Kustantaja: Gummerus
Sivuja: n. 200
Mistä sain kirjan: ennakkokappale kustantajalta
Kaikki on normaalia, ja samaan aikaan ihan totaalisen väärin ja irrallaan. Arkea lyödään puukolla.
Selja Ahavan romaanissa Ennen kuin mieheni katoaa lähdetään löytöretkelle. Romaani alkaa Kristoffer Kolumbuksen merimatkalta vuonna 1492: On puinen laiva. Sen natina ja kitinä, purjeiden pauke, sen tervainen tuoksu.
Määränpäänä on tarunhohtoinen Intia, jonne Kolumbus saapuukin. Hän piirtää karttaa, hahmottaa Intian rannikkoa, tutkii. Hän tutustuu paikallisiin ihmisiin, intialaisiin. Mikään ei kuitenkaan ole sitä mitä luullaan, koska Kolumbus kartoittaa väärää maata. Tätä maanosaa ei vielä ole, vaikka se on juuri löytynyt. Maailmankuva on täysin väärä!
- Olen oikeastaan aina halunnut olla nainen. On lauseita, joiden jälkeen kaikki tuttu onkin ollut maanosan verran väärässä.
Cristoforo Colombo, eli Cristovão Colom, eli Christophorus Columbus syntyi Genovassa vuonna 1451. Mikä on hänen oikea nimensä? Kuka hän oikein oli? Löytöretkeilijä, käsityöläinen, hovin suosikkipoika, ahne liikemies, huijari, kartanpiirtäjä. Jokainen häntä esittävä muotokuva on eri näköinen.
Kun mies löytää itsensä, vaimo alkaa kadottaa hänet. Mies muuttuu pala palalta ja hurmaantuu uudesta, oikeasta minästään. Mihin hän katoaa? Kuka hän on ollut, kuka hänestä tulee? Oliko vaimolla miestä ollenkaan? Ehkä miestä ei ollut, eikä ollut ehkä rakkauttakaan? Katoaako heidän tarinansa sitä mukaa, kun miehestä tulee Lili?
Selja Ahavan uutuusteos on yhtä aikaa kaunis ja raadollinen. Se on erään rakkauden tarina, vaikka minäkertoja epäilee, oliko koskaan todellista rakkauttakaan. Muistot ovat kauniita ja totta, mutta samaan aikaan ne ovat julmia ja vääristyneitä. Mies alkaa muuttua, kadota, mutta vaimo tunnistaa edelleen tutut varpaat ja pelastaa miehen paidan roskiksesta.
Ahavan kirjassa on hieno rakenne. Kolumbuksen matkat ja hänen päiväkirjamerkintänsä limittyvät vaimon tarinan kanssa yhä tiiviimmin ja tiiviimmin. Syntyy vuoropuhelu menneen, olevan ja tulevan kanssa. Etsitään totuutta ja kadotetaan sitä, yritetään ymmärtää, vaikka Ollaan liian kaukana mistään, ja miten täältä päästään pois?
Kirja on tuskallisen totta, kuin vereslihalla. Päälauseet kuvaavat tilanteita, ajatuksia ja matkaa, joka etenee vääjäämättä johonkin ennestään tuntemattomaan. Aamulehden haastattelussa kirjailija kertoo kirjansa omakohtaisuudesta.
Lukukokemuksena kirja oli vaikuttava ja paljas. Se on vahvaa kaunokirjallisuutta, joka lause lauseelta ja sivu sivulta hahmottaa menetyksen karttaa ja jättää sen myös lukijan omaksi.
Myös Sinisen linnan kirjaston Maria ehti jo lukea kirjan.
Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.
Väitän, että olisin pitänyt tästä kirjasta vielä enemmän, jos tämä olisi ollut fiktiota tai sitten ihan reippaasti omaelämäkerrallinen. Nyt liikutaan jossain noiden kahden välissä. Myös kirjan markkinointi vahvasti Ahavan oma elämä edellä herättää hämmennystä.
VastaaPoistaLuin kirjan tietämättä totuuspohjasta, mutta totuudellisuuden tunne oli silti hyvin vahva. Minusta hämmennys vain lisää kirjan arvoa. Maailman suuret erehdykset ja yksityisten ihmisten suuret erehdykset rinnastuvat hienosti. Miten niitten päälle sitten elämää rakennetaan? Onko mikään elämässä sitä, miltä näyttää? Miten ihminen menetetään?
PoistaIättömiä teemoja, ja Ahavan käsittelyssä ne punoutuvat hienosti.
Kiinnostava kirja.
VastaaPoistaMai, niin on. Ahava on taitava. Suosittelen.
PoistaVereslihallinen on Ahavan kirja minustakin, ja Kolumbus-osuus on kerrassaan merkityksellinen taso. Kirja on hieno, niin juttusikin!
VastaaPoistaKiitos! ;)
PoistaKolumbus tuo tosiaan kirjaan oman tasonsa. Hienosti rakennettu kirja!
Tosi hieno romaani, eikä se, että tarina perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin, muuta kirjan arvoa suuntaan eikä toiseen. Kirjailijaa aloin kyllä arvostaa vielä enemmän, taidon lisäksi rohkeudesta, kun kuulin omaelämänkerrallisuudesta.
VastaaPoistaMinäkin kiittelen kirjailijaa avoimuudesta. Ja tietenkin ennen kaikkea hienosta kirjasta, eli tieto omaelämäkerrallisuudesta ei alentanut kaunokirjallista arvoa. Oli lukunautinto, vaikka aihe on kipeä.
PoistaAion lukea tämän. Kuulostaa todella hyvältä.
VastaaPoistaMinusta on hyvä, että Selja Anhava kirjoittaa juuri tästä näkökulmasta, miltä tuntuu, jos toinen katoaa sellaisena kuin hänet on tuntenut. Olen aivan varma, että jos oma mies alkaisi muuttua naiseksi, minulle se olisi mahdoton paikka.
Se olisi samaa kuin että hän poistuisi minulta dementoitumalla.
Siis Ahava eikä Anhava. Etsin Ahavan kirjoja tänään kirjastosta nimellä Anhava, kunnes äkkäsin virheeni. :) Lainasin hänen esikoiskirjansa Eksyneen muistikirja.
PoistaAhavaa on kehuttu kovasti jo Taivallta tippuvien asioiden ansiosta, ja tämä on kyllä hieno kirja myös. Hankinkin jo hyllyyni tuon TTA:n. Jään odottamaan arviotasi Eksyneen muistikirjasta.
PoistaPystyin hyvin samaistumaan kirjaan ja vertasin miehen muuttumista kuolemaan. Mikä suru!
Minullakin meinaa mennä tuo nimi väärin. ;)
Pelkkä aihe ei välttämättä saisi minua lukemaan tätä, mutta aion lukea kirjan jo pelkästään Ahavan aiempien teosten ansiosta.
VastaaPoistaTartuin kirjaan ilman ennakkotietoa aiheesta ja kaunokirjallinen puoli teki heti vaikutuksen. Hieno teos, vaikkei aihe kiinnostaisikaan.
Poista