollut lukulistallani jo jonkin aikaa. Blasimhan on tamperelainen kirjailija, ja hän on ollut jonkin verran esillä paikallisessa mediassa. Kirjailija, tuolloin elokuvaohjaaja, lähti Irakista vuonna 2004, kun hän joutui kotimaassaan vaikeuksiin ohjaamiensa elokuvien takia. Jostakin syystä hän on päätynyt meille tänne Tampereelle, ja toivottavasti hän kirjoittaa täällä nytkin ja kirjoittaa pitkään. Jonain päivänä hänet nimittäin viedään täältä maailman kyliin, sillä kyseessä on ilman muuta maailmanluokan tähti, jota Guardian-lehti on tituleerannut kenties tämän hetken parhaaksi arabikirjailijaksi.
Blasim aloitti kirjoittamisen täällä Suomessa ja häneltä on julkaistu aiemmin kirja Vapaudenaukion mielipuoli, joka oli The Independent -lehden käännöskirjapalkintoehdokkaana 2010 ja sai silloin kilpailussa kunniamaininnan. Tällä Irakin Purkkajeesus -kirjalla tuli pääpalkinto tuosta samasta kirjallisuuskilpailusta vuonna 2014, ja täysin ansiosta.
Missä on suomalainen pöhinä tämän kirjan ja kirjailijan ympäriltä? Kirjailija itsekin ihmetteli tätä, kun hän oli esiintymässä Helsinki Lit -tapahtumassa viime keväänä. Irakin Purkkajeesuksen luettuani olen tuplasti ihmeissäni. Kirja on loistava, ja kaiken lisäksi äärettömän ajankohtainen. Sen sijaan, että suomalaiset taivastelisivat, miksi ihmiset jättävät Irakin tai Syyrian, he voisivat lukea tämän kirjan.
Irakin Purkkajeesus sisältää 13 novellia, joissa on puolestaan useita tarinoita. Ensmmäinen novelli, Pukinlaulu, paljastaa kirjan idean. Siinä ihmiset ovat kokoontuneet diktatuurin päätyttyä osallistumaan Muistiradio-nimisen ohjelman tarinankerrontakilpailuun: Minun muistissani kiehui alun kolmattakymmentä tarinaa pitkistä vankilavuosistani Iranissa. Luotin siihen, että ainakin yksi niistä räjäyttäisi kilpailussa pankin. (S. 12.)
Tarinoita alkaa tulla. Mutta Blasim ei kerro tarinoita aivan jalat maassa. Hänen tarinansa saavat alleen Aladdinin taikamaton - ja hyvä niin, sillä realistisesti kerrottuna nämä tarinat olisivat liian ahdistavia. Maaginen realismi siivittää sotaisan arjen ja välillä ei tiedä, mikä tarinasta on totta, mikä tarua. Kaiken kaikkiaan elämä näyttäytyy absurdina, uskomattomana sattumien ja valintojen sarjana, jossa ihmishenki ei paljon paina, vaikka siinä on kaikki. Novelleissa kani munii ja tavataan maailman nuorin murhaaja. Veitset katoavat ja kalastetaan suomalaisella järvellä. Kirjailijan on myös vastattava kysymykseen, miksi kirjailija ei kirjoita kunnon romaania? Välillä hypätään kuolemanjälkeiseen maailmaan, kun kertoja kertoo: Minä sain surmani omien tulituksessa. Olimme partioimassa Yhdysvaltain joukkojen kanssa, kun kylän talosta avattiin tuli. Amerikkalaiset luulivat meidän irakilaisten tulittaneen heitä ja vastasivat ampumalla hysteerisesti. Minä sain kolme kutia päähäni. (S.3.)
Irakin Purkkajeesuksessa näkyy vahva tarinankerronnan perinne. Tuhannen ja yhden yön tarinoitahan nämäkin ovat, vaikka ovatkin enemmän totta kuin haluaisimme uskoa. Suosikkinovellikseni nousi novelli, jonka nimikin viittaa suoraan perinteeseen: Tuhat ja yksi veistä. Siinä ystäväjoukkoa yhdistää taito hävittää veitsiä. Yksi ryhmän jäsen puolestaan saa veitset taas ilmaantumaan, ja onpa ilmestyvien veitsien ympärille perustettu kokonainen veitsikauppa. Uskomattomia taitoja, mutta vielä uskomattomampia ihmiskohtaloita. Blasimin kynästä irtoaa mustaa huumoria ja surrealismia, johon hän verhoaa koskettavat tositapahtumat, silmittömän ja sattumanvaraisen väkivallan ja yksittäisten ihmisten elämät: Miten sovittaa yhteen yksityiselämä ja tietoisuus siitä, että maailma murenee silmien edessä? (S. 70.)
