sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Paljon kysymyksiä ja muutama vastauskin

Syksyn mittaan kirjablogeissa on kiertänyt kaunis tunnustus, jonka sain jo kolmesta blogista, ennen kuin ehdin tarttua toimeen. Halusin vastata tunnustukseen liittyviin haastekysymyksiin rauhassa, ajatuksen kanssa, mutta hektinen syksy ei tunne armoa, joten vastaaminen on viipynyt.

Tunnustus sisältää siis haasteen, joka muuttuu matkan varrella. Jokainen haasteen saanut vastaa haastajan kysymyksiin ja lähettää haasteen eteenpäin itse keksimillään kysymyksillä.



Tunnustushaasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Ensimmäisenä sain haasteen Marjatalta, ja hän oli laatinut lauseiden alkuja, jotka tässä täydennän kirjallisessa hengessä:  

1. Minusta kirja saa olla mieluusti ulkonäöltään kaunis. 

2. Olen oppinut kirjoista, että en tiedä elämästä mitään.

3. Mielipaikkani lukiessa on sänky.

4. Kirjahyllyssäni on ahdasta.

5. Toivon, että ihmiset lukisivat enemmän.

6. Koulussa minä keskustelen kirjoista.

7. Ikävöin aikoja, jolloin jaksoin lukea pienille lapsilleni määrättömästi satuja. 

8. Syksyllä iskee kirjaähky.

9. Olen pettynyt, jos en ehdi vuorokauden aikana lukea yhtään. 

10. Kirosanani on "koskettava rakkaustarina".

11. Haaveilen lukevani joskus kaikki kirjahyllyni kirjat.


Tässä ovat kysymykset, jotka sain Ninalta Kasoittain kirjoja -blogista:

1. Montako kirjaa sinulla on tällä hetkellä kesken? Mitä ne ovat?
Keskeneräisiä kirjoja on ainakin viisi: Jari Litmasen Litmanen 10 (lukupiirikirja), Laila Hietamiehen Rakkaani tuli vuorilta (haastekirja), Leena Landerin Kuka vartijoita vartoi? (arvostelukappale), satukirja Staalojen  ja kufitarten mailla (haastekirja) sekä Paula Hawkinsin Nainen junassa (työkaverilta lainassa).

2. Mikä on mieluisin lukupaikkasi?
Sänky on ehdottomasti paras paikka lukea, mutta oikeasti mikä tahansa lukupaikka on aina mieluinen: bussi, kahvila... Missä vaan on vapaa hetki, kaivan kirjan laukustani.

3. Minkä kirjan hankit viimeksi?
Viimeisin hankintani oli kirjamessuilta George & Weedon Grossmithin Ei kenenkään päiväkirja. Lähti kahdella eurolla mukaan.

4. Oletko kokeillut e-kirjan lukemista? Jos olet, mitä pidit?
Luen e-kirjoja Kobo-lukulaitteeltani oikein sujuvasti, mutta enemmänkin voisin lukea. 

5. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Tästä olen kirjoittanut blogissa enemmänkin, mutta lyhyesti kerrottuna kaipasin älyllistä toimintaa kotiäitiaikoinani.

6. Jos voisit hypätä mukaan jonkun kirjan tarinaan, minkä valitsisit? Miksi?
Kyllä kai se lopulta olisi Harry Potter -kirjasarja, johon haluaisin mukaan. Siellä on jännitystä, taikuutta, koulunkäyntiä ja lujaa ystävyyttä. Niissä aikuisten kirjoissa, joita luen, on yleensä aikuisten ongelmia, joita en haluaisi oikeasti kokea (kuten sotaa, vaikeita ihmissuhteita tai päihdeongelmia). 

7. Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle?
Autiolle saarelle lähtisivät Seitsemän veljestä, Sinuhe egyptiläinen ja Anna-kirjat, siis nämä lapsuuden ja nuoruuden tärkeät kirjat.  

8. Keneen fiktiiviseen hahmoon haluaisit tutustua oikeassa elämässä?
Mieluusti tutustuisin esimerkiksi Harry Holeen, Mr Darcyyn tai Jean-Baptiste Adamsbergiin. Kuinkahan nämä karismaattiset miehet tulevatkin heti mieleen! Naisista Ulla Lena Lundbergin luoman Kuninkaan Annan haluaisin ystäväkseni ja tietysti hänen kaimanssa Vihervaarasta olisi toinen hahmo, jonka ystävyyttä jo tyttönä kaipasin. 

