Tässä se on: 2000-luvun paras kotimainen romaani

Kärkikymmenikkö

Sofi Oksasen Puhdistus voitti ylivoimaisesti Helsingin Sanomien järjestämän äänestyksen, jossa valittiin 2000-luvun paras kotimainen romaani. Voittaja ei varmasti yllättänyt ketään. Tämän päivän, 6.8.2013, Helsingin Sanomissa on Sofi Oksasen haastattelu siitä, miten hänen menestysromaaninsa on syntynyt.

Kuka tahansa sai äänestää viittä suosikkiaan kymmenen parhaan listalle. Näistä ensimmäiseksi valittu sai viisi pistettä, seuraava neljä ja niin edelleen. Kaikkiaan äänestäjiä oli 2 344. Tässä ovat kaikki 10 parhaimmaksi äänestettyä kirjaa ja niiden saamat pistemäärät:

1. Sofi Oksanen: Puhdistus   4 004
2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is)   2 982
3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran   2 739
4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa   1 599
5. Rosa Liksom: Hytti nro 6   1 459
6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie   1 352
7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi   841
8. Katja Kettu: Kätilö   834
9. Antti Hyry: Uuni   813
10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi   718

Hesarin juttusarja 10 parhaan kirjan synnystä oli kesän kohokohtia minulle. Odotin joka tiistai uutta listan kirjaa ja luin hykerrellen kirjailijoiden tarinoita kirjoittamisprosesseistaan. Erityisesti mieleeni jäi Antti Hyryn haastattelu, joka tuntui hyvin aidolta ja lämpimältä. Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, että suomalaiskirjailijat suhtautuvat nöyrästi menestykseensä ja tuntuvat vähän ihmettelevän, että miten tästä näin hyvä kirja pääsi syntymäänkään.

Näiden kymmenen parhaan listalta minulla on lukematta Kari Hotakaisen Ihmisen osa, jonka aion ilman muuta lukea mahdollisimman pian. Toivottavasti monelle muullekin kävi niin, että tuli pakottava tarve lukea listattuja kirjoja. Sillä toivottavasti kotimainen kirjallisuus sai juttusarjan myötä paljon uusia lukijoita tänä kesänä.

Mitä äänestin?

Oma viiden parhaan kirjan listani näytti toukokuussa tältä, joten voin todeta, että 10 parhaan joukkoon näistä pääsi peräti kolme:

1. Sofi Oksanen: Puhdistus
2. Hannu Väisänen: Taivaanvartijat
3. Ulla-Lena Lundberg: Jää
4. Aki Ollikainen: Nälkävuosi
5. Olli Jalonen: 14 solmua Greenwichiin

Erityisen iloinen olen siitä, että Hannu Väisäsen loistava Taivaanvartijat pääsi 100 parhaan kirjan listalla sijalle 40, vaikka se on ilmestynyt vasta tänä vuonna. (Olikohan listan ainut vuoden 2013 kirja?) Povaan ja toivon Taivaanvartijoille menestystä loppuvuoden kirjapalkintojen jaossa. Muutenkin Väisänen pärjäsi hienosti listalla, sillä hänen kirjoistaan myös iki-ihanat Vanikan palat ja Toiset kengät ovat siellä. Olli Jalosen upea 14 solmua Greenwichiinkin oli sijalla 50 ja hieno Poikakirja sijalla 29.

Laadukasta kirjallisuutta

Vajaan vuoden mittaisen blogiurani aikana olen blogannut 100 suosituimman kirjan listalta peräti 12 romaania. Eipä siis ihme, että minulle on kuluneen vuoden aikana ollut tunne, että olen lukenut poikkeuksellisen hyvää suomalaista kirjallisuutta. (Ja jos kurkkaa tuota oikealla olevaa sivupalkkia blogini luetuimmista teksteistä, niin huomaa, että näistä kirjoista kirjoitettuja arvioita myös luetaan paljon.) Kaikista en toki ole aivan niin paljoa pitänyt, kuin mitä listasijoitus osoittaisi, muutamasta taas olisin pitänyt paljon enemmänkin... Luetteloin bloggaamaani kirjat tässä ja kirjoitan kirjan nimen perään teoksen sijoittumisen HS:n listalla:

Ulla-Lena Lundberg:  Jää (2)
Katja Kettu: Kätilö (8)
Aki Ollikainen: Nälkävuosi (10)
Arne Nevanlinna: Marie (12)
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat (26)
Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen (27)
Hannu Väisänen: Taivaanvartijat (40)
Kristina Carlson: William N. päiväkirja (47)
Heidi Köngäs: Dora, Dora (48)
Miika Nousiainen: Maaninkavaara (51)
Riikka Pulkkinen: Vieras (64)
Tuomas Kyrö: Kerjäläinen ja jänis (88)

Sadan kirjan listalta laskin lukeneeni hiukan yli puolet, eli 52 romaania. Hetken jo ajattelin, että tässäpä olisi oivallinen haaste ryhtyä lukemaan lista täydeksi. Mutta sitten: Olen lukenut Jari Tervon Myyrän, enkä usko selviäväni Ohranasta enkä Troikasta. Arto Salmisen Varaston luettuani en millään haluaisi lukea hänen tuotantoaan enempää. Ehkäpä poiminkin listalta vain sellaiset, joita olen jo jonkin aikaa haaveillut lukevani - ja niitäkin riittää.

Mitä merkitystä listalla on?

Helsingin Sanomien toimittaja Antti Majander vertaili artikkelissaan, miten tavallisten lukijoiden ja kulttuuritoimittajien kirjalistat eroavat toisistaan, ja toteaa, että eroja oli, muta ei kovin paljon. Parhaiksi äänestettiin niitä, joista pidetään ääntä ja joita kehutaan joka puolella. Kirjakauppojen myyntitilastot puolestaan eroavat äänestyslistasta melko lailla, sillä esimerkiksi Ilkka Remes puuttuu parhaan sadan listalta kokonaan.

Kun katselin 100 parhaaksi äänestetyn kirjan listaa, nyökyttelin monen teoksen kohdalla hyväksyvästi. Mutta yhtä monen teoksen kohdalla ihmettelin lukijoiden makua: miten tämäkin kirja on äänestetty paremmaksi kuin tuo? Tässäpä juuri on listan idea, kuten Majanderkin toteaa - voi ainakin purnata. Ja mitä se purnaaminen tuo tullessaan? Se tuo tullessaan keskustelua hyvästä kirjallisuudesta: Mitä hyvä kirjallisuus on? Millaista sen pitäisi olla?

Voin tässä saman tien nostaa pari kirjailijaa, jotka olisivat mielestäni ansainneet enemmän listasijoituksia: Leena Krohn puuttuu 100 parhaan listalta kokonaan, vaikka ainakin hänen uusimpansa, Hotel Sapiens, on  häikäisevän hyvä. Leena Landerkin olisi mielestäni ansainnut enemmän pisteitä ja useampia kirjoja kuin Käskyn tälle listalle.

Vaikka taiteen arvoa ei voi mitata listasijoituksilla, niin näen tällaisen äänestyksen toimivan keskustelun herättäjänä ja tiedon lisääjänä. Ehkäpä listalta tulee poimittua jokin uusi tuttavuus, joka pääsee yllättämään. Kannattaa käydä kurkkimassa kirjablogien postauksia parhaista kirjoista. Ainakin Kirsin kirjanurkassa ja Kirjanaisessa tuloksia on jo kommentoitu.

Kiitos Helsingin Sanomille mielenkiintoisesta äänestyksestä!