Tervetuloa seuraamaan kirjamessuraporttia!
Olen vuorotteluvapaalla, ja kirjamessut verkossa tuntuu nyt ihan parhaalta ajankululta. Tietysti olisin mieluummin messukeskuksessa tapaamassa ystäviä ja kuuntelmassa keskusteluja, mutta yritän ajatella niin, että saan kuunnella nyt rauhassa kotona kaikki kiinnostavat keskustelut. Aikaa niiden katsomiseen on myös virallisten messujen jälkeen, eli 8.11.asti. Messujen tungos ja painavien kirjakassien raahaminen jäävät myös kokematta tänä vuonna, mutta ensi vuonna sitten toivottavasti taas.
Kirjamessujen etkoina katselin Facebookin kautta tiistaina 20.10. Maria Pettersonin haastattelun Historian jännistä naisista ja eilen 21.10. Emmi-Liia Sjöholmin haastattelun Paperilla toinen -esikoisteoksesta. Molemmista keskusteluista välittyi into sekä kirjoittamiseen että kirjojen aiheisiin.
Nyt vähän jänniittää, saanko pidettyä suunnittelemani aikataulun ja mihin mahdollisesti eksyn näinä tulevina päivinä.
Torstai 22.10.2020
Kello 10.13 seuraan täällä kotikoneelta tiiviisti kirjamessujen avajaisia.
Kallion lukion oppilaiden esitykset käyvät sydämeen. Ne muistuttavat tarinoiden tärkeydestä. Luvassa on nyt neljä päivää puhetta tarinoista, kertomuksista ja kirjoista.
Kello 10.45 seurasin Riina Katajavuoren ja Jenny Lucanderin haastattelua Kaksi kotia -kirjasta. Haastattelun perusteella kirja on koskettava ja oivaltava kuvaus Varpu-tytön kokemuksista, kun äiti ja isä eroavat. Tämän kirjan varaan heti kirjastosta kuopukselleni luettavaksi.
Suomessa ilmestyy paljon laadukasta lastenkirjallisuutta, ja tämäkin kirja vaikuttaa kauniilta ja puhuttelevalta kokonaisuudelta, jossa lasta lukijana kunnioitetaan.
Kello 11.00-11.30 seurasin Jani Toivolan haastattelun Senaatintorilla - ja voi taivas, se oli ihana! Katsokaa ehdottomasti tämä! Haastattelussa puhutaan identiteetistä, itsensä etsimisestä ja löytämisestä, elämästä ylipäätään. Toivola on lämmin ja avoin persoona, jonka ajatukset tuntuvat suorastaan lohduttavilta. Seuraan Jani Toivolaa Instagramissa ja hänen arkensa Pantteri-tyttären kanssa on vastustamatonta luettavaa.
Toivola kertoi haastattelussa Musta tulee isona valkoinen -teoksensa äänikirjasta, jonka hän itse lukee. En ole kirjaa lukenut, mutta se on hyllyssäni odottamassa ja nostin sen jo esiin luettavaksi.
Kello 12.00 Liv Strömqvist ei olekaan saapunut paikalle. Hän oli kuitenkin lähettänyt messuilijoille videotervehdyksen, jossa hän kertoi uusimman teoksensa kertovan rakkaudesta. Se on ilmestymässä suomeksi Sammakon kustantamana, kuten aiemmatkin Strömqvistin teokset. Pakkohan se on saada käsiinsä. Strömqvistin aiemmat teokset näyttävät olevan reilussa tarjouksessa Sammakon sivuilla ja nyt taidan klikkailla itselleni omaksi ne albumit, joita en vielä omista. Olen kyllä tainnut blogata ne kaikki: Prinssi Charlesin tunne, Kielletty hedelmä, Einsteinin vaimo ja Nousu ja tuho.
Kello 13.00 Antti Röngän ja Petri Tammisen, pojan ja isän, haastattelu Senaatintorilla on vilpittömän rehellinen. Aiheena on heidän Silloin tällöin onnellinen -kirjansa, joka perustuu heidän kirjeenvaihtoonsa. Tamminen kertoo, että vähän kuin vahingossa he tulivat tallentaneeksi kirjeenvaihdossaan Antin kasvamisen kirjailijaksi.
Rönkä kertoo oppineensa isaltään muun muassa kärsivällisyyttä kirjoittamiseen. Tamminen puolestaan listaa asioita, joita hänen poikansa Antti on hänellä opettanut, kuten hetkeen tarttumisen salaisuuden.
