sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Tero Tähtinen: Kuunkulkema yö

Tero Tähtinen: Kuunkulkema yö, 108 haikua, 2015
Kustantaja: Basam Books
Kansi: Taivo Org
Sivuja: 68
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta



Olen heikkona haikuihin. En voi vastustaa niiden muotoa enkä aiheita. Ensin viiden tavun rivi, sitten seitsemän tavun rivi ja sitten taas viiden tavun rivi. Aiheena luonto, hetki ja koko elämä, tai ehkä vain pieni oivallus elämästä. Muutamaan sanaan vangitaan viisauksia. Parhaimmillaan haikuun voi jäädä asumaan.

Tero Tähtisen Kuunkulkema yö sattui silmiini Metson runohyllyssä, ja saman tien muistin, että olen törmännyt kirjaan jossain muuallakin, nimittäin tutun Ulla-kirjastonhoitajan Facebook-sivuilla. Ulla kehui kirjaa jo P. S. Rakastan kirjoja -blogin joulukalenterin luukussa. Koska myös kannen veikeä Kaukoidän heppu hurmasi hymyllään, poimin kirjan mukaani. Ehkä kunnon haiku loihtisi ilahtuneen olon - ja niin kävikin.

Kirjassa on kannen lupaamat 108 haikua, joka sivulla kaksi haikua, joka aukeamalla neljä haikua. Ne liittyvät aina samaan aihepiiriin. Pieniä lauluja Gaialle -osiossa käydään vuodenkierto läpi. En koskaan väsy haikujen tähän puoleen, luontohavaintoihin. Lehden putoamiseen pysähtyvä hetki tai lumihiutaleen leijailu, ja maisema  - ehkä koko elämä - näyttääkin aivan uudelta:

Talvi, maisema
leikkii kuurupiiloa
hankien kanssa. (S. 15.)


Haikujen perinnehän on ikiaikainen. Luontorunojen perinne on myös ikiaikainen. Suomessa luonnosta runoilu on jokaisen runoilijan oikeus ja suoranainen velvollisuus. Tähtisen luontorunoissa lähetetään myös terveiset Risto Rasalle:

Tuhat omenaa - 
ja niistä yhdessäkään
ei toukka tiskaa. (S. 24.)


Zenin löyhkää -osiossa etsitään zeniä. Joskus sen voi saavuttaa:

Lumen hiljaisuus,
ääni. Vihossa haiku,
vastasatanut. (S. 32.)


En muista lukeneeni koskaan Reissuhaikuja, mutta Tähtinen on ikuistanut matkatunnelmiaan haikuihin. Myös teoksen viimeinen osio, Kiinalaisia unia, on täynnä "matkamuistoja". Idea on innostava. Jospa matkustaessaan osaisikin tallentaa itselleen sanallisia kuvia! Pelkät valokuvat eivät kerro kaikkea:

Samettinärhi,
olet juuri niin kaunis
kuin nimesikin. 
                   
                        (Sierra Nevada) (S. 50.)


Tero Tähtinen on tamperelainen kirjailija ja maailmanmatkaaja. Hän istuttaa runonsa pitkään jatkumoon ja tekee sen taidolla. Viime vuoden ilahduttavin runokokoelma, Pekka Kytömäen Ei talvikunnossapitoa sisälsi sekin haikuja, mutta laajeni myös muodon yli. Samoin Arto Lapin riemastuttavassa tuotannossa haiuilla on oma paikkansa. Kaikki nämä nykyrunoilijat ovat tamperelaisia, joten nyt tekisikin mieleni julistaa Tampere Suomen haikupääkaupungiksi.



Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2016 -lukuhaasteen kohdan 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja.

3 kommenttia:

  1. Oi,tämä postaus osui nyt toiseen haikujen ystävään! Kiitos tästä, ihana Elina! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haikuvinkkejä otetaan vastaan täälläkin. Kunnon haiku tekee yllättyneen ja vähän ylevänkin olon.

      Kiitos kommentista,Kaisa Reetta! ❤

      Poista
  2. Täällä ilmoittautuu kolmas haikuihin hurahtanut! Luin myös tämän kirjan helmikuussa ja ihastuin (suorastaan rakastuin) siihen niin, etten malttanut palauttaa sitä heti takaisin kirjastoon, vaan pidin lainassa koko kevään, uusien kirjaa neljän viikon välein :-D.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!