9. Millaisia kirjoja luet mieluiten?
Luen mieluiten traagisia kirjoja, joissa on jotain todellisuuspohjaa. Täydellisiä kirjoja minulle ovat olleet esimerkiksi Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, Edmund de Waalin Jänis, jolla on meripihkan väriset silmät, Asko Sahlbergin Herodes, Aki Ollikaisen Nälkävuosi tai Heidi Köngäsen Dora Dora. Onhan niitä muunkinlaisia, kuten Joel Lehtosen Putkinotko, joka on herkkujen herkku henkilökuvauksensa ansiosta, kuten Tove Janssonin Kesäkirjakin. Hassan Blasimin Irakin Purkkajeesus puolestaan räjäyttää tajunnan mustalla huumorillan ja maagisella realisimillaan. Petri Tammisen Meriromaanissa on koko elämä.

10. Onko sinulla aikaa lukea niin paljon kuin haluat?
Ei missään tapauksessa ole. Mutta aina kun alan haaveilla, että saisin lukea päivät pääksytysten ja ilman häiriöitä, ajattelen, miltä elämäni silloin näyttäisi. Silloin minulla ei olisi elämässäni lapsia eikä miestä, eikä ehkä töitäkään. En vaihtaisi. Ehkäpä oikea vastaus siis kuitenkin on, että minulla on aikaa lukea juuri niin paljon kuin haluan. 

11. Mikä on mielestäsi ulkonäöltään kaunein kirja?
Heti tuli mieleeni klassinen Sinuhe egyptiläisen kansi, jossa egyptiläismiehen kasvot on kuvattu suoraan edestä. En tiedä, onko se erityisen kaunis, mutta koska Sinuhen tarina on ollut minulle tärkeä, niin kuva tuo mieleeni kirjan tunnelman. Moni satukirja, esimerkiksi Elsa Beskovin Tätien satuaarteita on kyllä vielä kauniimpi. 



Tässä ovat Kialta Luetaanko tämä? -blogista saamani kysymykset: 

1. Nimeä kirja, joka sinun on jo pitkään pitänyt lukea, mutta joka on syystä tai toisesta vielä aloittamatta.
Näitähän on paljon, mutta mainitaan vaikka Victor Hugon Kurjat tai Alexander Dumas'n Monte Criston kreivi

2. Onko sinulla kirjaa, jonka luet yhä uudestaan ja uudestaan. Jos on, mikä se on?
Kysy vaan, kuinka monta kertaa olen lukenut läpi Mauri Kunnaksen lastenkirjoja tai Aino Havukaisen ja Sami Toivosen Tatuja ja Patuja. Eilen luin Herra Jalon kumma kotimatka -nimisen lastenkirjan varmaan jo 20. kerran läpi. 

Huomaan, että klassikoita tulee luettua uudestaankin. Viimeksi luin Ibsenin Nukkekodin uudestaan, koska en muistanut sen juonta tarkasti ja aika vasta luin Pikku prinssinkin uudestaan. AIkuisten kirjoista ennätys on varmaan Aino Kallaksen Sudenmorsian, jonka olen lukenut n. 10 kertaa, koska tein siitä gradun.

3. Mikä kirja on jäänyt sinulta viimeksi kesken?
Jätin viimeksi kesken Katja Ketun Yöperhosen. En kyennyt. Ehkä sen aika tulee myöhemmin. Lupaan lukea sen, jos se saa Finlandian.

4. Oletko koskaan ihastunut tai peräti rakastunut kirjan henkilöön?
Totta kai olen. Ihastuksen kohteina voin mainita Tiinan Juhan, Vihervaaran Annan Gilbertin ja Ylpeys ja ennakkoluulo -romaanin Mr Darcyn näin alkuunsa. Viimeksi ihastuin Asko Sahlbergin luomaan Aarneen Tammilehto-kirjassa.

5. Mikä on suosikkilastenkirjasi?
Suosikkilastenkirjani on milloin mikäkin. En lakkaa ihailemasta Mauri Kunnaksen kuvien ilmeikkyyttä ja Tatujen ja Patujen hullunhauskaa meininkiä. Toisaalta Eemelit, Pepit ja muut Lindgrenin hahmot ovat ylittämättömiä. Lapsuuteni lempikirja oli John Vernon Lordin Rullaluistin karkutiellä.

6. Katsotko mielelläsi kirjoista tehtyjä elokuvia? Jos katsot, mikä on suosikkielokuvasi, joka on tehty kirjan pohjalta?
Ihailen Harry Pottereista tehtyjä elokuvia, samoin kuin Stieg Larssonin Millennium-trilogiasta tehtyjä ruotsalaiselokuvia. Lisäksi Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjan pohjalta tehty tv-sarja vei minulta jalat alat ja Hercule Poirot on myös kääntynyt loistavaksi tv-sarjaksi. 