Kiusaaminen nousee keskustelun aiheeksi, koska Antti Röngän esikoisteos Jalat ilmassa paljasti myös isälle, että Antti oli vuosia salannut kiusaamisen vanhemmiltaan. Tämä oli isälle järkytys.
Kello 13.30 Eero Huovinen ja Sakari Huovinen muistelevat vanhempiaan ja kertovat kirjoistaan Äitiä ikävä ja Isän kädestä. Aika velikultia tuntuvat nämä veljekset olleen ja olevan edelleen. Huumoria ja kolttosia on tässä haastattelussa.
Olen lukenut Eero Huovisen Äitiä ikävä -romaanin, mutta en ole siitä vielä ehtinyt kirjoittaa blogiin. Kirja on lämmin, kaunis ja koskettava. Sakari Huovisen teoksenkin haluan lukea.
Kello 19.30 innostuin vielä pysähtymään runouden ääreen. Nuoren voiman liiton keskustelu uusimmasta luontorunoudesta on varsin rauhoittava päätös kiinnostavalle päivälle. Keskustelijoina ovat Silja Järventausta, Siri Silveri ja Laura Tressel. Runoilijat lukevat runojaan kokoelmistaan: Järventausta teoksestaan Ympäristön avajaiset, Siri Silveri teoksestaan Titaanidisko ja Laura Tressel teoksestaan Hengitys. Silveri on kokoelmallaan tämän vuoden Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana.
Haastattelija Vesa Rantamo kertoo, että luontorunous on palannut vahvasti suomalaiseen kirjallisuuteen viimeisen 10 vuoden aikana. Se on palannut jopa siinä määrin, että on enää vaikea vetää rajaa ihmisen ja luonnon välille, ympäristö on meissä. Tällä tavalla runous ikään kuin kulkee aikaansa edellä.
Perjantai 23.10.2020
Kello 10.00 Anne Vasko ja Kaisa Happonen kertovat Murista. Mur on rohkea, persoonallinen karhu. Hän tuo oman karhumaisuutensa lastenkirjojen karhujen joukkoon. Nyt kuullaan Murin syntytarina.
Olemme kuopukseni, 7-vuotiaan pojan kanssa, ihastuneet Murin persoonaan ja seuranneet karhun tarinaa alusta saakka. Anne Vaskon kuvitus on ihastuttavaa, ja se on syntynyt kollaasitekniikalla, jota kuvittaja esittelee tässä haastattelussa. Kaisa Happonen puolestaan kertoo, miten Murin seikkailut muuttuvat sanoiksi. Murin tarinat on kerrottu lyhyesti, mutta niiden takana on paljon ajatustyöstä.
Pisara kuonolla, Mur taitaa löytyä pojan paketista jouluna.
Kello 12.00 Juhani Brander ja Eino Saari puhuvat miehisyydestä. Luen juuri Branderin teosta Miehen kuolema ja olen siitä sekä järkyttynyt että innoissani. Järkyttynyt siksi, että miehinen väkivalta on siinä niin paljon esillä monine muotoineen ja toisaalta innoissani siksi, että kun asiat kirjoitetaan auki, niiden voi toivoa muuttuvan.
Olen kahden pojan äiti ja siksi miehisyys kiinnostaa. En haluaisi poikieni kasvavan sellaiseen perinteiseen miehen malliin, jossa tunteista ei puhuta, vaan nyrkit puhuvat.
Branderin ja Saaren keskustelun pohjalta perinteinen miehenä oleminen ja stereotyyppisten sukupuolimallien ja -roolien ketju on mahdollista murtaa. Kosketus, läheisyys ja lämpö kuuluvat myös miehille ja miehet voivat opia niitä sekä vastaanottamaan että antamaan.
Kello 14.00 Jari Järvelä kertoo uusimmasta romaanistaan Klik. Sain kirjan juuri luettua ja olen siitä aivan innoissani. Järvelä myös kertoo kirjastaan hyvin innostuneesti ja puheesta kuulen, kuinka valtavan tarkasti hän on luonut päähenkilönsä Iriksen ja kuinka paljon hän on tutkinut valokuvauksen historiaa ja historiaa ylipäätään.
