keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkan väriset silmät

Edmund de Waal: Jänis jolla on meripihkan väriset silmät, 2013
Alkuteos: The Hare with Amber Eyes. A Hidden Inheritance, 2010
Suomentaja: Virpi Vainikainen
Kustantaja: Schildts & Söderströms
Kansi: Emma Strömberg
Sivuja: 341
Mistä sain kirjan: oma ostos





Miten kirja valloittaa mielen? Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkan väriset silmät tekee sen vaivihkaa, vaatimattomaan tyyliin, eikä lukija voi kuin seurata perässä ja ihmetellä kirjailijan rinnalla ihmisten elämää ja historian vääjäämätöntä kulkua.

Ja kuitenkin. Nämä ihmiset ja tämä suku, joista kerrotaan, ovat kaukana vaatimattomasta ja tavallisesta, sillä tässä kerrotaan Euroopan, ellei koko maailman, eräästä rikkaimmista suvuista. Mutta koska kerronta on niin eleetöntä ja ihmettelevää, tarinasta tulee koskettava ja tosi jokaiselle lukijalle.

Kirjailija Edmund de Waal on ensinnäkin keramiikkataiteilija ja yliopisto-opettaja, mutta toiseksi myös Ephrussien suvun jälkeläinen. Ephrussit puolestaan ovat Odessasta kotoisin oleva juutalainen pankkiirisuku.

Tarina alkaa siitä, kun de Waal perii isoenoltaan 264 netsukea, eli norsunluusta tai puusta valmistettuja japanilaisia pienoisveistoksia. Ne ovat kooltaan niin pieniä, että mahtuvat taskuun. De Waal viehättyy niistä ja haluaa tavoittaa niiden kautta ihmiset, jotka ovat näitä pieniä taideteoksia pitäneet käsissään. Hän alkaa tutkia sukunsa vaiheita.

Alkaa toinen tarina, ja se alkaa 1800-luvun lopusta, kun Ephrussien suku levittäytyy Odessasta länteen, Pariisiin ja Wieniin, rakennuttaa pankkinsa ja asuinpalatsinsa juutalaisiin, loistokkaisiin kaupunginosiin, asettuu asumaan ja keräämän varallisuutta.  Varallisuuden ohessa kertyy taidetta. Netsukeiden ensimmäinen omistaja on Charles Ephrussi (1849 - 1905): Oli aurinkoinen huhtikuun päivä, kun lähdin jäljittämään Charlesia (s. 33)

Jäljittäminen johdattaa Edmund de Waalin ihmettelmään palatsirakennusten loistokkuutta, luetteloimaan uskomattomia taideaarteita, kuvittelemaan seurapiirikutsuja ja rakastajattarien kohtaamisia, kävelemään esi-isiensä jalanjäljissä Pariisissa, Wienissä, Odessassa ja Tokiossa, lukemaan Proustia ja Musilia.

Perheen kesäpaikassa elämä oli joskus tällaista: Kövecsesissä oleskelee myös sekalainen joukko Gertyn ja Evan, Emmyä 12 - 15 vuotta nuorempien sisarten, opettajia. Heihin kuuluvat ranskalainen kamaripalvelija, jolta tyttöjen on määrä oppia aito pariisilaiskorostus, ikääntynyt koulumestari, jonka vastuulla on luku-, kirjoitus-, ja laskutaidon opettaminen, triesteläinen kotiopettajatar opettamassa saksaa ja italiaa, ja epäonnistunut konserttipianisti herra Minotti, jonka tehtävänä on opettaa tytöille pianonsoittoa ja shakkia. Emmyn äiti tekee tyttöjen kanssa englannin sanelutehtäviä ja lukee heidän kanssaan Shakespearea. Joukkoon kuuluu myös vanha wieniläinen suutari, jonka tehtävänä on valmistaa valkoisia mokkakenkiä, joista Evelina on niin kovin tarkka. Kengäntekijä on sairastellut ja tullut maalle toipumaan. Hänelle annetaan aurinkoinen huone, ja hän jää loppuiäkseen pitämään Evelinan kengissä ja hoitamaan koiria. (S. 154.)

Tämän kaiken loistokkuuden ohessa de Waal kirjoittaa antisemitismin historiaa. Lukija hämmästyy sitä, miten vahvana se esiintyy jo 1800-luvun lopun Pariisissa, miten se seuraa perheen kannoilla kaupungista toiseen, miten juutalaisuus on ympäristölle kuin tauti ja miten silmitöntä viha voi olla. Lopulta koittaa vuosi 1938 Wienissä, koittaa 11.3.1938: - - Saksan hallitus on esittänyt liittopresidentille uhkavaatimuksen ja vaatinut presidenttiä nimittämään liittokansleriksi Saksan hallituksen määräämän henkilön - - muuten Saksan joukot alkavat näillä hetkillä marssia rajojemme ylitse - -. 
  - - On kuin katkaisijaa olisi käännetty. Kaduilla alkaa meteli, ensin pieninä puroina, ja kohta Schottengassella kaikuvat huudot: Ein volk, ein Reich, ein Führer! ja Heil Hitler, Sieg Heil! sekä Juden Verrecken! Tuhoutukoon Juuda! Kuolema juutalaislle! (S. 236)

Kuinka tästä ajasta voi kirjoittaa? kysyy kirjailija (s. 245).