7. Mikä lukemistasi kirjoista sopisi parhaiten luettavaksi kuumana kesäpäivänä? Entä synkkänä syksyisenä iltana?
Kuumana kesäpäivänä voisi lukea Tove Janssonin Kesäkirjan ja synkkänä syksyisenä iltana vetävän dekkarin, kuten esimerkiksi Jari Järvelän Tyttö ja pommi -kirjan.


8. Voisitko kuvitella itse kirjoittavasi kirjan?
Tämä olisi suuri haaveeni, mutta kirjoitan vain kirjoista.



9. Mitä kirjaa suosittelisit ihmiselle, joka ei juuri pidä lukemisesta, mutta pitää huumorista ja jännityksestä?
Suosittelisin äänikirjoja kuunneltavaksi, esimerkiksi Agatha Christien Murha Mesopotamiassa toimii mainiosti. Siinä on sekä huumoria että jännitystä, tosin ei kumpaakaan aivan hillittömästi.

10. Miksi ryhdyit pitämään blogia?
Katso edellisten kysymysrivin kohta 5. :)

11. Mitä kirjaa suosittelet minulle?
Suosittelisin sinulle Patri Tammisen Meriromaania, koska sitä suosittelen jokaiselle, mutta lisäksi Tove Janssonin Kesäkirja olisi ehkä juuri sinun kirjasi.


Kiitän kaikkia kolmea ihanaa naista, jotka haastoivat minut näihin kirjallisiin pohdintoihin!

Haastan mukaan seuraavat mieltäni ilahduttavat blogit: 


Kyselenpä heiltä tällaisia kirjallisia kysymyksiä: 

1. Mitä bloggaaminen sinulle merkitsee?
2. Mikä kirjallisuudenlaji ei maita ja miksi ei?
3. Mitä muu taide kuin sanataide koskettaa sinua?
4. Jos saisit viettää päivän jonkun romaanihenkilön kanssa, kenen kanssa viettäisit?
5. Nimeä kolme lempikirjailijaasi!
6. Minkä alan tietokirjoja hyllystäsi löytyy?
7. Onko sinulla joku kirjallinen hahmo, jota ihailet ylitse muiden?
8. Ketä kaunokirjallista hahmoa olet jäänyt suremaan?
9. Milloin on paras lukuhetki?
10. Kuinka monta kirjaa luet vuodessa?
11. Keksi hyvä kirjan nimi!


Ihania syyspäiviä kaikille, erityisesti tietysti haastajilleni ja haastetuilleni!













16 kommenttia:

  1. Kivoja vastauksia :) Itselleni Ketun Yöperhonen oli tämän vuoden The Kirja :) Hyvä, että lukijoilla on erilaisia lukumakuja, joten eri kirjat löytävät sopivat lukijakuntansa :)
    Hyvää marraskuun alkua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Yöperhosesta tulee vielä minunkin vuoden kirjani. Ehkä saan vielä tartuttua siihen tämän vuoden puolella, sillä luulen, että oli kyse myös keskittymiskyvyn puutteesta.

      Hyvää marraskuuta myös sinulle, Mai! :)

      Poista
  2. Elina, olen aina ihmetellyt kuinka ihmiset voivat lukea montaa kirjaa samanaikaisesti, varsinkin kun se näyttää olevan ihan tavallista. Itse en nimittäin pysty. Ehkä se johtuu siitä, että olen muutenkin huono keskittymään ja siksi hidas lukemaan, monet asiat häiritsevät. Oletko itse aina lukenut niin? Eivätkö ne muut samanaikaiset häiritse kun luet kirjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ole aina ollut näin monen kirjan yhtäaikaislukija. Ruuhkavuosien takia olen oppinut rautaisen keskittymiskyvyn, eli jos mahdollista, niin uppoan omaan hetken heti, kun siihen tilaisuus koittaa. Saatan lukea missä vaan sitä kirjaa, joka käteen osuu.

      Oikeasti keskeneräisiä kirjoja on vielä enemmän, koska luen lapsillekin pitkiä kirjoja... Dekkarit ovat kuintenkin usein sellaisia, jotka vievät kaiken keskittymiskyvyn joksikin aikaa, eli en haluakaan sitten muuta lukea, ennen kuin jokin jännittävä juoni on selvinnyt. Joitakin kirjoja taas haluan säästellä esimerkiksi jonkin hienon henkilökuvauksen takia, enkä haluaisi kirjan loppuvan, joten luen välillä muuta... Hyvin menee 10 kirjaakin yhtä aikaa. :)

      Poista
  3. Elina, kylläpä sinulla olikin urakkaa, kolme haastetta kerralla.
    Kaksi kirjan nimeä jäi vastauksistasi mieleeni, Nälkävuosi ja Sudenmorsian. Ne ovat myös minulle ikimuistoisia ja täydellisiä kirjoja. Molemmat ohuita, mutta isoilta tuntuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Marjatta! <3 Urakoin sitten muutkin tähän samaan syssyyn.

