Lukuvuosi 2025 paketissa - tilastoja ja tunnelmia

Lukuvuosi 2025 oli ihana. On hienoa, että ihmisellä on harrastus, joka tarjoaa elämyksiä vuodesta toiseen. 

Luin vuonna 2025 yhteensä 92 kirjaa. Niistä 58 kpl eli 63 % oli naisten kirjoittamia kirjoja ja 49 kpl eli 53 % oli kotimaisia kirjoja. Naisten osuus luetuista kirjoista hieman laski viime vuoteen verrattuna, jolloin heidän osuutensa oli peräti 70 %, mutta suunta on koko ajan vakaa, eli reippaasti yli 50 % lukemistani kirjoita on naisten kirjoittamia. Naiskirjailijan teosten suosiminen on minulta aina feministinen ja tietoinen teko, koska (ja nyt toistan taas tämän tutkitun tiedon) naiskirjailijoiden teoksia lukevat lähinnä vain naiset ja miesten kirjoittamia kirjoja lukevat sekä naiset että miehet. Naiskirjailijan on siis paljon vaikeampi löytää lukijoita tai nousta arvostetun kirjallisuuden joukkoon. 

Eniten luen nykykirjallisuutta, mutta perinteeksi on muodostunut myös runojen ja sarjakuvien tasainen määrä, joka on vakiintunut sellaiseksi, että luen noin yhden runokokoelman ja sarjakuvateoksen kerran kuussa. Runot ja sarjakuvat ovat löytäneet tiensä kirjapinoihini somessa pyörineiden lukuhaasteiden ansiosta.

Runokokoelmia kertyi tänä vuonna 10 kpl (eli ei ihan joka kuukaudelle) ja sarjakuvia kertyi peräti 13 teosta. Lanu-kirjallisuutta luin yhteensä 10 teoksen verran. Tämä kirjallisuuden laji on selvästi laskenut edellisvuosista, sillä kuvakirjojen lukeminen on nyt ohi ja lastenromaanejakin luen enää hyvin vähän, koska lapset ovat kasvaneet. Nuorin on jo 12-vuotias. 

Dekkareita kertyi tänä vuonna ennätyksellinen 11 kappaletta. En ole pitkään aikaan lukenut näin paljon dekkareita, mutta syynä dekkarien aika suureen määrään on se, että kuuntelin niitä tänä vuonna salilla ja kotitöitä tehdessäni sekä tietysti automatkoilla. Lisäksi löysin pari uutta dekkarisuosikkia - mutta niistä lisää myöhemmin. Tässä listat: 

Parhaat kotimaiset teokset: 

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja (2025)

Ehdottomasti paras, kokonaisvaltainen lukukomeus tämän vuoden kotimaisista kirjoista. Louhen, Pohjolan emännän elämäkerta. Kirjan lukemisen aikoihin saatiin Tampereelle ensilumi ja kävin Ateneumissa katsomassa Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheisia klassikkomaalauksia. Elin loitsuissa.

Anu Kaipainen: Poimisin heliät hiekat (1979)

Larin Parasken elämästä kertova romaani, jossa itämurteet, sananlaskut, loitsut ja kalevalainen laulanta heräsivät eloon. Tämä sopi jatkoksi Itärannan Lumenlaulajalle. Elin edelleen loitsuissa. 

Elli Salo: Keräilijät (2025)

Hykerryttävä Keräilijät lämmitti mieltä. Kertomisen iloa ja inhimillistä meininkiä itärajan tuntumassa. Tässä paloi auto metsässä (kuten minultakin on joskus palanut) ja uimahalli toi lohtua läheisen kuoleman jälkeen (kuten minullekin on tuonut). Pappani on ollut talvisodan aikana nimenomaan Raatteen taisteluissa mukana. Pienet yksityiskohdat tulivatkin yhtäkkiä ihan liki. 

Markus Nummi: Käräjät (2024)

Käräjissä oli huumoria ja tragediaa, joka osui johonkin perisuomalaiseen hermoon, ihan kuten Keräilijätkin. 

Juha Itkonen: Teoriani perheestä (2023)

Rakastin tätä kirjaa, koska se oli niin umpirehellinen ja vilpittömän kaunis kuvaus perheen merkityksestä ihmisen elämässä. Silloin kun kaikki menee jotensakin oikein ja ihmiset yrittävät elää hyvin. (Kuvaan pääsi vahingossa Itkosen uutuus Huomenna kerron kaiken, joka oli ihan myönteinen kokemus sekin, mutta ei niin rakas ollenkaan kuin mitä tästä tuli.)

Petri Tamminen: Sinua sinua (2025)

Tamminen on lempikirjailijani, eikä tästä nuoren miehen rakkaustarinasta voi olla pitämättä. 

Paavo Rintala: Pojat (1958)

Selätin klassikon, joka tulikin poikien muodossa ihan sydämeen asti. Oulun kossit kasvavat jatkosodan aikana.

Parhaat käännöskirjat:

Torgny Lindgren: Pylssy  (2003)

Mikä aarre! Ehkä koko vuoden paras kirja on lojunut kirjahyllyssäni ties kuinka kauan. Tässä etsitään Ruotsin parasta pylssyä ja kuollaan laumoittain keuhkotautiin.

Jon Fosse: Aamu ja ilta (2024)

Sydämeen käyvä, ehkä maailman paras kirja. 

Elizabeth Strout: Olive Kitteridge (2020), Olive, taas (2021), Voi William! (2022)

Strout on nero. Olive Kitteridge on ehkä hienointa henkilökuvausta, minkä kuvitella saattaa, eivätkä nämä Stroutin muutkaan romaanit kalpene tuon mestariteoksen rinnalla.  

Olga Ravn: Minun työni (2024)

Itkin ja elin tätä kirjaa. Muistin vastasyntyneen lapsen hoitamiseen liittyvät ristiriitaiset tunteet ja kauhistuin parisuhdetta, jossa mikään ei ollut mielestäni oikein hyvin. Maaginen kerronta vei mukanaan.

Hilary Mantel: Susipalatsi (2011)

Thomas Cromwellin elämästä kertova romaani, jossa sukelletaan 1500-luvun brittihovin kiemuroihin ja valtataisteluihin. Mantelin kerronta on postmodernia, aihe historiallinen. Pulitzerin ansainnut teos sukeltaa syvälle ihmisen mieleen.

Colson Whitehead: Nickelin pojat (2020)

Järkyttävä, väkivaltainen ja yllättävä muistutus siitä, että maailma vaatii jatkuvaa valppautta oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen.

Jean Rhys: Herra McKenzien jälkeen (1930, suom. 1966)

Surun ja ulkopuolisuuden kokemuksen välittävä, moderni taideteos. 

Stanislav Lem: Solaris (1961, suom. 1974)

Puolalainen scifi-klassikko, joka oli kerronnaltaan vähän puuduttava, mutta itse Solaris jäi elämään pääni sisään. Arvoituksellinen, valtava organismi - synkkä meri - velloo edelleen mielessäni.

Emma Cline: Tytöt (2017)

Miksi nuoret tytöt ovat valmiita mihin vaan? Charles Manson -kulttia avaava teos, joka ei tarjoa vastauksia, mutta kertoo laumaan kuulumisen tarpeesta. 

Ken Follet: Taivaan pilarit (1989)

Viihdyttävä historiallinen romaani. Olen iloinen, että löysin Folletin mammuttiromaanit saliviihdykkeeksi.

Yasushi Inoue: Metsästyskivääri (1949, suom. 1966)

Yllättävän vaikuttava pienoisromaani kolmiodraamasta. 

Parhaat dekkarit: 

Kate Atkinson: Ihan tavallisena päivänä (2003)

Ensimmäinen Jackson Brodie -dekkarini, eikä varmasti jää tähän. 

Antti Tuomainen: Hyvällä tai sahalla (2025)

Aivan hulppea veijaridekkari. Nauroin ääneen, enkä pystynyt lopettamaan lukemista. 

Arttu Tuominen: Alec (2025)

Huh, mikä trilleri, joka sijoittuu 1990-luvun Sallaan (ja osittain nykypäiviin), hiuksia nostattavan jännittävä. Jatkoa seuraa varmasti ja olen kyllä kuulolla. 

Agatha Christie: Seitti (1954, äänikirja 2025)

Tämä oli ehkä vuoden paras Agatha Christie, näytelmästä romaaniksi muokattu. Näytelmäpohja selittänee sen, että kirja toimi äänikirjana ihan valtavan hyvin. Tuntui kuin olisi kuunnelmaa seurannut. Huumoriakin oli ehkä perus-Christietä enemmän. 

Parhaat tietokirjat: 

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt 2, Luokkakipuja (2025)

Tasnkanen sai sarjakuvateoksellaan Tulenkantaja-palkinnon Tampereen Kirjafestareilla, ja hänen kiitospuheensa sai yleisön kyynelehtimään. Tanskanen kertoo kirjoittavansa tietokirjoja, joihin hän on löytänyt itselleen sopivan sarjakuvamuodon. Lähdeluettelo kirjassa on mykistävä. 

Emma Holten: Kuluerä (2025)

Hieno, ajankohtainen kirja siitä, kuinka naisista ja naisvaltaisista julkisen puolen ammateista on tullut yhteiskunnassa kuluerä.

Antti Heikkinen: Sellasta (2025)

Antti Heikkinen on kirjoittanut eläväisen ja kiinnostavan elämäkerran Seela Sellasta. Kuuntelin tämän Satu Silvon lukemana ja olin ihan koukussa. 

bell hooks: Mies tahtoo muuttua (2004, suom. 2020)

Hieno, feministinen klassikko, jossa bell hooks osoittaa, miten toksinen maskuliinisuus tekee myös miehistä onnettomia. 

