sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?

Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin?, 2019
Alkuteos: Vem dödade bambi?
Suomentaja: Laura Jänisniemi
Kustantaja: Teos
Kansi: Christina Lax
Sivuja: 222
Mistä sain kirjan: joulupukki toi




Ja vielä näin monen vuoden jälkeen Gusten ajattelee, ettei ikinä toivu tietyistä asioista, jotka silloin koki (s. 141).

Oletko koskaan miettinyt, minkälaista olisi elää sen jälkeen, jos olisi syyllistynyt johonkin peruttaamattomaan rikokseen? Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? -teoksessa tavataan Gusten, joka katuu rikostaan. Hän katuu sitä ennen kaikkea siksi, että on vahingoittanut uhria. Kirjassa tavataan muitakin rikokseen osallistuneita, mutta heitä ei tunnu syyllisyys painavan. Onko heidän edes annettu kärsiä syyllisyydestä?

Voi kuitenkin olla, että syyllisyyden puute on vain pintaa. Ehkä ihmisillä on omat tapansa selviytyä siitä kaikesta - syyllisyydestä ja häpeästä. Niin paljon voi piilottaa myös itseltään.

Kirjassa tavataan myös rikokseen syyllistyneiden äitejä, joille oman lapsen rikos on elämän mullistava tapahtuma. Rikoksen uhreja eivät ole vain uhrit vaan myös syylliset ja heidän omaisensa. Kaikki järkkyy. Miten yhteisö, oikeastaan aivan täydellinen, idyllinen yhteisö, Huvilakaupunki, toipuu traumasta, jonka rikos on sille aiheuttanut? Onnistuuko kaiken kieltäminen, selittäminen, ohittaminen, ymmärtäminen?

Fagerholm on uusimmassa teoksessaan samojen aiheiden äärellä kuin Amerikkalaisessa tytössä ja Säihkenäyttämössä, jotka molemmat käsittelevät yhteisön traumaa, salattua rikosta. Fagerholmin vyöryvä, toistava, lähes maaginen kerrontatyyli pääsee esiin myös uutuudessa. Uhkaava, surullinen ja kohtalokas tunnelma ympäröi henkilöitä ja aika on juuttunut johonkin menneeseen, josta ei päästä eteenpäin. Kaikki palaa aina rikospaikalle.

Kuka tappoi bambin? käsittelee paitsi syyllisyyttä myös ystävyyttä. Ystävykset Emmy ja Saga-Lil ovat olleet nuoresta asti toistensa turva, mutta aikuisena oleminen on vaikeaa. Emmyn ihana rakkaus Gusteniin vaihtuu toisenlaiseen elämään. Uusi rakkaus kietoo Emmyn johonkin lumetodellisuuteen, jonka kulisseista hän pitää kiinni. Surussaan Gusten puolestaan tarrautuu Saga-Liliin.

Fagerholmin kerronnan magia on selittämätöntä. Vaikka en aivan pääse samaan hurmioon, kuin Amerikkalaista tyttöä tai Säihkenäyttämöä lukiessani, olen silti näiden henkilöiden vietävissä. Heidän kohtalon hetkensä tuntuvat piinaavilta, rikos tarrautuu jalkoihin ja estää lentämisen.

Erityisesti Emmyn eteerinen hahmo jää vaivaamaan minua. Mikä on lopulta se todellisuus, jossa hän elää? Kuinka hauraita rakennelmia ihminen rakentaa ja miten vääriä valintoja ihmiset voivatkaan tehdä? Ihmiset osaavat elää myös lumeonnea.

Fagerholman tekstissä on viittauksia kirjallisuuteen ja siinä vilisee englanninkielisiä fraaseja. Laura Jänismiemen suomennos on sujuvaa ja vivahteikasta. Lukijaa hemmotellaan. Tekstin lukeminen on helppoa, mutta myös pettävää, sillä kieli kietoo pauloihinsa ja ennen kuin lukijaa huomaakaan, hän elää taas keskellä niitä hetkiä ja niitä syyllisyydentuntoja, jotka eivät jätä henkilöitäkään rauhaan.

Fagerholman tyyliin kuuluu myös yläluokkaisen elämän kuvaus. Siihen kuuluu näennäinen vapaus ja helppo elämä: huviloita, kauniita vaatteita ja kauniita ihmisiä, rahaa, suhteita ja imagon luomista. Kulissien takaa paljastuu tyhjyyttään koliseva elämä.

