Tampereen kirjamessut eli Kirjafestarit 4.-5.12.2021

Osallistuin viime viikonloppuna 4. - 5.12. Tampereen kirjamessuille, joille nimeksi sopii ehdottomasti Kirjafestarit. Olen tapahtumasta vieläkin pyörryksissäni, sillä niin hauskaa siellä oli. Osallistuminen oli tamperelaiselle äärettömän helppoa, sillä kun astuin kotiovesta ulos ja 150 metrin päästä bussiin, olin festareilla 20 minuutissa. Tuttu Tampere-talo otti vieraat vastaan upeimmillaan talvisen pakkasauringon loisteessa. 

Ennen kuin Tampere-taloon pääsi astumaan sisään, ovella tarkistettiin koronapassi. Passihan ei takaa sitä, etteikö joku osallistuja olisi sairaana paikalla, mutta tunsin oloni silti melko turvaliseksi sisätiloissa. Asiaa auttoi sekin, että talossa oli väljää. Tapahtuma oli levittäytynyt kolmeen kerrokseen ja Tampere-talon salit oli otettu hienosti käyttöön. Oli ihanaa keskittyä kirjakeskusteluihin suljetuissa tiloissa, jos vertaa Helsingin kirjamessuihin, jossa keskusteluja täytyy seurata avoimissa tiloissa, joiden laitamilla on koko ajan häiritsevää liikettä. Tampere-talon salien, varsinkin Pienen salin, akustiikka hivelee korvia ja suorastaan rauhoittaa mielen. Kirjat keskustelun aiheena on tietysti myös mieltäylentävää.  

Kuuntelin kahden päivän aikana kuusi eri keskustelua. Ensimmäisenä seurasin Tulenkantaja-palkinnon jakamista Pienessä salissa. Palkinnon voitti Matias Riikosen Matara. Riikosen kiitospuhe oli valloittava. Oikeastaan se oli niin valloittava, että istuin kuin tatti seuraavana päivänäkin kuuntelemassa hänen puheitaan lisää. Sunnuntaina hän puhui siitä, kuinka lasten kompetenssi usein ohitetaan, mutta hän halusi Matarassa kirjoittaa myös siitä. Toisaalta hän halusi myös osoittaa, että poikien leikin mahdollistavat hoitajat, nimenomaan naispuoliset hoitajat, jotka heitä laitoksessa iltaisin odottavat ja pitävät heistä huolta. Hän muistutti kuulijoita siitä, että meistä kukaan ei pärjää ilman muita ihmisiä. Mutta tämä siis sunnuntaina, eli palaa lauantaihin...

Asetuin lauantaina toistamiseenkin Pieneen saliin, jotta kuulisin Finlandia-voittajien haastattelut, mutta paikalle olikin päässyt vain lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittaja Anne-Maija Aalto. Häntä olisin sitten voinut kuunneella pitempäänkin, sillä niin viisaita ajatuksia hänellä oli maailman tulevaisuudesta ja kirjoittamisesta. Ostin hänen kirjansa Mistä valo pääsee sisään tyttärilleni joululahjaksi ja sain kirjailijalta myös omistuskirjoituksen kirjaan.

Lauantaina seikkailin koko päivän yksikseni ja tein seikkailujeni ohessa joululahjaostokset. Jututin  tuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin kirjamyyntilavojen ääressä. Keskustelin kirjoista ja taas vähän lisää kirjoista. Ihmisten tapaaminen oli elähdyttävää ja kirjoista puhuminen oli elähdyttävää. Mutta päivä sen kuin parani vanhetessaan....

Lauantain riemullisin tapahtuma oli ehdottomasti kello 17 alkanut Aulaklubin lavarunoustapahtuma. En ole kuunaan nähnyt lavarunoutta kuin pienen osuuden joskus Annikin runofestivaaleilla. Nyt istahdin eturiviin kuuntelemaan Elsa Tölliä. Hän olikin niin valovoimainen ja hauska esiintyjä, että lumouduin hänen sanoistaan ja rytmistään. Sitten jouduin juoksemaan vielä kirjaostoksilla, mutta palasin kuuntelmaan Pelle & Romantiks -yhtyeen sekä Kielo Kärkkäisen esitystä. Voi pojat, se oli upea esitys! Hymyilin varmasti kuin Hangon keksi koko esityksen ajan, sillä niin upeasti Kielo Kärkkäinen lauloi ja niin mainio oli koko esitys. 