Irishän tapaa kirjassa myös paljon taiteilijoita ja julkkiksia, joista meille on muodostunut virallisten kuvien perusteella tietynlainen mielikuva. Iris näkee muutakin, hän näkee kuvien rajausten ulkopuolelle. Järvelä kyllä väittää haastattelun lopussa, että edelleen katsomme kuvia, kuin ne olisivat totta, vaikka kuvien manipulointi on yhä helpompaa. Totuus voi olla kuvan ulkopuolella aivan erilainen.
Kello 21.00 Illan päätteeksi etsin tallenteen Anneli Kauppisen haastattelusta, jossa hän kertoo uudesta teoksestaan Mistä kieli meihin tulee? Äidinkielen opettajalle kaikki kieleen liittyvät aiheet ovat kiinnostavia, ja kielen kehityksen tutkiminen on aivan erityisen kiinnostavaa.
Lauantain 24.10.2020 ohjelmasta pomittua
Kello 12.00 Elizabeth Stroutin haastattelu alkaa vauhdikkaasti. Sofi Okasnen on selvästi aivan liekeissä saadessaan haastatella kirjallista maailmantähteä. Strout kertoo olevansa pienestä kaupungista kotoisin, joten siksi hän kirjoittaa pienistä kaupungeista ja niiden asukkaista. Hän on myös nimennyt kirjansa päähenkilöidensä mukaan, mikä ei ole maailmanaajuisesti kovin muodikasta. Hän kertoo, että tuntee, että nimeämistapa on rehellinen. Hänen hahmonsa ilmestyvät hänelle niin vahvoina.
Strout puhui myös politiikasta. Hänen mielestään kirjoittavan, luovan ihmisen täytyy olla myös poliittinen. Hän pitää Yhdysvaltoja luokkayhteiskuntana ja haluaa kertoa tarinoita, joissa luokkarajat ylitetään. Hän puhui myös koulutuksen puolesta ja piti koulujen ja koulutuksen saatavuutta erittäin tärkeänä. Yhteiskunnallisuus on ilman muuta asia, joka yhdistää Stroutin haastatteijaa, Sofi Oksasta ja Elizabeth Stroutia ja tuntuikin haastattelun kuluessa, että nämä naiset puhuivat samaa kirjallisuuden kieltä.
Kello 12.00 Eeva Kolun kirja Korkeintaan vähän väsynyt kertoo uupumuksesta. Kolu kertoo, ettei tunne yhtään kolmikymmpistä naista, joka ei olisi väsynyt tai uupunut. Kirjassaan Kolu etsii syitä tähän. Suurimmaksi syyksi Kolu epäilee suorittamisen paineen, joka läpäisee kaiken, mitä teemme. Voisit olla aina vähän parempi, suorittaa elämää paremmin. Kolu puhuu muun muassa "high function" -masennuksesta, joka voi piillä tarkoin suunnitellun ja tarkoin suoritetun elämän taustalla. Termi toksinen positiivisuus kuulostaa korviini hyvin selittävältä. Ennemmin kuin etsimme onnea elämäämme meidän kannattaisi etsiä elämäämme merkitystä.
Kello 13.00 Jukka Petäjä haastattelee Heather Morrisia, joka on viime vuosina noussut suosituksi holokausti-aiheisten kirjojensa ansiosta. Luen juuri lukupiirikirjana hänen teostaan Auschwitzin tatuoija. Morris kertoo, kuinka hän tapasi Lalen, Auschwitzin tatuoijan, jonka tarinan hän kertoo. Hän kertoo, kuinka tarinoista tuli lopulta kirja ja kuinka hän on saanut kiitosta kirjoistaan juutalaisyhteisöiltä. On tätkeää pitää muistoa holokaustista yllä näinä aikoina, jolloin maailmassa rasismi ja äärioikeistolaiset arvot ovat taas nostaneet päätään.
Kello 14.30 Tommi Kinnunen kertoo uusimmasta kirjastaa Ei kertonut katuvansa. Olen lukenut kirjan, mutta en ole vielä kirjoittanut siitä blogiin. Ihastuin siihen ikihyviksi, eli Kinunen on kirjoittanut myös neljännen romaaninsa sillä suvereenilla suomen kielen ja kerronnan taidoillaan, joista hänet tunnetaan.