Netsuket katoavat hetkeksi näkyvistä. Loppuuko niiden tarina tähän?

Myöhemmin käy ilmi, että niiden pelastukseksi koituu se, että ne ovat niin pieniä, etteivät edes kolmannen valtakunnan tarkat silmät tavoita niitä. Tarvitaan myös kekseliäs ja uskollinen palvelija, jotta tarina voi jatkua.

On taianomaista seurata, kuinka netsuket matkustavat takaisin Japaniin. Miten historia heittää ne hetkeksi takaisin kotimaahansa, sinne, missä Ephrussien suvun eräs jäsen löytää elämäänsä onnen. Miten ne lopulta päätyvät kirjailijan haltuun, miten niistä syntyy tämä tarina...

Esineitä on aina kuljetettu, myyty, vaihdettu, varastettu, hankittu takaisin ja hukattu. Ihmiset ovat aina antaneet lahjoja. Tärkeää on se, kuinka niiden tarina kerrotaan. (S. 335.)



Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkan väriset silmät on tämän talven ehdoton helmi. Kirja valikoitui lukupiirikirjaksi P. S. Rakastan kirjoja -blogin Saran ehdotuksesta. Hän oli puolestaan vakuuttunut kirjan kiinnostavuudesta Leena Lumin blogista. Näin blogimaailma pyörii... Aiemmin kirjasta ovat bloganneet myös Kaisa, Kaisa Reetta T ja Ulla.

20 kommenttia:

  1. Aaah, minulla on tama hyllyssa odottamassa, olen jo ihastunut tahan kirjaan valmiiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itku silmässä tätä kirjoitin, kirja on nimittäin vieläkin niin vaikuttava. Ihailen kirjailijan eleetöntä tyyliä, joka salpaa välillä hengen. Taidokasta, lähes lakonista kerrontaa, johon sisältyy paljon.

      Poista
  2. Oli kyllä upea juttu, että Sara valitsi tämän. Olisi jäänyt ainakin minulla helmi löytymättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin minäkin. Kiitokset Saralle! Lukupiirikirjaksi vallan erinomainen valinta.

      Karkasi muuten tämä juttuni etuajassa. Huoh.

      Poista
  3. Oi! Ei muuta, olen parhaillaan lukemassa tätä.

    VastaaPoista
  4. Oijoi, taas näin houkutteleva arvio tästä! Kirja olisi tuossa hyllyssä odottelemassa... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen melkein kateellinen teille, joilla on tämä hienous vielä edessä päin. Sieluun käyvä kirja kerta kaikkiaan!

      Poista
  5. Elina, miten ihanaa kuulla, että vaikutuit <3 Vielä ei ole tullut vastaan ketään, joka ei olisi tästä luettuaan pitänyt. Minun lukuvuoteni 2014 paras kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, kiitos kuuluu alun perin Sinulle, sillä Sara oli juuri Sinun blogistasi tämän löytänyt. Hieno, hieno kirja!

      Poista
  6. Tämä on niin ihana, että tulen varmasti palaamaan kirjaan vielä uudemmankin kerran. Todellinen HELMI <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihastelin bloggaustasi, jossa oli niin paljon taidehistoriaa mukana! Tämä kirja vie retkelle niin moneen suuntaan, että ei voi kuin ihmetellä sen suuruutta. Vaikka se tekee suuruutensa hyvin vaatimattomaan tyyllin.

      Poista
    2. Rrrakastan jokaista bloggausta tästä kirja, mutta myönnän kyynelehtineeni, kun luin mitä Kaisa Reetta oli kirjoittanut...

      Poista
  7. Tämä on upea! Vuoden 2014 timantteja <3! Mahtavaa, että olet löytänyt kirjan!

    VastaaPoista
  8. Olen tästä Jäniksestä nyt lukenut niin loistavia arvioita, että kyllä tämä varmasti jossain vaiheessa tulee lukuun. Kylmäävää tuo, mitä kirjoitit, että oli kuin katkaisijaa olisi käännetty. Niin suuri viha. Se on käsittämätöntä. Itse asiassa sen varmaan kuuluukin olla käsittämätöntä.

    Myös se, että nykyinen euroopan kireä poliittinen tilanne luo ihan omia varjojaan tämän tapaisiin teoksiin.

    Kiitos hienosta kirjoituksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Omppu!

      Tämä kirja on varmasti sinullekin mieluinen. Se on matka, joka kannattaa kulkea.

      Kjell Westön Kangastus 38 oli monessa kohdin mielessäni ja Itävallan kohtalonhetket muistuttivat pelottavasti Ukrainan tilannetta. Kaikki yksityiskohdatkin täsmäsivät. Kunpa jotain olisi opittu!

      Poista

Kiitos kommentista!