Fagerholmalla on aivan oma äänensä suomalaisessa kirjallisuudessa, enkä yhtään ihmettele, että hän oli tälläkin teoksellaan Finlandia-ehdokkaana. Häneltä on turha odottaa kronologisesti etenevää tarinaa, jossa on selkeä alku ja vielä selkeämpi loppu. Myös selkeä käännekohta puuttuu. Tarinahan kyllä syntyy - oikeastaan melkoisen hurja tarina ja oikeastaan aika montakin tarinaa -  mutta se on lukijan itsensä etsittävä ja lukijan itsensä päätettävä johonkin. Varmaa on vain, että kertoja alkaa kertoa: Aloitetaan vaikkapa tästä. Syyskuun aamusta vuonna 2016. (S. 9.)



Kirjan ovat lukeneet ainakin nämä kirjabloggaajat: OmppuTuija ja Katja.

13 kommenttia:

  1. Minulla sama kokemus kuin sinulla, hurmaannuin Amerikkalaisesta tytöstä ja Säihkemäyttämöstä, mutta Kuka tappoi Bambin ei vienyt mukaansa aivan samalla tavalla.
    Monika Fagerholmilla on oma maailmansa ja säihkeensä vähän samantyylisesti kuin Toni Morrisonilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Luin nimittäin juuri Minun kansani, minun rakkaani (ensimmäinen morrisonini) ja mietin, kuin samalla tavalla nämä naiset purkavat tarinaa - toistamalla ja kiertämällä kauheinta.

      Poista
  2. Kiitos esittelystä :) Olen lukenut blogiaikana Ihanat naiset rannalla ja Lola ylösalaisin teokset. Tämäkin kirja on jossakin vaiheessa lukulistalla. Olen samaa mieltä, että kirjailijalla on oma ääni ja hänen kirjoistaan löytyy syvempikin merkitys. Se, että kirjoista puuttuu selkeä loppu on luultavasti kirjailijan oma tyyli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ihanat naiset rannalla on myös lemppareitani ikinä. Vielä enemmän häikäistyin Amerikkalaisesta tytöstä ja Säihkenäyttämöstä. Lola ylösalaisin odottaa hyllyssä.

      Poista
  3. Ostin tämän Helsingin kirjamessuilta viime syksynä ja sain vielä Monikan nimmarinkin kirjaan. :) Kirjaa en ole vielä lukenut, mutta odotan tältä paljon. Tykkään Fagerholmin kerrontatyylistä tosi paljon, ja Ihanat naiset rannalla & Amerikkalainen tyttö veivät mennessään. Mielenkiintoista nähdä, miten näin sivumitaltaan lyhyt kirja toimii, kun nuo pari muuta lukemaani ovat olleet lähempänä tiiliskiviluokkaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään mielenkiinnolla odottamaan arviotasi. Minulle tämä ei iskenyt ihan niin lujaa, kuin nuo mainistemasi kirjat tekivät aikoinaan. Maagisuutta Fagerholmin kerronnassa kyllä on.

      Poista
  4. Minulla on Fagerholm kokonaan tutustumatta. En tosin usko, että aloitan tällä kirjalla. Jostain syytä tunnen selittämätöntä vastenmielisyyttä sitä kohtaan, vaikken ole edes hypistellyt käsissäni. Ehkä aihe ei nyt istu tähän aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä Ihanat naiset rannalla on se kirja, josta kannattaa aloittaa. Fagerholm on taituri, kannattaa kyllä tutustua. Eikä tämä ollut vastenmielinen, pikemminkin selviytymistarina ja surumielinen sellainen.

      Poista
  5. Tuo Amerikkalainen tyttö olisi jossain vaiheessa luettava, Kuka tappoi bambin oli nimittäin minun ensimmäinen Fagerholmini ja hurmaannuin jo siihenkin niin paljon, että se oli minulle toiseksi paras viime vuonna ilmestynyt kotimainen kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikkalainen tyttö on vaikuttava ja Säihkenäyttämö on sille jatkoa. Luin ne väärässä järjestyksessä ja nyt tekisi mieli lukea ne uudestaan oikeassa järjestyksessä. Fagerholm on taitava!

      Poista
  6. En ole lukenut Fagerholmia ollenkaan, mutta tämä kirja on nyt jonkin aikaa kiinnostanut kovasti. Täytyy ehkä tutustua lähemmin. Kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
  7. Tämä kirja on saanut paljon kehuja, joten on alkanut kiinnostaa kovasti! Mutta jos kirjailijalla on vielä parempiakin teoksia, niin pakkohan hänen tuotantoonsa on tutustua!

    VastaaPoista
  8. Kuvauksesta tulee mieleen Dostojevskin Rikos ja Rangaistus. Sain kyseisestä teoksesta paljon irti, joten ehkä tämäkin pitäisi lukea.

    -K

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!