sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tove Jansson: Vaarallinen matka



Tove Jansson: Vaarallinen matka, 1977
Alkuteos: Den farliga resan
Suomentaja: Panu Pekkanen
Kustantaja: WSOY, 2011
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Tove Janssonin Vaarallinen matka on hänen viimeiseksi jäänyt kuvakirjansa, ja samalla viimeinen muumikirja ylipäätään. Tove Jansson -juhlavuoden kunniaksi olen päättänyt lukea Janssonin kirjoja mahdollisimman paljon tänä vuonna, ja kuvakirjoistahan on mukava aloittaa. Luin luku-urakkani pohjaksi viime vuoden puolella Tuula Karjalaisen kirjoittaman hienon elämäkerran Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta, jonka avulla tuntuu mukavalta tutkia muumihahmoja ja tutustua muuhunkin Janssonin tuotantoon.

Tarkoitukseni on lukea muumikirjat ääneen ja samalla kokea muumien kirjallinen maailma yhdessä lasteni kanssa. (Kerroin jo aiemmin, että lapsena vierastin muumikirjoja niiden synkkyyden takia, mutta ehkä olen vain aloittanut liian vaikeista muumikirjoista.) Muumithan ovat lapsilleni paljon tutumpia kuin minulle, sillä he ovat katsoneet japanilaista tuotantoa olevan Muumi-tv-sarjan jokaisen jakson, mutta minä olen nähnyt siitäkin vain osia.

Ensimmäinen tunne Vaarallinen matka -kirjan äärellä oli valoisan odottava. Päähenkilönä on Sanna-tyttö, joka alussa istuu nurmella kissansa kanssa ja kaipaa muutosta tylsyyteen. Hän laskee silmälasinsa nurmikolle ja kas kummaa, ne muuttuvatkin aivan uusiksi silmälaseiksi ja kun hän asettaa ne päähänsä, kissa alkaa muuttua ja maailma näyttää toiselta. Seikkailu alkaa - oikeastaan vaarallinen matka alkaa. Vaikka matka on pelottava, Sanna haluaa tehdä sen. Kirjan alku muistuttaa kovasti Liisan seikkailuja Ihmemaassa, jonka alussa Liisa syöksyy kaninkolon kautta uuteen maailmaan. Ettei vain Sannakin nukahda kesäpäivänä nurmikolle!

Kirja on kerrottu runomuodossa. Varsinainen tarina vie pelottavasta maisemasta toiseen, on luonnonmullistuksia jos jonkinalaisia - maanjäristys, tulivuoren purkaus ja lumimysrsky. Uhkaava tunnelma välittyy joka aukeamalla. Sannan kohtaamat ystävätkin ovat eriskummallinen seurue: Hemuli, Surku-koira ja Tiuhti ja Viuhti sekä myöhemmin Nipsu, jonka häntään ja hahmoon liittyy kirjan huumori.

Kerronta hyppelee mielestäni melko irrallisena tilanteesta toiseen ja keskittyy lähinnä tunnelmiin. Mutta mikäs siinä. Tärkeintä ovatkin kirjan kuvat! Ne ovat yksinkertaisesti upeita. Tuula Karjalainen kertoo niistä Tove Jansson -elämäkerrassa näin: Kirja on kokonaisilmeeltään hyvin erilainen kuin aiemmat kaksi kuvakirjaa. Päinvastoin kuin edelliset kuvakirjat se on enemmän maalarin kuin piirtäjän ja kirjailijan tekemä. Värit dominoivat ja viiva on väistynyt. Kirjallinen tekstikään ei ole enää niin tärkeä. Tove suorastaan iloittelee maalaamalla, antaa värien liukua toisiinsa ja synnyttää uusia sävyjä. (S. 254 - 55.)


Vaarallisen matkan kuumailmapallokuvista, joita on parilla viimeisllä aukeamalla, tulee mieleeni eräs kuvakirja, jossa seikkaillaan koko kirjan ajan kuumailmapallolla. Se on ruotsalaisen Sven Nordqvistin (Viirun ja Pesosen kirjailija ja kuvittaja sekä Mimmi Lehmän kuvittaja) kirja Siskoni on toista maata. Nordqvistin kirja toimii aivan samoin kuin Vaarallinen matka, matkallahan ollaan siinäkin. Tarina jää toisarvoiseksi, ja se lähinnä hypähtää tilanteesta ja tunnelmasta toiseen. Tärkeimmäksi nousevat  kuvat, jotka Nordqvistillä ovat täynnä riemastuttavia yksityiskohtia, pieniä piperryksiä, joita on mukava havainnoida kuvista. Aivan varmasti kuvataiteilija Nordqvist on kuvataiteilija Janssonin kirjat lukenut, ehkäpä poiminut kuumailmapallon juuri Vaarallisesta matkasta. Jonkinlaista kuvakirjallisuuden intertekstuaalisuutta tässä voisi olla.

