sunnuntai 3. lokakuuta 2021

Anne Muhonen: Älä unohda minua


 Anne Muhonen: Älä unohda minua, 2021

Kustantaja: Avain

Sivuja: 70

Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Anne Muhosen sarjakuvia on luettu ennenkin tässä blogissa: Ada 4 - Kaikki menee hyvin ja Kesä jona opin soittamaan ukulelea. Nyt sain luotettavalta taholta vinkin uudesta Anne Muhosen sarjakuvasta ja hankinkin sen pikimmiten käsiini. Eikä Muhosen tyyli pettänyt nytkään, oikeastaan päinvastoin. Nyt on käsissäni oikea aarre. 

Tarinan päähenkilö on noin kolmikymppinen Hilla, joka työskentelee kukkakaupassa. Hän viihtyy työssään kauniiden kukkien keskellä, tuntee kukkien viestit ja antaa asiakkaiden käydä kukkakaupassa kuin kirjastossa, aistimassa värejä ja tuoksuja. Hilla ei painosta ostamaan, sillä kukat hoitavat kyllä houkuttelun.  


Ote Anne Muhosen sarjakuvasta Älä unohda minua, 2021.

Jonkinlainen yksinäisyys tuntuu painavan Hillaa, ja lukija aistii, että taustalla on jotain raskasta. Sitten soittaa exä, Kari, jonka täytyisi löytää eräällä oppilaalleen tet-paikka. Hilla suostuu, mutta ei kovin innokkaasti. Tet-harjoittelija-Eero ei tunnukaan luotettavalta kaverilta, ja Hilla on jo heittämässä hanskat tiskiin, kun Kari lupaakin tavata hänet. 

Juoni lähtee punoutumaan tarinassa mainiosti ja yllätyksiäkin on mukavasti matkan varrella. Muhonen osaa piirtää ihmisen haavoittuvuuden kauniisti esiin. Pieni otsan tai silmän ryppy kertoo, että jokin sana tai ele sattuu. Ihmisten välisen lämmön voi myös lukea silmistä ja koko ihmisen olemuksesta.

Tunteita on monenlaisia: turhautumista, suuttumista, ilahtumista ja haikeutta. Kaiken kruunaa ystävyys ja luottamus, joka rakentuu sarjakuvassa pyytämättä ja yllättäen. Entäs rakkauden rippeet - niitäkin kannamme mukanamme aina! 

Muhonen rakentaa tarinaa pienten asioiden kautta. Vaatimattomimmatkin ja hiljaiset kanssaihmiset  kantavat monenlaisia suruja. Jokainen tarvitsisi jonkun kuuntelijaksi ja ymmärtäjäksi. Sellaisia kai etsimmekin koko ajan, koska jokainen haluaa tulla huomatuksi.  

Erityisen hienosti Muhonen punoo muistot osaksi ihmisten elämää. Ajatus kantaa vuosien taakse. Lämmin tunnelma, ilot ja toiveet ovat niin lähellä murtuneita sydämiä. Haikeutta ja toivoa Muhonen osaa vangita sivut täyteen. 

En osaa kuvitella ketään, jolle tämä sarjakuva ei sopisi luettavaksi. Enkä ketään, jonka sydän ei liikahtaisi tarinan vaikutuksesta, oikeastaan useammassakin kohdassa. 

Kun seuraavan kerran astun kukkakauppaan, ja kello kilahtaa vierailuni merkiksi, osaan varmasti katsoa kukkien lisäksi myös myyjää vähän tarkemmin. Ehkä hän on Hilla. Tai ehkä joku muu, jonka puhelimeen voi milloin tahansa ilmestyä tärkeä viesti "x".   


Muhosen uutuus on luettu myös blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahilla ja Kirjasähkökäyrä.  

16 kommenttia:

  1. Hieno ja kauniisti kuvitettu kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on aivan ihana. Rauhallinen, selkeä ja samalla ilmeikäs.

      Poista
  2. Kiitos esittelystä. En ole aikuisiällä koskaan lukenut sarjakuvia, mutta taitaisi olla korkea aika tutustua. Tämä vaikuttaa ainakin tunnerikkaalta, voisinpa vaikka katsoa seuraavalla kirjastoreissulla jos löytyisi.

    VastaaPoista
  3. Wau miten kaunista piirrosjälkeä ja vieläpä väreissä! Tämän tahdon lukea. Tarina kuulostaa 'kirjamaiselta'.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kunnon tarina, jossa on myös takaumia. Hienosti rakennettu. Piirrosjälki on selkeää ja kuitenkin herkkää.

      Poista
  4. Kiitos lukuvinkistä! Tämä onkin jonkin verran vilahdellut kirjasomessa.

    VastaaPoista
  5. Sarjakuvia ei juuri tule luettua. En taida olla sillä tavalla visuaalisesti maailmaa hahmottava, vaan melko puhtaasti teksti-ihminen. Tämä kyllä vaikuttaa hienolta teokselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin minäkin joskus ajattelin. Olen kuitenkin kasvanut Aku Ankan kanssa, joten kummasti sarjakuvatkin sujuvat. Nykyisin harmittaisi, jos monet hienot sarjakuvateokset jäisivät lukematta. Suosittelen tätä lämpimästi.

      Poista
  6. Kirjoitatpa tästä kauniisti ja innostavasti. Myös tarina ja piirrosjälki houkuttelee. Olen aika satunnainen sarjakuvien lukija, mutta kun itseä kiinnostava osuu kohdalle, luen niitä mielelläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai olet jo Strömquistit lukenut? Kiinnostavia sarjakuvia on niin paljon nykyään. Tuntuu, että valinnan varaa on aina vaan enemmän.

      Poista
  7. Minäkin luin tämän aiemmin syksyllä, ja vaikka tykkäsin kovasti, sarjakuva oli minun makuun hieman liian lyhyt. Paljon tärkeitä juttuja jäi kovin nopealle käsittelylle. Muhosen piirrostyylistä tykkäsin kovasti, ihanan hempeitä ja herkkiä ruutuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hempeää, herkkää ja selkeäähän tämä on. Minä taas pidin lyhyydestäkin. Muhosen piirrostyyli on puhuttelevaa monin tavoin.

      Poista
  8. Onpa mukava lukea tällaisista, itselleni vieraammista sarjiksista. Omassa hyllyssä odottelee kaksiosainen sarjislaina kirjastosta, hyvin erityylinen kuin tämä. Jospa minäkin vielä oppisin lukemaan kuvia, tekstin lisäksi.

    Minna /Kirsin Book Club

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti opit. Sarjakuvissa teksti ja kuva tukevat toisiaan. Siitä syntyy usein jotain tosi hienoa.

      Poista

Kiitos kommentista!