Sunnuntaina puolestaan sain ihanan Kaisan Kirja hyllyssä -blogista festarikaverikseni. Aloitimme päivän Riina Tanskasen haastattelun kuuntelemisella ja hämmästelimme, miten niin nuori nainen osaa olla niin selkeäsanainen. Tympeät tytöt -sarjakuvateos on tarkka kuvaus naiseksi kasvamisesta. Tanskanen puhui siitä, kuinka nainen oppii miellyttämään ja kuinka huomaamatta seurustelusuhteessa nainen ottaa vastuun kotitöistä tai kuinka sisäänrakennettua myös meillä naisilla on misogynia, jossa kaikkea naisellista halveksitaan ja kuuluu olla "hyvä jätkä". Kaikki nämä aiheet nousevat hänen sarjakuvateoksessaan esiin oivaltavasti ja viihdyttävästi. 

Seuraavaksi kiirehdimme kuuntelemaan Rosa Liksomin haastattelua hänen romaanistaan Väylä ja Matias Riikosen haastatelun kirjasta Matara. Lopulta kävimme vielä kuuntelmassa Emmi Itärannan haastattelun. Mietin päivän mittaan moneen kertaan, kuinka kirjallisuus vastaa moniin sellaisiin kysymyksiin, joita ei tarkasti osata edes kysyä. 

Liksomin teoksen myötä voi oppia historiasta, ja sitä kautta ymmärtää nykypäivää. Kun Lapin sodan jaloista lähti 60 000 naista, lasta ja vanhusta (sekä paljon lehmiä) pakolaisiksi Ruotsiin, voi miettiä, miltä nykypäivän pakolaisista tuntuu jättää kotimaansa ja asettua uuteen kulttuuriin. Seuraavaksi voi pohtia Emmi Itärannan kanssa ihmiskunnan vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Kuinka paljon parempi paikka maailma olisi, jos ihmiset lukisivat enemmän ja ottaisivat opikseen sen sijaan, että totetuttavat ahneita ja tyhjiä unelmiaan. 

Tampere-talo valoisine käytävineen ja lasiseinineen loi hienot puitteet kirjafestareille. Toivon hartaasti, että nämä festarit saavat jatkoa. Tunnelma oli leppoisampi ja kiireettömämpi kuin Helsingin kirjamessuilla, ihmisillä oli aikaa jutella toistensa kanssa ja kirjalavojen ympärillä oli tilaa. 

Toivoisin paikallisena äidinkielenopettajana kuitenkin, että festarit alkaisivat jo arkipäivänä, jolloin paikalle voisi tuoda oppilaita. Muutenkin lasten-ja nuortenkirjallisuus ansaitsisi paljon tilaa ja näkyvyyttä kirjamessuilla. Vain sillä tavoin kasvatetaan uusia lukijoita ja kirjan ostajia. 

Odotan myös innolla koronan jälkeistä aikaa (kuten tietysti kaikki), jolloin festarit todella levittäytyisivät ympäri keskustaa. Innostuin lavarunoudesta aivan poskettomasti, ja voisin kuvitella, että Tampereen ravintolat, teatteri Telakka sekä muut Tampereen teatterit lähtisivät varmasti mukaan näihin kirjajuhliin. 

Tampere-talo kirjafestaripaikkana keskustan tuntumassa ja rautatieaseman vieressä on aivan loistava. Lisää tätä juhlaa Tampereelle! Ensi vuonna toivottavasti tavataan. 

Kiitän järjestäjää Media-lipusta. Kannattaa kurkistella festaritunnelmia myös ainakin Kulttuuri kukoistaa -blogista ja Kirsin kirjanurkasta.