Olen lukenut Vaarallisen matkan nyt kolme kertaa ääneen. Runomuotoon tulee selvä poljento, joka lieventää kirjan synkkyyttä. Huumoriakin tarinassa on mukana. Ja kun tämä vaarallinen matka on saavuttanut päämääränsä, ollaan niin kauniissa paikassa, että sydän iloitsee.

Lasten kanssa on hienoa tutkia Tove Janssonin kuvitusta. Kuvat ovat todellakin kuin taideteoksia. Ne ovat unenomaisia ja kiehtovia. Jokaista kuvaa pitää pysähtyä aistimaan kaikin tavoin. Ja kyllä niistä saatiin myös keskustelua aikaan. Tosin kaikkien meidän lukijoiden suosikiksi valikoitui kuitenkin kirjan toiseksi viimeinen kuva, se aurinkoisin ja ihanin. Siinä on jotain niin kaunista ja suloista, että kirjasta jää aivan hirvittävän aurinkoinen mieli, vaikka matka olikin jännittävä ja vaarallinen. Tuula Karjalainen tulkitsee kuvan merkityksen näin: Vain Muumilaakson kuvaus on ennallaan. Sen asukkaat ovat löytäneet toisensa ja ovat onnellisia aurinkoa ja kukkia täynnä olevassa laaksossaan. Tällä kuvalla Tove hyvästeli kaikki muumikirjojensa lukijat. (S. 255)



Näistä tunnelmista on kai hyvä palata alkuun, eli siihen aivan ensimmäiseen muumikirjaan, Muumit ja suuri tuhotulva, jota jo luemme hyvää kyytiä.  Vaarallisen matkan on lukenut ainakin Maija Kirjojen keskellä. Osallistun kirjalla sekä Facebookin Tove Jansson -juhlavuosi 2014 -haasteeseen että Opuscolon Vuosi Toven matkassa -haasteeseen.



11 kommenttia:

  1. Voi muumit sentään kuinka ihana postaus! <3 Olet muuten onnistunut nappaamaan mitä kauneimpia otoksia kirjasta. Ja muuten hauskaa nähdä, että muutkin vähän tärvelevät kirjaston kirjoja lumihangessa. Itse tunsin eilen melkoisen piston sydämessäni kuvatessani kirjastosta lainattua Taivaslaulua lumessa ;)

    Mielenkiintoista kuulla, ettet sinäkään oikein auennut pienenä muumeille. Minulla on nimittäin hyvin samanlaisia kokemuksia. Olen lukenut Muumipeikon ja pyrstötähden melko nuorena ja se oli jotenkin minusta todella kuiva, mutta samalla ehkä vähän ahdistava. (Joo, se tarinahan on aika hurja, mutta vielä hurjempi visuaalistettuna: joskus paljon nuorempana nimittäin katsoin kaverini luona siitä tehdyn filmatisoinnin. Oli ilta ja pimeään, ja kaverin äiti joutui saattamaan sen jälkeen minut kotiin, aivan viereiseen rivitaloon sen muutaman sadan metrin matkan, koska minua pelotti niin paljon, että komeetta tippuu niskaan.)

    Vasta puolitoista vuotta sitten, kun jouduin – tai sain lukea jälleen Muumipeikon ja pyrstötähden lasten- ja nuortenkirjallisuuden tenttiä varten, rakastuin muumeihin kirjoina. Sen jälkeen olen lukenut aika monta kirjaa, lähes kaikki romaanit, mutta tuo Muumit ja suuri tuhotulva on ainakin vielä lukematta. Se saakoon ainakin olla osa panostustani tähän juhlavuoteen!

    Luin itse Svenska dagenin kunniaksi ensimmäistä kertaa tällaisen kuvakirjan, Hur gick det sen? (Kuinkas sitten kävikään?) ja tykkäsin todella paljon. Ne riimittelyt olivat ihania! Kenties juhlavuoden kunniaksi voisi lukea enemmän näitä kuvakirjoja, etenkin kun ovat niin lyhyitä ja käden käänteessä luettuja.

    Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mitä kotiyleisönne tykkää muista muumeista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna! Olen aika innoissani tästä juhlavuodesta, sillä muumikirjojen maailma toivottavasti avautuu nyt eri tavalla kuin lapsena. Olen luullut, että olen ainut suomalainen, joka ei ole jo lapsena rakastanut muumeja. Oikeasti vasta tv-sarja tutustutti minut tarinoihin.

      Heitin muitta mutkitta kirjan hangelle ja näppäsin nopeasti kuvan. Onneksi kirjaston kirjat on muovitettu... Näin talvella valo ei riitä sisäkuviin, ja ulkona Janssonin värit pääsivät vähän edes esiin.

      Suuri tuhotulva oli nopealukuinen. Kuvat ovat siinäkin tärkeitä. Lue se ihmeessä!

      Poista
  2. Ihanan paneutunut postaus mainiosta kirjasta! :)
    Meillä lapset eivät ole innostuneet muumeista, mutta luulen heidän lähinnä kyllästyneen siihen tv-sarjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maija! :) Kannatti lukea elämäkerta tähän pohjaksi, niin saa syvennettyä lukukokemustaan.

      Meillä vielä muumit kelpaavat. Onneksi. Ajattelin kokeilla niitä sarjakuviakin lapsille..

      Poista
  3. Mekin luimme tämän kirjan kahden muun muumin kera ihan vasta. Minä tykkäsin kovasti. Ja ne kuvat, ah ne kuvat. Ehkä tässä oli jotain aikuismaisen koskettavaakin, että pohdin silloin bloggaisinko aikusikirjapuolella, mutta se jäi sitten tekemättä. Tosin näitä ihania kuvakirjoja kyllä tulee luettua useampaan kertaan ja ovat oman kirjahyllyn aarteita.
    Minulla on myös tuo suuri tuhotulva omana, luin sen joku vuosi sitten vasta ensimmäistä kertaa. Kiva kuulla mitä tykkäät ja varsinkin lapsesi. Muistelen sen hieman tämän Vaarallisen matkan oloiseksi, synkkäsävyisemmäksi, mutta saatan muistaa väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaarallinen matka lumosi kuvillaan. Tarina jäi vähän toisarvoiseksi. Kuvataiteilija-Jansson on nyt vakuuttanut minut. Kirjailija-Janssoniin tutustuminen jatkuu... Suuri tuhotulva on hyvin samantapainen kuin Vaarallinen matka. Yritän blogata sen pian.

      Poista
  4. Tuloillaan minullakin - palaan vasta, kun olen saanut omat ajatukseni kirjasta asettumaan. Kuljemme näemmä Nipsujen polkuja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottamaan postaustasi. Tykästyin tähän kirjaan kovasti. Ja miten paljon samaa onkaan tässä viimeisessä muumikirjassa kuin ensimmäisessäkin!

      Poista
  5. Ihana postaus ja aivan ihanat kuvat! <3 Olen käynyt katsomassa niitä monta kertaa, mutta nyt vasta ehdin kommentoida. :)

    Mahtavaa, että sinäkin olet löytänyt Janssonin ihanan maailman. <3 En minäkään ole kaikkia muumikirjoja lapsena lukenut, mutta tänä vuonna on hyvä syy lukea nekin, jotka ovat lapsena jääneet lukematta. Tästä tulee hieno Tove-vuosi!

    Tuo, mitä sanot kirjan kerronnasta - "kerronta hyppelee mielestäni melko irrallisena tilanteesta toiseen ja keskittyy lähinnä tunnelmiin" - tuntuu olevan tyypillistä myös monille Toven aikuisten kirjoille, heti tulevat mieleen ainakin Kesäkirja ja Reilua peliä, joissa sellainen yhtenäinen punainen lanka ja juoni puuttuvat, keskitytään pieniin episodeihin ja tunnelmiin. Se on omalla tavallaan aika viehättävää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvista voi kiittää Tove Janssonia! Ne ovat erityisen hienoja tässä kirjassa. Kuin olisi taidenäyttelyssä vieraillut.

      Minäkin olen innoissani juhlavuodesta. On hienoa, kun on paljon hyviä kirjoja tiedossa.

      Ilmeisesti Janssonin tyyli on tunnelmasta toiseen hyppivä. Ehkä se on sitä kuvataiteilijan maailmankuvaa, joka ottaa hetkestä kiinni.

      Poista
  6. Hieno postaus :)
    Tämä kirja on upea ja postaukseni jälkeen se lähtee 5v. Siirille lahjaksi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!