Parhaat sarjakuvat: 

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt 2, Luokkakipuja (2025)

Liv Strömquist: Pythia puhuu (2025)

Eeva Meltio: Hiekka (2024)

Nora Dåsnes: Sydän vasta puolillaan (2025)

Maia Kobabe: Gender Queer (2022)

Jessi Jalonen: Femokratia (2023)

Turha kai tätä on kieltää, mutta naiset kirjoittavat ja piirtävät tarkkaa analyysia yhteiskunnallisista ilmiöistä, kasvamisesta, tyttöydestä ja naiseudesta. Väittäisin, että kaikki vuonna 2025 lukemani parhaat sarjakuvateokset edustivat jollain tasolla feminististä sarjakuvaa, mutta jos kirjoitan näin, miehet eivät lue niitä. Niinpä totean vain, että kaikki nämä teokset ovat loistavia ja niiden olemassaolo tekee maailmasta paljon paremman paikan. 

Parhaat lanut: 

Astrid Lindgren: Saariston lapset (1964), Ronja ryövärintytär (1981)

Vihdoin nämäkin klassikot tuli luettua. Luin ne vieläpä lapselleni ääneen. Aivan huippuja teoksia molemmat.

Taina Niemi: Varkaat (2025)

Taina Niemen Ämpärikesä (2024) voitti Minna Canthin perillinen -palkinnon viime vuonna ja tämä hänen uutuutensa saattaa olla vuoden 2025 paras nuortenkirja. 

Juha Kauppinen ja Janne Toriseva: Korvaamattomat, Kertomuksia avainlajeista (2023)

Vaikuttava ja selkeä tietokirja, jonka lukeminen kuuluisi kaikkien kansallisvelvollisuuksiin.

Rick Riordan: Salamavaras (2011)

Tämä oli tänä vuonna lukemistani kirjoista Goodreadsin mukaan se, jota on luettu maailmalla eniten. Pidin tästä aivan valtavasti.

Parhaat runot: 

Risto Rasa: Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971), Kulkurivarpunen (1973), Hiljaa, nyt se laulaa (1974), Rantatiellä (1980), Taivasalla (1987) 

Tein alkukesästä Vinhan pop-up-kirjakaupassa Finlaysonilla aivan hurjan löydön: viisi Risto Rasan runokokoelmaa odotti uutta kotia ja minähän kannoin ne kaikki kotiin ja luin ne kaikki kesällä mökkimaisemissa. Mikä karkki ja herkku!

Tuija Välipakka: Take away, 2013

Välipakka nousi lempirunoilijoitteni joukkoon viime vuonna Saari josta olen pois -runokokoelmallaan. nyt löysin hänen Take away -kokoelmansa, joka kertoo riemastuttavasti kuolemasta. Olen aivan myyty. 

Kustantamot ja tuplat

Tilastojen mukaan luin 25:n eri kustantamon kirjoja, vaikka eniten tulikin osumia perinteisesti suurimmille eli WSOY:lle ja Otavalle. Yhteensä 41 % lukemistani kirjoista oli peräisin näiden kustantamojen listoilta.  

Tänä vuonna luin myös yllättävän paljon kirjoja hyväksi havaitsemiltani kirjailijoilta. Näiltä  kaikilta kirjailijoilta luin enemmän kuin yhden teoksen: 

Risto Rasa: 5 runokokoelmaa

Agatha Christie: 5 dekkaria (kuuntelin äänikirjoina automatkoilla)

Elizabeth Strout: 3 romaania

Annie Ernaux: 2 pienoisromaania

Juha Itkonen: 2 romaania

Inga Magga: 2 romaania

Arttu Tuominen: 2 dekkaria (kuuntelin äänikirjoina salilla ja kotitöitä tehdessä)

Antti Tuomainen: 2 dekkaria (kuuntelin äänikirjoina salilla ja kotitöitä tehdessä)

Astrid Lindgren: 2 lanu-klassikkoa

Muuta kirjallista toimintaa:

Osallistuin vuonna 2025 taas Helmetin lukuhaasteeseen ja kolmen lukupiirin kokouksiin. Lisäksi kävin Helsinki litissä, Helsingin kirjamessuilla ja Tampereen kirjafestareilla. Näiden perinteiden toivon jatkuvan tänäkin vuonna.

Sain omia lukuhaasteitani etenemään jonkin verran: TBR100-listaltani luin kolme kirjaa ja sieltä löytyi lukuvuoteni helmi, eli Torgny Lindgrenin Pylssy. Lisäksi Me naiset -lehden 101 naisten kirjoittamaa kirjaa -listalta luin viisi teosta, joista Astrid Lindgrenin Saariston lapset ja Anu Kaipaisen Poimisin heliät hiekat saivat täydet viisi tähteä. 

Suunnitelmia: 

Nyt on uusi Helmet-haaste korkattu jo loppuvuoden 2025 kirjoilla, joita en käyttänyt viime vuoden haasteeseen. Instagramin puolella Luettua elämää -jatkaa aktiivisemmin kuin täällä blogin puolella, mutta tätä katsausta oli taas niin ihana kirjoittaa, että toivon tämänkin touhun jatkuvan. Ainakin olen lukemassa Moby Dick -klassikko kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen tammikuun lopussa. 

Toivon ahkeraa lukupiirielämää ja paljon hyviä kirjoja tällekin vuodelle. 

Ihanaa kirjallista vuotta 2026 kaikille lukijoille!