Blasimin tarinoista tuli vahvasti mieleeni kaksi teosta. Toinen on Veijo Meren Manillaköysi, joka on suomalaisen sotakirjallisuuden klassikko. Siinä sota näyttäytyy yhtä absurdina kuin Blasimin novelleissa. Toinen kirjailija, joka tästä Blaismin teoksesta tuli mieleeni, on Sergei Dovlatov, joka saa neuvostoarjen kuvattua samanlaisella hulluudella kuin Blasim kuvaa irakilaista arkea. Irakin Purkkajeesuksessa valtio, jossa käydään vuosikymmenien ajan toinen toistaan järjettömämpiä sotia, tulee liki ja osoittautuu täysin elinkelvottomaksi ympäristöksi. Kirjan luettuani jään odottamaan aikaa, jolloin kaikki Lähi-idän aseet vaihdettaisiin kyniin. Kynien aika olisi nyt, heti.
Kuittaan kirjalla HelMetin Kirjan vuoden 2015 -lukuhaasteen kohdan 37: Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa. En tosin osaa nimetä yhtään maata, jossa Irakin Purkkajeesus olisi vielä virallisesti kielletty, mutta kirja, jossa on novelli nimeltä Sunnalaisten anaali vs. siialaisten anaali, ei varmasti pääse arabimaissa julkisuuteen ilman sensuuria.
Irakin Purkkajeesuss on luettu ainakin näissä kirjablogeissa: Mari A:n kirjablogi, Reader, why did I marry him?, Kirjamuistikirja ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja.
Sivut
- Etusivu
- Kuka ja mitä?
- Lukemisen sietämätön keveys
- Lukupiirien loukussa
- Suosikkeja
- TBR100
- HelMet 2015
- HelMet 2016
- Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjaa -haaste
- Ylen Kirjojen Suomi 2017
- HelMet 2017
- Helmet 2018
- Helmet 2019
- Helmet 2020
- Helmet 2021
- Helmet 2022
- Helmet 2023
- 100 naisten kirjoittamaa kirjaa
- Helmet 2024
Tämä on kyllä hieno teos ja ansaitsisi kosolti huomiota ja kuten sanot kannattaisi tämä lukea juuri nyt, koska selventää omalta osaltaan myös pakolaiskysymystä. Mietiskelin tämän yhteydessä surrealismia. Mikä on sitä ja mikä käsittämätöntä todellisuutta. Iloitsen, että luit tämän ja kirjoitit vielä mainion bloggauksenkin.
VastaaPoistaMielenkiintoinen tuo ajatuksesi siitä, että toiset kulttuurit ovat jo valmiiksi surrealistisia, että surrealismi riippuu ympäröivästä yhteiskunnasta. Irakilainen todellisuus on takuulla jotain muuta kuiin pystymme edes kuvittelemaan. Vuosikymmeniä kestänyt sotatila tekee varmasti arjesta aivan hullua. Ja sitten kun sitä taustaa vasten katsoo tätä meidän rauhallista, hiljaista ja mököttävää ympäristöä, niin tämähän vasta hullulta näyttää.
PoistaKirja on ajankohtainen ja tavattoman hyvä. Jotain aivan erilaista kuin mitä suomalainen kirjallisuus ikinä.
Miten ihmeessä kansainvälisesti noteerattu ja kehuttu kirjailija on jäänyt niin vähälle huomiolle?! Enpä ole minäkään hänestä kuullut ennen. Onneksi nyt olen. Hieno postaus, jonka ansiosta kirja menee lukulistalle! :)
VastaaPoistaNo, sanopa se! Miten tämä voi olla niin pimennossa? Hyvä, jos luet ja hyvä, että kirja saa lukijoita. Tämä oli lukunautinto, oikeastaan aivan riemullista luettavaa ja jotain aivan erilaista kotimaisessa kirjallisuudessa.
PoistaJee Elina, hyvä että nostit teoksen taas esille! On nimittäin pitänyt lukea tämä aina viime keväästä saakka (sen kirjailijan mainion esiintymisen innoittamana).
VastaaPoistaKiitos hienosta jutustasi, tätä en enää aio unohtaa! <3
Tämä on juuri sinun kirjasi, Kaisa Reetta! <3 Riemastuisit ja innostuisit ja ihmettelisit! Itse yritin jo saada kirjailijan esikoisteoksen käsiini, mutta niin vaan oli menossa kirjastosta. Lukijoita tämä kirja ansaitsee.
PoistaLuin molemmat Blasimin kirjat niiden ilmetymisen jälkeen, ja olin ihastuksissani. Ehkä tämä kertoo jotain maastamme, että kansainvälinen huomio tulee ennen kuin huomaamme kirjan/ asian Suomessa. Alkuperäinen kieli kirjassa ei ole tosin suomi, ehkä sekin on syynä. Huomasin Blasimin jossain lehdessä (Hesari?) kertomassa omasta näkökulmstaan, mutta en tosian tiedä, miksi ei ole enempää julkisuutta kirjailijalla.