Kinnunen kertoo, että halusi kertoa naisista, jotka ovat tehneet oman valintansa lähtiessään Saksan armeijan leipiin itsenäisiksi palkansaajiksi: sihteereiksi, muonittajiksi tai kanttiiniin. Joillakin naisilla oli rakkaussuhteita saksalaisten kanssa, mutta ei suinkaan kaikilla. He maksoivat itsenäisistä valinnoistaan kovan hinnan, sillä myöhemmin heitä kutsuttiin saksalaisten huoriksi. Saksahan oli ollut Suomen aseveli, josta rauhan solmimisen myötä tuli vihollinen, joka piti ajaa pois valtakunnan alueelta. Teoksellaan Kinnunen antaa näille vaietuille naisten tarinoille äänen.
Kello 16.30 Leena Lehtolainen kertoo uudesta Maria Kallio -dekkaristaan Jälkikaiku. Huomaan, että minulle on ollut kauhea ikävä Maria Kalliota, jonka seikkailuja luin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa paljon. Jostakin syystä dekkarien lukeminen on jäänyt äitiyden myötä melko vähäiseksi. Yritän tasaisin väliajoin innostua dekkareista uudestaan, ja nykyisin ehkä Elly Griffithsin dekkarit ovat koukuttaneet minut kuten Maria Kallio aikoinann.
Lehtolainen kertoi haastattelussa myös, että Maria Kalliosta tehdään tv-sarjaa, ja sen aion ottaa katsottavaksi. Lehtolaista on aina ihana kuunnella. Hänellä on selkeä kirjalijanäkemys ja innostava hahmo, josta hän kertoo kuin hyvästä ystävästään.
Kello 17.30 Anni Kytömäki kertoo uutuudestaan Margarita. Kytömäen aiemmat kirjat Kultarinta ja Kivitasku ovat olleet hienoja lukuelämyksiä, jollainen hänen uutuutensakin varmasti on. Kytömäki kertoo haastattelussa muun muassa jokihelmisimpukoista, joista hän sai Margaritaan yhdistävän tekijän ja hän uskaltautui kirjoittamaan tarinaa jopa simpukan näkökulmasta.
Kytömäen kirjan tilasin jo itselleni omaksi. Tämän kirjan teemat - perhepolitiikka sodan jälkeen, luonnonsuojelu - kuulostavat niin kiinnostavilta, että haluan uppoutua kirjaan mahdollisimman pian.
Sunnuntai 25.10.2020
Kello 16 Istun terapeutin sohvalle Josefin Sonckin, Philip Teirin ja Peter Sandströmin kanssa. Nyt keskustellaan rakkaudesta. Sonckin romaanissa päähenkilö on 30 nainen etsimässä rakkautta, Teirin romaanissa 40-vuotias mies eroaa ja aloittaa uuden suhteen ja Sanströmin kirjassa Rakkaus on kesy eläin, 50-vuotias sekoilee rakkauden kanssa.
Kello 17.00 Elina Tuomi kertoo Toisin tehty -kirjasta, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Minja Koskelan kanssa. Kirja sisältää "keskusteluja koulusta" ja keskittyy erityisesti peruskoulun muuttumiseen ja lisääntyvään eriarvoistumiseen. Haastattelija Reetta Räty ihmettelee, eikö peruskoulun pitäisi olla - ainakin näin on totuttu ajattelemaan - tasa-arvon tae. Miksi näin ei enää ole?
Toisin tehty -kirjan tekijöiden ajatus on, että koulu kuuluu kaikille. Kenelle se ei nyt enää kuulu? Mitä asialle voisi tehdä? "Kenen ääntä kuunnellaan?" kysyy Reetta Räty. Monikulttuurisuus kasvaa suomalaisissa kouluissa, mutta opettajat ovat edelleen samanlaisia. Tuomi peräänkuuluttaa opettajankoulutukseen monikulttuurisuuden opintoja. Tuomi myös ihmettelee, miksi opettajia ei koskaan kutsuta puhumaan koulusta, kun koulusta keskustellaan.
KIITOS HELSINGIN KIRJAMESSUILLE HIENOISTA KESKUSTELUISTA!
Kirjamessut verkossa toimi niin hyvin, että toivoisin jatkossa mahdollisuutta katsoa keskusteluja tallenteina tavallisten messujen ohessa. Tällöin messutunnelmasta pääsisi nauttimaan vielä varsinaisten messujen jälkeenkin, ja moni tärkeä keskustelu saisi lisää kuuntelijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!