      Nälkävuosi on huikean hyvä, ja muistan sen tunnelman vieläkin. Sudenmorsian oli ensin hyvin rakas ja sitten tein siitä gradun, enkä ole siihen sen jälkeen koskenut. Uusintaluvun aika voisi olla piankin. Se on maaginen kirja, kerrassaan upea.

      Poista
  4. Harmillista, että Yöperhonen jäi kesken (pidin nimittäin kirjasta yllättävän paljon) mutta pakollahan ei kannata lukea. :) Landerin uutuus kiinnostaa myös minua, ja taidanpa minäkin olla hippusen ihastunut mr. Darcyyn. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mr Darcy, ah. Onhan näitä lumoavia sankareita kirjallisuudessa paljonkin. Sen verran eläytyvä lukijakin olen, että ihastun vähän sinne tänne melko helposti. Harry Holekin on niin karismaattinen renttu, että oksat pois.

      Lander etenee pikkuhiljaa, ja sen historiallinen osuus on aivan loistavaa luettavaa.

      Poista
  5. Kiitos :))! Minullakin on Kettu tosi pitkässä luvussa mutta ei siksi etten pitäisi siitä :).

    Hyvät lempparikirjat sinulla :))!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä minäkin voisin ajatella, että Ketun Yöperhonen on vain väliaikaisesti kesken. Voihan olla, että se vie minut vielä täysin mennessään. Se kuulostaa niin minun kirjaltani, mutta ensimmäiset sivut kauhistuttivat. Ketun tyyli käy päälle niin hurjalla voimalla.

      Poista
  6. Kiitos mukavasta haasteesta, Elina! Vastaan näihin houkutteleviin kysymyksiisi mahdollisimman pian. <3

    Sinulla onkin ollut liuta vastattavaa. Kiintoisaa, miten eri tavalla olemme kokeneet Sahlbergin Tammilehdon henkilöt: minut Aarne jätti kylmäksi, mutta ihanaa, että sinut hän lumosi. ;-) Ja harmillista, että Yöperhonen jäi kesken - mutta ehkä vielä joskus tai sitten ei. :-) Meitä miellyttää samantyyppiset kirjat; listallasi on vaikka ja mitä sellaista, mistä itsekin pidän.

    Kukkakuvasi loistaa ihanissa väreissä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepas hyvä, ystävä hyvä! <3

      Kiitos kuvakehuista! <3 Syysleimut ovat rakkaimmat pihakukkani, sillä olen ne omin pikku kätösini saanut tontilla kukoistamaan ja sitten ne kukkivat vielä kauan sen jälkeen, kun olemme asettuneet kesän jäljiltä kotiin ja aloittaneet koulun.

      Aarne oli yksinkertaisesti niin "cool", että olisin tosielämässäkin aivan hänen lumoissaan. Hänellä oli ihana vaimokin, jota hän rakasti niin todellisesti ja kunnioittavasti ja intohimolla. Ah, mikä mies! (Punastuin.)

      Poista
  7. Hattua nostan, että olit jaksanut vastata noin moneen kysymykseen. :) Minustakin olisi hauska päästä elämään hetki Pottereiden maailmassa - velhokoulun oppilaana tietenkin! On muuten lohdullista kuulla, että joku muukin on ihastunut/ ihastuu kirjan henkilöihin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin tosi otettu näistä tunnustuksista, joita varmaan kertyi, koska en vastannut ensimmäiseen aivan heti. Kiitos vaan! <3

      Potterit ovat täynnä sellaisia yksityiskohtia, jotka panevat mielikuvituksen liikkeelle.

      Poista
  8. Oi mitä vastauksia ja kaikki vielä samassa postauksessa. Yhdyn Kian hatunnostoon :)

    Suosittelemasi Meriromaani kutkuttelee mieltäni... Ehkä saan sen käsiini pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaaminen oli ihan mukavaa, kunhan vauhtiin päästiin... Tämä oli myös kiva panna kiertoon. :)

      Voi, kunpa Meriromaania luettaisiin paljon! Maailma olisi taas parempi paikka.

      Poista

Kiitos kommentista!