VastaaPoistaAika vähän kirjailija on ollut julkisuudessa. Oikeastaan hävettävän vähän tämän kirjan laatuun nähden.
PoistaSuhteellisen pianhan suomennokset on kuitenkin saatu, mutta siitä huolimatta ei ole ymmärretty kirjailijan arvoa. Toisaalta mietin, että kirjailija on turvassa täällä Suomessa. Esikoisteos on kuulemma kielletty ainakin Jordaniassa ja kyllä tässä sen verran (vaikkei tosiaankaan itsetaroituksellisesti) on islam-kritiikkiä, seksiä, päihteitä ja väkivaltaa, ettei tätä joka maassa takuulla julkaista. Maailmanluokan arabikirjailija, aivan varmasti, ja tällä hetkellä saa kirjoittaa, kuten haluaa. Eläköön sananvapaus!
Sait Blasimin herättämään uudelleen kiinnostusta. Lainasin hänen novellikokoelmansa (en muista nimeä, eri kuin tämä) keväällä, kun halusin tutustua miehen tuotantoon Helsinki Litiä varten (olin tosin eri päivänä kuin Blasim). En kuitenkaan ehtinyt työkiireiden takia lukea teosta, mutta aion kyllä tarttua siihen uudelleen paremmalka ajalla. Minulle mies oli ihan tuntematon ennen Litiä.
VastaaPoistaVoi, luepa Kaisa! <3 Aamulehdestä olen bongannut miehestä muutaman jutun ja sitten luin siitä Helsinki Lit -kohusta. Nyt ymmärrän kyllä miehen näkökulman. Hänethän on jo kahteen kertaan nostettu maailmankirjallisuuden kärkinimiin, mutta Suomessa ei mitään. Miehen kirjoja ei edes lueta. Kummallista. Ainakin näiden novellien laatu on huikaiseva.
PoistaTämä olisi kyllä hyvinkin ajankohtainen nyt... melkein nolottaa myöntää että vaikka kirja on nimeltään tuttu, en tiennyt kirjailijan asuvan Suomessa!
VastaaPoistaKirjailija asuu vieläpä täällä meidän nurkilla, Pispalassa nääs. Suosittelen, Jane! Luulenpa, että tykkäisit!
PoistaHups, no nyt on ihan pakko :-) Menenpä näillä puheilla varaamaan sen kirjastosta!
PoistaJokohan sait kirjan käsiisi? Jään odottamaan arviotasi... :)
PoistaOnpa mukava kuulla, että Irakin Purkkajeesus puhuttaa vieläkin! Lisää Blasimia saataneen suomeksi jossain vaiheessa tulevaisuudessa... Terveisin suomentaja Sampsa Peltonen.
VastaaPoistaIrakin Purkkajeesus ansaitsisi paljon lisää huomiota, tai olisi ansainnut. En millään haluaisi ajatella, että kirja *vanhenisi" parissa vuodessa. Tämäkin kirja olisi nyt todella ajankohtainen.
PoistaKiitokset loistavasta käännöksestä tähän olisi tietysti pitänyt lisätä. Niin se vaan unohtuu. Hyvä käännös on huomaamaton, mutta huono käännös kyllä tulee huomatuksi. Yritän parantaa tapani. Irakin Purkkajeesus oli oikein sujuvaa luettavaa - kiitos siitä kuuluu myös suomentajalle! Jään odottamaan lisää suomennoksia!
Tämä on vahva kirja. Olen lukenut, mutta tuntui vaikealta blogata. Sinä onnistuit hienosti. Kirjoituksesi palautti kirjan hyvin mieleeni.
VastaaPoistaKuuntelin Blasimia jossakin jo ennen HelsinkiLitiä, olisiko ollut viime vuoden kirjamessuilla. Tällaisia ihmisiä me voimme saada pakolaisten mukana...
Blasim on sanonut, että nauttii maastapaon ja kaiken rauhattomuuden jälkeen Pispalan rauhasta. Jospa hän jää.
Sinulle on haaste minun blogissani. Käypä kurkkaamassa! <3
Kiitos kannustuksesta, Marjatta! ❤ Käynpä kurkkimassa haasteesi, kiitos siitäkin!
PoistaBlasim on aarre, jonka pelkään kyllä katoavan maailmalle nykyisestä ilmapiiristä. Pispala voi käydä liian pieneksi, vaikka onkin maailman parhaita ja kauneimpia paikkoja, Lauri Viidankin kotiseutua. :)