keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Taru Anttonen ja Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille

Taru Anttonen ja Milla Karppinen (toim.): Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille), 2018
Kuvitus: 41 eri kuvittajaa (kaikki naisia)
Kustantaja: Into
Kansi: Mira Mallius ja Emmi Kyytsönen
Sivuja: 248
Mistä sain kirjan: joulupukki toi tyttärille



Taru Anttosen ja Milla Kauppisen toimittama Sankaritarinoita tytöille on voimakirja. Se on kannesta kanteen naisten tekemä kirja, ja tekijöitä on paljon. Sillä on 24 kirjoittajaa, jotka ovat kirjoittaneet tarinoita yhteensä 60 sankarillisesta naisesta. Lisäksi sen tekijöinä on 41 eri kuvittajaa, jotka ovat tehneet muotokuvat näistä sankarinaisista. Kirjaan liittyy siis tavalla tai toisella 125 naista! Siksi se sopii blogijulkaisuun juuri naistenviikolla, jolloin kirjabloggaajat esittelevät naisten kirjoittamia kirjoja. 

Sankaritarinoita tytöille on merkittävä kirja, koska se on täynnä onnistumisia ja hyviä tekoja sekä rajojen rikkomista. Se tuo lukijalle niin hyvän mielen, että tekee mieli ponkaista hyppimään kaikkien niiden naisten puolesta, joita siinä kuvataan. 

Kirjan silmiinpistävin piirre on ilo. Kuvitus on värikästä, teksteissä on väriä ja sankarinaisista kootuissa tietopaketeissa on värikäs tausta. Kokonaisuus miellyttää silmää ja herättää lukemisen innon ja ilon.

Henna Ryynäsen maalaama muotokuva Maija Mattilasta (s. 142). 
 
Sankaritarinoita tytöille oli Finlandia Junior -palkintoehdokkaana vuonna 2018 ja voitti tuolloin Yleisö-Finlandian, vaikkei palkinnon voittajaksi yltänytkään. Kirja on suunnattu lapsille ja nuorille, mutta sanoisin, että se sopii luettavaksi myös aikuisille, sillä niin paljon uutta tietoa siinä on. Suosittelisinkin kirjaa kaikille 7-100-vuotiaille, joko ääneen luettavaksi tai ihan vain omaksi iloksi, tarina kerrallaan tai ahmimalla. 

Kirja on helppolukuinen. Liika nippelitieto on karsittu pois ja elämäkerrat on pyritty laatimaan tarinallisiksi. Esiin nostetaan sekä vaikeuksia että voittoja ja saavutuksia, ja naisten elämiin on helppo samaistua. Tarinoita voi lukea tarinoina, mutta kirjaa voi käyttää myös tietokirjana.

Keitä nämä sankarinaiset sitten ovat? He ovat suurimmalta osin tuttuja tapauksia, esimerkiksi Tarja Halonen, Tove Jansson, Emmi Rukajärvi, Helene Scherfbek, Minna Canth ja Alma. He ovat siis tunnettuja poliitikkoja, urheilijoita, taiteilijoita tai oman alansa asiantuntijoita. He ovat eläneet jo 1800-luvulla tai 1900-luvulla tai 2000-luvulla - siis ajallisesti Suomen historian eri vaiheissa. He ovat nuoria, keski-ikäisiä, vanhoja tai jo edesmenneitä. Heitä yhdistää se, että he ovat rohkeita oman tiensä kulkijoita. 

Mukaan on mahtunut myös paljon sellaisia sankarinaisia, jotka eivät ole julkisuudessa kovin tunnettuja. Tällaisia ovat esimerkiksi ratamoottoripyöräilijä Ulla Kulju, ihmisoikeuspuolustaja Liisa Kauppinen, aktivisti Maryan Abdulkarim, maanmittausinsinööri Sirkka Liakka ja kliinisen mikrobiologian tutkija Pirjo Mäkelä. 

Anna Emilia Laitisen maalaama muotokuva Àsllat-Mihku Ilmára Mika Petrasta (s. 47). 


Sankarinaiset on aakkostettu etunimiensä mukaan: Alma löytyy A:sta, Tarja löytyy T:stä. Tämä on virkistävää ja hieno oivallus kirjan tekijöiltä. Naisten sukunimet kun ovat miesten nimiä: joko isän tai aviomiehen nimiä, mutta naisen etunimi on naisen oma, vain hänelle annettu nimi. 

Kirjoittajien taidosta kertoo se, että jokainen tarina on kerrottu selkeästi, vaikka kertomustyyli saattaa vaihdella. Jo tarinoiden alut ovat koukuttavia: Kauhajoen pitäjässä oli kerran eräs maatila, ja maatilalla eli tyttö nimeltä Agnes (s. 15, kirj. Essi Rötkönen); Kerran, vuosia sitten, käytiin Suomessa sotaa (s. 19, kirj. Jenni Lindvall); Aurora oli mielissään. Hänestä tulisi hovineiti! (S. 51, kirj. Jenni Utriainen).  

Koska kirjan nimi viittaa sankareihin, on hyvä myös miettiä, kuka on sankari. Yleensähän sankarit ovat miespuolisia ja yltävät näyttäviin urotekoihin. Mutta on olemassa muunkinlaista sankaruutta. Tähtitieteilijä Liisa Oterman tarinan lopussa pohditaan asiaa näin: Kuka on sankari? Usein hän on se, joka uskaltaa avata suunsa, ottaa tilan haltuun ja vaatia muutosta. Mutta joskus hän on kuin Liisi: hiljainen ja huomiota kaihtava, joka tekee sitä, mikä kiinnostaa ja missä on hyvä. (S. 128, kirj. Laura Gage.) 

Kokonaisuutena kirja on ilahduttava ja innostava. Sankarinaisilta kootut viisaudet ovat kannustavia: Ei koskaan saa sanoa, minä en osaa, vaan vaikeimmissakin tilanteissa pitää sanoa minä yritän (Miina Sillanpää); Unelmat antavat siivet. Kaikki on mahdollista, kun pitää mielessä oman tavoitteen (Susanna Mälkki); Jokaisessa meissä on jotain kehuttavaa, aina (Saara Särmä). Jos kirja pystyy rohkaisemaan ihmisiä tekemään juuri sitä, mikä heitä kiinnostaa ja kehittämään taitojaan sillä alalla, kirja on sankarikirja, ehdottomasti. 



Sankaritarinoita tytöille on luettu myös näissä blogeissa: Lukuisa, Sivuhenkilö ja Kirsin kirjanurkka

Naistenviikon lukuhaastetta emännöi Tuijata.Kulttuuripohdintoja -blogi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentista!