Top Ten Tuesday -listani on tänään kooste kotimaisista klassikkokirjoista, jotka ovat merkinneet minulle erityisen paljon. Vastaavat listat kokosivat viime keväänä myös Täällä toisen tähden alla -blogin Jaana ja Opuscolon Valkoinen kirahvi, joilta sain tämän idean. Nyt kun vietän klassikkolokakuuta, on aika muistella vanhoja suosikkejaan.
Listani on yllätyksetön, mutta rakas. Huomasin keväällä tätä aloitellessani, että olisi varmaan aika vähän tuuletella tätä - olenhan lukenut suurimman osan näistä kirjoista jo opiskeluaikoinani, siis 20 vuotta sitten tai jo aiemminkin. Siksikin on mukava viettää teemakuukautta kotimaisten, lukemattomien klassikoiden parissa.
1. Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959-1962)
Täällä Pohjantähden alla -romaanin luin nuorena opiskelijana Tampereella. Väinö Linna kertoo Suomen historian kaunokirjallisessa muodossa niin, että sydänjuuria myöten riipaisi. Parikymppisen elämä meni moneksi päiväksi sekaisin, ja toista osaa lukiessani itkin niin, että sielu oli kääntyä nurin ja minun piti pitää taukoja ennen kuin pystyin jatkamaan. En ole pystynyt tarttumaan kirjaan enää sen jälkeen. Kirja on yksinkertaisesti minulle liian vaikuttava, ehkä paras ikinä, ja elokuvaversioidenkin katsominen tekee suorastaan kipeää.
2. Aino Kallas: Sudenmorsian (1928)
Luin Sudenmorsiamen lukiolaisena. Poimin kirjan joltain suosituslistalta vapaavalintaiseksi luettavaksi. Kirja kolahti ihmeellisesti. Siinä oli taikuutta, intohimoa ja erikoinen kieli. Sittemmin tein Sudenmorsiamesta graduni ja olen lukenut Aino Kallaksen tuotannon lähes läpikotaisin. Hyllystä löytyvät päiväkirjat, runot ja matkakirjat. Aino Kallaksen elämäkin oli ihmeellinen.
3. Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä (1870)
Luin Seitsemän veljestä ensimmäisen kerran 9. luokalla, koska oli pakko. Pidin siitä jo silloin, koska se oli mielestäni hauska. Olen lukenut kirjan pari kertaa myöhemminkin: toisella kerralla lumouduin kielestä (Valeleppas kurja veli sydämmesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, joka halki niitun vaeltaa kiemurrellen hiljaa.) ja kolmannella lukukerralla taas kertailin juonta. Klassikko on ollut joka kerta erilainen. Rakastin myös Tampereen Työväen teatterin näytelmää viitisen vuotta sitten. Aku Hirvniemi esitti punkkari-Eeroa!
4. Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase (1984)
Häräntappoase oli lukion pakollinen luettava. Kirja oli silloin tuore tapaus, ja äidinkielenopettajani hyvin ajantasalla. Hän ei myöskään ollut moksiskaan kauhistelusta, jota kirja vieläkin saa osakseen: "Sehän on kirjoitettu puhekielellä!" Teos taitaa olla ensimmäinen suomalainen täysin puhekielinen kirja. Kirjan tunnelma on aito ja kertomisen ilo häikäisevää. Tapahtumat sijoittuvat lähelle kotiseutuani ja murrekin on tuttua. Olen lukenut tämän useita kertoja uudestaan ja vieläkin kirja tuntuu tuoreelta ja nuoruus niin todelta. Tästäkin näin Pyynikin kesäteatterissa hienon esityksen muutama vuosi sitten.
5. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945)
Sinuhe egyptiläinen salpasi nuoren tytön hengen lukioikäisenä. Kirjoitin kirjasta varmaan parhaan kouluaineeni ikinä. Ihmisten puheet olivat kauan aikaa vain kärpäsen surinaa korvissani. Toisella lukukerralla lukunautintoni ei ollut yhtä häikäisevä - mutta mikä elämäntarina!
6. Minna Canth: Työmiehen vaimo (1885)
Työmiehen vaimo oli opiskeluaikani tärkeä kirja, koska sitä lukiessani todella oivalsin, kuinka vähän aikaa naisilla on ollut laillinen tasa-arvo Suomessa ja että se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Eläköön Minna Canth, joka tämän näytelmän myötä vaikutti siihen, että naisten oikeudet koulutukseen ja omaisuuteen paranivat Suomessa!
7. Olavi Paavolainen: Nykyaikaa etsimässä (1929)
Aijai. Nykyaikaa etsimässä on myös opiskeluaikojen löytö, jonka olen lukenut pari kertaa. Teos on esseekokoelma 1920-luvun kulttuuri-ilmiöistä. Mikä into ja palo! Nykyajan sininen kukka ja ikkunat auki Eurooppaan! Tulenkantajien keskeiset innoituksen lähteet ovat tässä kirjassa.
8. Maria Jotuni: Kun on tunteet (1907)
Maria Jotunin lyhyet novellit kertovat kaiken rakkaudesta ja rakkaussuhteista. Jotunilla on taito kertoa asioita rivien välissä tai pelkällä dialogilla. Yhtä hyvin tässä voisi olla Jotunin novellikokoelma Rakkautta tai vaikka näytelmä Tohvelisankarin rouva. Onkohan mikään muuttunut auringon alla?
9. Ilmari Kianto: Punainen viiva (1909)
Punainen viiva oli lukion pakkoluettavien joukossa. Kirja oli vaikuttava ja tyrmistyttävä yhtä aikaa. Tästäkin meni nuoren tytön pää sekaisin moneksi päiväksi. Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit ja köyhän korven kansan suuret toiveet ovat sydäntäsärkevää luettavaa. Punaisen viivan vetämisen pitäisi poistaa köyhyys myös Korpiloukosta, mutta Kainuun luonto on armoton. Edelleen muistan kirjan vaikuttavimman lauseen: Hän makasi hievahtamatta pälvellä ja hänen kaulansa poikki valui veri - punaisena viivana.
10. F. E. Sillanpää: Ihmiset suviyössä (1934)
F. E. Sillanpäätä luin opiskeluaikoina. Ihmiset suviyössä jäi mieleen hämäläisen kesäyön tunnelmista, joita riitti syntymästä kuolemaan - koko elämä siis. Jossain muistini perukoilla häilyy kirjan pohjalta tehty mustavalkoinen elokuva, jossa oli kohtalokasta tunnelmaa.
Listalta pomppasi viime metreillä Juhani Aho, tuottelias kirjailija, jonka teksti on nautittavaa luettavaa edelleen. Hänenkin kohdallaan on vaikeus valita vaikuttavin kirja, sillä Ahon tuotanto on läpeensä laadukasta. Rautatie on leppoisaa, savolaista kansankuvausta, mutta valintana voisi yhtä hyvin olla Juha, Papin tytär tai Papin rouva. Luin muutama vuosi sitten Ahon teoksen Yksin, ja sekin oli oikein hyvä.
Tästä jäi myös puuttumaan Veikko Huovinen, jonka novelleista Jutta Grahnin mies saa minut jo pelkkänä ajatuksena nauramaan ääneen. Huovisen huumori osuu ja uppoaa. Listasta puuttuvat lisäksi runoilijat, joista voisi laatia oman Top10-listansa.
Listasta voi kuitenkin päätellä, että vaikuttavimmiksi kirjoiksi nousevat ne, jotka ihminen lukee nuorena. (Tosin Joel Lehtosen Putkinotko on parasta aikaa kiilaamassa tähän Top10-joukkoon, mutta on edelleen kesken.) Ei ole siis yhdentekevää, mitä kirjoja opettajat luettavat koululaisilla. Voisin myös väittää, että suomalainen identiteettini ja ajatusmaailmani ovat saaneet paljon vaikutteita - ehkäpä liikaakin - näistä kirjoista. Kaikki nämä kirjat olen myös haalinut kirjahyllyyni, ja toivon, että omat lapseni näihin aikanaan tarttuvat.
Edelleen minua kiinnostavat kovasti sekä Jaanan että Valkoisen kirahvin listaamat Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä ja Maria Jotunin Huojuva talo, jotka molemmat löytyisivät omasta hyllystäni. Lainasin jo kirjastosta Teuvo Pakkalan Vaaralla-teoksen, koska eräs työkaverini suositteli sitä klassikkokuukauden kirjaksi. Mukaan tarttui myös sen jatko-osa, Elsa, joka puolestaan löytyi Valkoisen kirahvin suosikkilistalta. Toivottavasti pääsen näihin vielä käsiksi tässä kuussa!
Mitkä klassikot ovat tehneet teihin lähtemättömän vaikutuksen? Olisiko jokin klassikko, joka minun olisi nyt ehdottomasti luettava?
Varsin kattava lista! Väinö Linnaa kyllä yhden lisäisin: Tuntematon sotilas. Sehän aiheutti aikanaan paljon keskustelua ja siitä on hyllyssäni sensuroimaton versio nimellä Sotaromaani.
VastaaPoistaTuntematon sotilas on ilman muuta vaikuttava teos sekin. Väinö Linnan asema suomalaisen historian tulkitsijana on vankkumaton. Sotaromaani olisi mielenkiintoista lukea. Poikkeaako se paljon Tuntemattomasta?
PoistaJoitakin poistoja liittyen kielenkäyttöön (uskonnollista, poliittista, armeijan upseeristo/miehistö. 50-luku ja jatkosodan päättymisestä alle 10v !). Esim. luokkajaosta seuraavasti: Heidät siunattiin kaikki kentälle jääneinä. Kariluodon ja Ykkösen päällikön, luutnantti Pokin, nimet tulivat lisäksi heidän koulujensa seinään. Muut kuolivat pelkällä kansakoulupohjalla - tämä lause poistettiin. Myös murrekielestä kiisteltiin - puhdasta vai "kirjamurretta". Linna itse olisi halunnut enemmän jälkimmäistä, joka sitten toteutuikin Täällä Pohjantähden alla kirjoissa. Tässä päällimmäisiä. Kun olet historiasta kiinnostunut, niin suosittelen. Kuitenkin tuo karsittu Tuntematon on se, joka on vakiinnuttanut asemansa kirjallisuuteen.
PoistaSotaromaani rupesi entisestään kiinnostamaan. Nyky-Suomi sulattaisi sen ilman muokkauksia, mutta ilmestymisaikana se oli vielä liian "raju". Hieno ja tärkeä kirja!
PoistaMinulle on kotimaiset klassikot jääneet huomattavan vähälle verrattuna ulkomaisiin klassikoihin. Osaltaan tämä tietysti johtuu siitä, että olen yleisen enkä kotimaisen kirjallisuuden opiskelija, osaltaan taas siitä, että minulla on ollut aina hieman asennevammaa suomalaista kirjallisuutta kohtaan, vaikka toki monet teoksen ovat tämän asennevamman kyseenalaistaneet. (Ehkä se on vain jäänne äidinkielen opetuksen tylsyystraumoista, joka edelleen vaikuttaa elämääni siten, että paljon mielummin luen ulkomaista kuin kotimaista?)
VastaaPoistaListallasi olevista Sinuhe Egyptiläinen on ainakin sellainen kirja, joka ehdottomasti kiinnostaisi. Täällä Pohjantähden alla olisi myös haaveissani.
Kotimaisista lukemistani romaaneista F.E. Sillanpään Nuorena nukkunut on ehkä voimakkaimman jäljen jättänyt teos. Nyt en ole sitä vuosiin lukenut, mutta 9. luokalla, kun luin sen koulussa kirjaesitelmää varten, niin se osui ja upposi. Sikäli aika erikoista, että siinä iässä en yleensä osannut arvostaa mitään "kunnon kaunokirjallisuutta", olen sen taidon oppinut vasta oikeastaan yliopistossa. Muutamia yksittäisiä poikkeuksia on esiintynyt sitä ennen, ja Nuorena nukkunut on niistä ehkä suurin. Se tarinan traagisuus ja kauneus kosketti minua suuresti.
Anna, olethan lukenut tänä kesänä jo aimo pinon kotimaisia klassikoita! Ja aina niistä jotain vaikuttavaa löytyy...
PoistaMinulle on käynyt niin, että olen aina ollut tohkeissani Suomen historiaa sivuavista kaunokirjoista. Historia oli lempiaineeni lukiossa (kielten lisäksi) ja esimerkiksi Punainen viiva aivan hirvittävän vaikuttava silloin. Sinuhe egyptiläinenkin kolahti juuri historiallisuutensa takia. Lue se ihmeessä, pitäisit siitä todella paljon!
Nuorena nukkunut on hieno kirja sekin. Mafalala-blogista opin, että se oli myös José Saramagolle tuttu ja tärkeä.
Voi tylsää äidinkielen ja kirjallisuushistorian opetusta! Mitenhän sitä elävöittäisi? Ikuisuuskysymys tässä ammatissa.
Lainaisin sinulta hieman tätä listaideaa nyt Aleksis Kiven ja Suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi.
PoistaNo, tänä kesänä tosiaan kotimaisia klassikkoja tuli ahmittua pinokaupalla, mutta vain opintojen pakosta. Aikaisemmin on kotimaiset klassikot jääneet hyvin vähälle ulkomaisiin verrattuna.
Historia oli yksi minunkin lempiaineista lukiossa, mutta valitettavasti se ei ole näkynyt erityisenä innostuksena historiallisia kaunokirjoja kohtaan. Luulen, että Sinuhesta silti tykkäisin! Varmasti sen vielä joku päivä ahmaisen!
No, oli ehkä väärin sanoa, että olen saanut traumani äidinkielen opetuksesta. Luulen, että traumat on tullut enemmän siitä, että on liian nuorena tuputettu koulussa kaunokirjoja, joiden hienouden tajuamiseen en ole ollut vielä tarpeeksi kypsä ja vanha. Ja sitten ne ovat vain tuntunet sanomattoman tylsiltä. Tai onhan sekin jossain määrin ehkä opetuksen ansioita, kuinka niistä kirjoista puhutaan siellä luokkahuoneessa...?
Ehkä näihin ei kannata tarttua liian nuorena. Ja totta on, että ainakaan luokkakavereilta ei kannustusta lukuharrastukseen yleensä heru peruskoulussa. Tylsäähän se on, lukeminen. Kunpa tietäisivät!
PoistaEhkä realismi on tyylilajina nuorille vaikea, liian totta, karua ja tavallista. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa lukemista!
Voi elämä, minulta ei onnistuisi tällainen lista! Olen surkean sivistymätän kotimaisissa klassikoissa, kotimaisissa kirjoissa ylipäätään, ja aika huono vielä ulkomaisissakin klassikoissa. Ou jea! =D Häräntappoaseen olen sentään lukenut. Ja F.E.Sillanpäältä muistaakseni Hiltu ja Ragnar.
VastaaPoistaHäräntappoase onkin aivan loistava! Mitäs sen on väliä, mitä lukee, kunhan lukee! :D Minä taas olen aivan surkea nykykäännöskirjallisuudessa. Tai jos pitäisi ruveta lukemaan englanniksi.
PoistaKotimaisille klassikoille kannattaa kuitenkin antaa mahdollisuus. Enpä muista surkeaa klassikoksi tituleerattua kirjaa koskaan lukeneeni. On niissä jotain ikiaikaista, joka koskettaa aina uusia sukupolvia. Ja se Hiltu ja Ragnar minulla on lukematta. Oliko se hyvä?
Luin Hiltun ja Ragnarin "pakosta" yläasteikäisenä, ja voin kertoa, ettei iskenyt. =D Nyt ikää on tuplasti lisää, enkä usko, että iskisi minuun nytkään. Minulle se ei välttämättä ole hyvä kirja, mutta jollekulle toiselle voi hyvinkin olla. =D
PoistaEhkä se ei ollut Sillanpään parhaita teoksia... :D Ikä kyllä joskus muuttaa kirjamakua, mutta huono kirja on huono kirja ja ei kai kirjailijan tuotanto voi olla täysin tasalaatuista.
PoistaIhana, kiinnostava lista. Tosin en uskaltanut lukea sitä kunnolla, etten saisi vaikutteita... Tein häthätää oman listani post it -lapulle ja lupaan julkaista sen Aleksis Kiven päivänä blogissani. Eli palataan asiaan! Kotimaiset klassikot ovat parhaita. :)
VastaaPoistaIhanaa päästä lukemaan sinun klassikkolistaasi! En malta odottaa, Jenni!
PoistaTämä idea lähti jo keväällä Opuscolosta ja on muhinut minulla odottamassa klassikkokuukauttani, jonka aika tuli vihdoin. Minäkin olen aivan hurahtanut klassikoihin. Jotain tämän pohjoisen kansan kohtaloista, elämästä ja aatteista niissä on. Ja luonto humisee omaa osuuttaan lähes jokaisessa kirjassa.
Sain listattua! Ja juuri nuo samat asiat vetoavat minuunkin kotimaisissa klassikoissa. Löydän niistä kirjoista jotain sellaista aitoutta, joka pakahduttaa minua ihan eri tavalla kuin muut kirjat.
PoistaIhanaa, käyn heti lukemassa! Pakahduttava on juuri oikea sana kuvaamaan näitä klassikoita.
PoistaAitoudesta voisin kertoa esimerkkinä, että kun sain Ptukinotkon luettua ja tajusin, että sekin liittyisi Sinisen linnan kirjaston Avioliittojuonia-hasteeseen, en voinut olla vertaamatta sitä kohudekkari Kilttiin tyttöön, josta sain myös pisteen samaan haasteeseen. Yhtäkkiä Kiltti tyttö onkin aivan turha kirja. Putkinotkon elämä on nimenomaan aitoa elämää.
Hih, tulet huomamaan, että päätän loputtoman listailuni tuskailuun, miksen ole lukenut koskaan kunnolla Putkinotkoa. Olen siis lukenut alkua ja tutustunut kirjaan yleisesti, mutta en lukemalla lukenut. Ostin kirjan omaksi viime keväänä ja tarkoitus oli uppoutua siihen viime kesänä... No, ehkä sen aika vielä tulee. Mutta pidän siitä kirjasta hurjasti, vaikken ole edes lukenut sitä!
Poista(Ja Kiltti tyttö oli mustakin ihan turha. :) )
Toivottavasti Putkinotkolle löytyy aikaa. Se kyllä sopisi kesälukemiseksi heinäkuisena hellepäivänä. :)
PoistaUpea lista! Omalla kohdallani vaikutuksen tehneet kirjat taitavat painottua tuonne poliittisen keskijakauman vasemmalle puolelle: Punainen viiva aikanaan näytti, että kotimaisetkin klassikot voivat olla mahtavia, ja Canthin tuotannon ahmin pian sen jälkeen kokonaisuudessaan. Tuntematon sotilas oli ensimmäinen lukemani sotaromaani, mutta Täällä Pohjantähden alla on kuitenkin sydäntäni paaaaljon lähempänä.
VastaaPoistaTaidanpa varastaa Jennin idean Aleksis Kiven päivän varalle. ;)
Kiitos, Tiina! Olen huomannut aivan saman, eli realistinen kansankuvaus on koskettanut minua aivan erityisesti. Punainen viiva ja Canthin näytelmät ja novellit ovat käyneet minullekin suoraan sydämeen. Canthista on tullut idolini! Rohkea nainen, joka oli naisten ja köyhien asialla!
PoistaJään odottamaan sinunkin klassikkolistaasi!
Hieno lista! Laskeskelin, että olen varmuudella lukenut noista 5, muutamasta en ole aivan varma eli eivät ole lähtemätöntä vaikutusta tehneet. :) Ja yksi, jonka ehdottomasti aion jossain vaiheessa lukea jo aivan sivistysaukkoa paikatakseni on sinun numero 1 eli Täällä pohjantähden alla. Ja listaltasi suosikkini on Waltari, se on tullut sekä luettua että äänikirjana kuunneltua.
VastaaPoistaSinuhe on hieno kirja! Tarina on jännittävä ja koskettava. Kirja on oikeastaan hyvin lähellä täydellistä, ellei jopa juuri sellainen.
PoistaTäällä Pohjantähden alla on minulle aivan erityisen rakas, kuten Tiinallekin tuntuu olevan. Aika moni suomalainen varmasti kokee sen itselleen tärkeäksi. Se oli myös muistaakseni Sinisen linnan kirjaston Marian klassikkolistalla tässä kuussa. Jään odottamaan tuoretta postausta siitä.
Sudenmorsian <3<3<3. Myös Aino Kallaksen päiväkirjat ovat ihan mahtavia.
VastaaPoistaNiinpä. Kirja on ollut minulle suorastaan kohtalokas. Ja päiväkirjoista nautin myös valtavasti. Tarkkaa ajankuvausta, intohimoinen ja ihmeellinen elämä. <3
PoistaHyvä lista! Oman laatiminen alkaa houkuttaa. Sinun listaltasi nostaisin ainakin Sudenmorsiamen, Seitsemän veljestä ja Punaisen viivan. Olavi Paavolaista pitäisi lukea, ehdottomasti.
VastaaPoistaSuosittelen Olavi Paavolaista! Nykyaikaa etsimässä on hieno ja innostunut esseekokoelma - kaiken maailman 1920-luvun taidesuuntaukset esitellään siinä aivan henkeäsalpaavalla innolla. Synkkä yksinpuhelukin on historiasta kiinnostuneelle mielenkiintoista luettavaa.
PoistaJään innolla odottamaan listaasi! Sudenmorsian ja Seitsemän veljestä ovat kielellisestikin kauniita, Punainen viiva yksinkertaisesti riipaiseva, mutta myös rakenteeltaan hieno.
Kiinnostava lista, jolta olen lukenut niin vähän. Kotimaiset klassikot tuppaavat jäämään muiden klassikoiden jalkoihin. (Luin juuri Anna Kareninan ja se oli loistava!)
VastaaPoistaAnna Karenina on upea romaani. Käynpä lukemassa arviosi!
PoistaKotimaisissa klassikoissa on niin paljon realismia, että ne eivät kaikille iske millään. Minulle iskevät turhankin lujaa juuri historiallisen kontekstinsa takia. Mutta toisaalta ukomaiset klassikot ovat minulla huonoissa kantimissa. Uuden teemakuukauden paikka. Ehkä ensi vuoden puolella kuitenkin vasta... Uutuuskirjat tässä koko ajan houkuttavat...
Upea lista, jolta olen lukenut vain kolme kirjaa, Sudenmorsiamen, seitsemän veljestä ja Häräntappoaseen. Noista erityisesti Sudenmorsian on minullekin kolahtanut kovaa. Ihana Kallas. <3
VastaaPoistaOlen lukenut hävettävän vähän kotimaisia klassikoita (TPTA ja Sinuhekin ovat vielä lukematta, ajattele miten noloa!), mutta tekisi mieli ottaa listasi itselleni henkilökohtaiseksi haasteeksi. Taidanpas niin tehdäkin, mutta ilman aikarajaa. :)
Suosittelisin sinulle yhtä (ainakin blogeissa) liian vähän huomiota saanutta klassikkoa, Irja Virtasen Kenttäharmaita naisia, eli "naisten Tuntematonta". Jos sattuisi ettet ole sitä lukenut. :)
Siitä vaan lukemaan, Sara! Arvaan, että pitäisit näistä kaikista. Ja rakastaisit Putkinotkoa, jonka juurin sai luettua. Se olisi nyt kivunnut tälle listalle, jos se olisi ollut luettuna, mutta sain sen vasta eilen loppuun. Nautiskelin... Varoitan kuitenkin TPTA:sta, sillä se saa pään pyörälle ja elämän sekaisin. Tai niinhän tekevät Punainen viiva ja Sinuhekin. Joissakin kirjoissa pitäisi olla varoittava tarra: "Lukeminen saattaa mullistaa elämäsi."
PoistaKiitos vinkistä! Irja Virtasen kirjaa en ole lukenut, mutta se kiinnostaa nyt ilman muuta. Sen sijaan Anneli Kannon Veriruusut, joka kertoo kansalsisodan naispunakaartilaisista, teki huiman vaikutuksen. Oletkos lukenut sitä?
(Argh, kirjoitin vahingossa Seitsemän veljestä pienellä alkukirjaimella. Inhoan omia kirjoitusvirheitäni, mutta näin puhelimella niitä tulee helposti. :) )
PoistaKannon kirjaa en ole vielä lukenut, mutta olen kyllä haaveillut sen lukemisesta. Kiitos suosituksista, nyt tiedän varmaksi että kirja on hyvä - luotan makuusi kuin kallioon! Ja Putkinotkonkin lisään listalle.
Olen vähän kaavaillut itsenäisyyspäiväviikolle blogiin sotakirjaviikkoa, olen lomalla silloin ja ehdin hyvin lukea. Silloin voisin lukea tuon Veriruusut. Voisin myös blogata Virtasen kirjasta, olen lukenut sen blogiaikana mutta teksti on vielä raakileena luonnoskansiossa. Lue ihmeessä, Kenttäharmaita naisia on lukemisen arvoinen ja mieleenpainuva kirja!
Minäkin naputtelen näköjään vaikka kuinka paljon kirjoitusvirheitä tällä puhelimella... Mutta pääasia, että kirjoitetaan. :D
PoistaSotakirjaviikko itsenäisyyspäiväviikolle ei ole hassumpi idea. Voisin yrittää hankkia Virtasen käsiini sille viikolle. Veriruusut ei ehkä ole kaunokirjallisesti häikäisevä, mutta kyllä se sattuu, aijai se sattuu.
Onpa sinulla ihania vanhoja painoksia joistakin kirjoista! Suhteeni Aino Kallakseen on vähän hassu; en niinkään välitä Sudenmorsiamesta ym. (en ainakaan silloin parikymppisenä, kun ne luin), mutta rakastan Kallaksen päiväkirjoja ja kirjeitä (ja hänen taloaan Hiidenmaalla, siis kuvien perusteella!). Suosittelen lämpimästi Maarit Leskelä-Kärjen tutkimusta "Kirjoittaen maailmassa. Krohnin sisarten kirjallinen elämä" joka avaa sisarusten suhteita toisiinsa, perhe-elämään ja kirjallisiin urapyrintöihin kirjeiden, päiväkirjojen ym. kautta. Rakastan sitä kirjaa!
PoistaP.S. Luin Putkinotko-arviosi, hieno teksi – Lehtosen luontokuvaukset ovat tosiaan upeita, pitäisi itsekin taas lukea häntä.
Palasin tänne vielä, kun mieleeni tuli yksi klassikko, joka sinun pitäisi ilman muuta lukea (ellet ole sitä jo lukenut - en muista! :). Kuuntelin viime vuonna äänikirjana Kalle Päätalon esikoisteoksen Ihmisiä telineillä, ja siitä syttyi sen päiväinen kirja(ilija)rakkaus että oksat pois. Eli se sinun pitäisi mielestäni ehdottomasti lukea. Uskon että sinäkin rakastuisit. <3
PoistaPäätaloa on kokeiltava jonain päivänä. Voi hyvinkin käydä niin, että se on menoa. <3
PoistaKiitos, Maria! Putkinotko keikkuu mielessä edelleen. Luontokuvaus on siinä hienoa, samoin kuin henkilökuvaus. Siitä tuli suosikkikirjojani.
VastaaPoistaKiitos myös kirjavinkistä! Yritän löytää Krohnin sisaruksista tehdyn tutkimuksen, sillähän on ihana otsikkokin! Olen käynyt Aino Kallaksen kesäpaikassa Hiidenmaalla. Se oli kaunis, mutta yllättävän vaatimaton paikka. Kallaksen päiväkirjoissa on oma taikansa.
Kiertelin opiskelijana divareita ja haalin klassikkoja omaan hyllyyni. Niiltä ajoilta on monta rakasta löytöä.
Miulla myös Waltari salpasi hengen. Luin muuten pari suvea sitten Sinuhen uusiksi ja jouduin samaan hurmioon...Minä tein kouluaikana aina kaikki esseet, myös kielten tunneilla, kirjasta Turms kuolematon.
VastaaPoistaAino Kallaksen Päiväkirjoja luin kun esikoinen alkoi syntyä ja en suostunut synnytsaliin ennen kuin kirja oli luettu;)
Minun listallani lisäksi ainakin mannin Taikavuori, Aksel Sandemosen Kadonnut on vain unta, Humiseva harju, Anna Karenina, Välskärin kertomukset, Syrjästäkatsojan tarina, Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä...
Kirjabloggaajien nuoruus on kulunut Waltari-esseitä kirjoitellen - onkohan siinä jotain enteellistä? :)
PoistaLeena, minulla on vastaava kokemus helmikuulta, kun haikeasti erosin keskeneräisestä kirjasta, koska piti siirtyä synnytyssaliin. En enää pystynyt kävelemään, mutta kirjasta pidin kiinni... Kirja oli kyllä viihdekirja, Mma Ramotswaa.
Ajattelin listata ulkomaiset klassikkosuosikit vielä sopivan tilaisuuden tullen. Sandemose on minulle aivan tuntematon, joten lisäsin listalle. Taikavuorikin on lukematta. Kiitos vinkeistä, Leena!